langankierre

Kiitos, muutto meni yllättävän sujuvasti. Kyllä, netin toimituskin sujui kohtuullisen nopeasti. Ei, en ole vain saanut aikaiseksi kertoa kuulumisia Blogistaniassakin.

Kerrassa mitään en ole blogaustauon aikana saanut aikaan, mutta rahaa on kulunut silti. Uudella paikkakunnalla ei googlailun tuloksista poiketen olekaan enää lankakauppaa, mutta eihän sekään lankafriikin lankashoppailua estä! Ensin kävimme lauantairetkellä naapurikaupungin söpössä pienessä käsityöliikkeessä, sitten tein maanantairetken Menitaan (juu, kyllä minulla oli muutakin asiaa pääkaupunkiseudulle):

Kaikille langoille on Suunnitelma. Ostetaan aikaa ja kärsivällisyyttä, mielellään edullisesti, sillä rahat hupenivat jo lankaan.

Nyt minullakin on pienet söpöliinit puikkostoppareiksi. Neiti Kaksiveen kanssa vaan uhkasi tulla tappelu siitä, kumman leluja nuo ovat…

Salaiselle ystävälleni kiitokset neuleaiheisesta postikortista, se kolahti laatikkoon jo jokunen aika sitten!

Cucumberpatch oli nopea toimittaja, sunnuntai-iltana tilatut langat odottivat eilen postilaatikossa. Pesukonekin saatiin vihdoin eilen toimintakuntoon. Olkoonkin, että pyykkivuoren selvittäminen on tuskin puolessa välissäkään, että liedestä meni puolestaan yksi levy rikki toissapäivänä (joo-o, korjaaja tulee varmaan maanantaina) ja että laatikkokaaos on entistäkin valtaisampi, voiko näiden ihanuuksien edessä olla huonolla tuulella?

150 grammaa Rowanspun 4ply:a värinä jade. Täysosuma! Tästä tulee varmaankin Ene’s Scarf.

350 grammaa Rowanspun dk:a värinä Rush. Väri on kivempi, kuin googlailun perusteella arvailin – kurkkulan väriesimerkkikuvat ovat vähintäänkin harhaanjohtavia. Yritin tilata yhteensä 400 g mutta Cucumberpatch möi ei-oota seitsemän vyyhdin jälkeen. Mielessä on jokin itse suunniteltu villatakki, jossa olisi palmikoita. 350 g riittänee sekin, etenkin jos en vallan täytä neulepintaa palmikoilla.

Myäs Riitun postilaatikosta läytynee tänään lankaa!

Kun muuttolaatikkovuori ahdistaa, pakkaamattoman tavaran määrä lisääntyy eksponentiaalisesti sitä mukaa, kun sitä saa myäs laatikoihin (miten ihmeessä se muuten oikeasti on mahdollista), kun on niin paljon hoitamattomia ja tekemättömiä asioita ettei oikein ehdi edes neuloa ja kun pesukone ei toimi vieläkään (!), onneksi on SNY. Eilen postipojan mukana saapui mielenkiintoinen, litteä kirjekuori, josta paljastui taas kerran mainio yllätys. Mukana tulleen kirjeen sanoin tästä on iloa moniksi vuosiksi, eikä muodin muutokset haittaa.

Kirjassa on 440 erilaista mallikertaa. Mukaan mahtuu palmikoita, pitsineulekuvioita, kirjoneulekuvioita jne. Oikeasti, tällainen on aivan mahtava lisä neulekirjahyllyyni, kiitos!

Arvoisille lukijoillekin täten tiedotetaan, että langankierre vaihtaa residenssiä ja paikkakuntaa kuun vaihteessa. (Salainen ystäväiseni, laitoin sinulle viestiä Kristelin kautta, toivottavasti olet saanut sen!) Siirrymme reippaasti etelään, paikkaan jossa en ole ikinä aiemmin käynytkään. Hieman tuntuu villille tämä elämänmuutos, mutta ehkä määränpäästä läytyy sieltäkin jostain lankaa? Nettiyhteys uuteen asuntoon on jo tilattu, ja nähtäväksi jää, joudunko pureskelemaan kynsiä netittömässä taloudessa vai ehtiikö kiltti asentajamies napsautella bitin liikkumaan jo ennen muuttoa.

Pikku hiljaa on pakko aloitella maallisen omaisuuden sullomista laatikoihin. Urakoijaa ei ollenkaan lohduta se, että tiedossa on uusi muutto keväällä, kun varsinainen työsuhdeasunto vapautuu.

Mutta eikös talo, jossa väliaikainen vuokrahuoneistomme sijaitsee, näytä ihkulta! Rakennusvuosi on 1890.

Onneksi postinkantaja oli tänään kiltti ja piristi päivääni tällä ihanaisella:

Kiitokset Tallinnasta langan minulle diilanneelle!

Ja kyllä täällä neulotaankin:

Yarrow ribbed sock kirjasta Knitting Vintage Socks aluillaan, lankana Step, joka ei onneksi enää neulottuna näytä NIIN rumalta!

Alpakkaiset citylapaset saivat kumppanikseen mätsäävän hatun. Lanka siis Dropsin Alpacaa kaksinkertaisena, sukkapuikot 3,5mm, langankulutus 70g. Kaksivuotiaan kokoon (n. 50cm) loin silmukoita 104, taitereunassa on 2o2n-joustinta noin 8cm, jonka jälkeen hattu jatkuu päälaelle asti sileänä neuleena ilman kaventeluja. Piipat tein neulomalla ensin molemmissa reunoissa lyhennetyin kerroksin tyveä piipalle, alkaen 18 silmukasta ja lyhentäen kerrosta 1s kerrallaan kunnes jäljellä oli 6s. Nämä jätin langalle ja toistin saman toisessa reunassa. Päättelin päälaen silmukat nurin päin käännetystä piposta kolmen puikon päättelynä, jonka jälkeen otin piippojen silmukat langalta ja jatkoin molempiin vielä 15 kerrosta kuuden silmukan i-cordia.

Pipoon oli suunnitteilla myäs korvaläpät ja tupsut, mutta lankaa on jäljellä enää pari metriä. Ideoita piippojen koristeluun otetaan vastaan, yksi ajatus on ommella heijastinnauhan pätkästä neliöt piippojen päihin?

Viikonlopun mökkireissulla syntyi Neidille jättiraidan jämistä rymy- ja Dropsin Alpacasta citylapaset. Veljeslapasissa on 32 silmukkaa, 3,5 mm puikot, peukalokiilan lisäykset joka 3. kerros ja kiilassa lopulta 10 silmukkaa. Alpakkalapasissa on 48 silmukkaa ja 2,5 mm puikot, kiilan lisäykset joka 3. kerros ja kiilassa lopulta 14 silmukkaa. Veikkaa kului 36 g ja Alpacaa yksinkertaisena 26 g.

Neuloin jättiraitalapasia vuorokerroksin kerän sisältä ja ulkoa tulevilla langoilla kuvitellen että lapaset raidoittuisivat jotenkin selkeämmin, mutta toisesta tulikin selvästi puna-oranssi- ja toisesta violetti-petroolisävyinen. Alpakkalapasia koristaa neljän silmukan palmikot.

Eräänä syksyisenä päivänä hoidosta palasi kotiin pikkuneidin sijaan Känkkäränkkä. Kengät ja sukat lensivät, ja skenaarion jälkeen ei toista uusista villasukista läytynyt mistään. Neiti kulki hoidossa liian pienissä sukissa ja minä päädyin olettamaan että Känkkäränkkä saapuikin yksisukkaisena, sillä siivousten yhteydessäkään ei kadonnutta sukkaa näkynyt missään.

Uudet pikasukat siis puikoille raitaveikan jämistä, samoilla spekseillä kuin entisetkin. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että kadonnut sukka löytyi heti uusien sukkien valmistuttua.

Jättiraita-polvisukkaset valmistuivat jo monta päivää sitten, mutta syksyisen harmaa ja sateinen sää ei ole suosinut valokuvausta. Ideaali ei sää ollut tänäänkään, mutta jalustaa ja itselaukaisijaa käyttään niin jonkunlainen otos onnistui. Sukat ovat siis 7 veljeksen syysvärikartan jättiraitaa, ja valmistuivat puolivahingossa muiden töiden lomassa kuin itsestään: ohuemmista sukkalangoista neulomaan tottuneelle seiskaveikkasukat syntyvät suorastaan ”liian” nopeasti. Lopputuloskin kyllä on jopa liian paksu, mutta värien vuoksihan langan ostinkin.

Sukat ovat perusversiot tavallisella kantapäällä ja sädekavennuskärjellä. Aloituksessa oli 56 silmukkaa ja nilkasta eteenpäin 44. Aloitukseen neuloin leveän 2o2n -resorin, ja kavennuksiin katsoin hieman osviittaa kirjastosta lainassa olevasta Sukkasillaan-kirjasta. Kirjan mukaan polvisukan varsi jakaantuu kolmeen osaan: suoraan aloitukseen, pohjekavennuksiin ja suoraan nilkkaosaan. Resorin jälkeen jatkoin vielä jokusen kerroksen suoraa vartta ja sukkaa jalkaan sovittamalla päättelin, missä vaiheessa pohjekavennukset tulee aloittaa. Laskeskelin kerrosten ja jalan pituuden mukaan ja päädyin kaventamaan 2s joka 8. kerros, yhden ykköspuikon alussa ja yhden nelospuikon lopussa, yhteensä 6 kertaa. Lopputulos on aika napakka, mutta löystynee kuitenkin todennäköisesti käytössä.

Lankakoriin on ilmiintynyt uusia asukkaita. Alpakoista pitäisi pikimmiten syntyä talviasusteita pikkuneidille, ainakin lapaset ovat kiireyslistan kärkipäässä. Austermannin Steppiä minun ei alun perin pitänyt ostaakaan, sillä väri- ja raporttivaihtoehdot ovat mielestäni olleet lähinnä järkytys, mutta anopin ihmeteltyä suu vaahdossa terveysvaikutteisten sukkalankojen esittelyilmoitusta ei syntymäpäivälahjaa tarvinnut enää miettiä. Kiireyslistalla aika kärjessä. Piikun ruskavärisestä hahtuvasta on tarkoitus tehdä ainakin neidille huovutettava hattu talveksi. Kovin kauan ei siis senkään kanssa ehdi märehtiä, talvihan on nurkan takana.

Icarus shawl, Interweave Knits Summer 2006. Lankana Wetterhoffin Silvia (70% villa, 30% silkki) ja omat hiukset (n. 1%, argh), puikot 3 mm & 80 cm Hongkong-bambupyöröt. Langankulutus 89g. Mitat ennen pingotusta n. 175 cm x 75 cm, pingotuksen jälkeen n. 205 cm x 105 cm.

Se on ihana. Ja väri on aivan lääh. Kiitos salaystäväiseni <3.

Se on ihana.

Sanoinko ihana? Sanoinko!

Pingotuksessa käytin ensimmäistä kertaa apulankoja, ison huivin viritteleminen muotoonsa oli niiden avulla paljon helpompaa. Pujotin apulangat paikoilleen jo ennen huivin upottamista veteen: yhden puuvillalangan keskilinjaa pitkin, yhden pitkään suoraan reunaan ja yhden sakaroiden kärkiä lävistämään. Pingotin keskilinjan ja suoran reunan apulangat kireälle pingotusalustaan ja oioin huivin niiden avulla paikoilleen.

Sakaroiden kärkiin laitoin vielä nuppineulatkin, apulanka auttoi saamaan ne suunnilleen suoraan linjaan.

Kirikaverin merkitys työn valmistumisnopeudelle on ihmeellinen, huivin alku syntyi leikkimielisessä kisailussa kuin itsestään. Kirikaverin pingottua maaliin työn eteneminenkin uhkasi tyssätä, osin toki myös muiden töiden ja sairastamisen vuoksi. Viikonloppuna piti lopulta taistella viimeisetkin uuvuttavat 500+ silmukan kerrokset loppuun kun takaa uhkasi pinkoa ohi jo toinenkin irkkiystävä. ähäkutti, ehdinpäs!

Minä: Voi että tässä on jo paljon silmukoita, nämä kerrokset ei etene, kädet on hellänä eikä tämä työ lopu koskaan! Puuduttaa!

Mies: No miksi sinä sitten neulot?

Minä: No kun se on kivaa!

Icarusmytty 3. kaavion alussa. Kirikaverikin otti ja pyrähti jo maaliin.