langankierre

Iso mallitilkku purkaantui, neuloin kiltisti pari oikeaa mallitilkkua ja aloitin hihaa uudestaan. Samalla sain Vision Silke-Tweedillekin ja neulaisin siitäkin mallitilkut. Hillitön inspis, pitkästä aikaa. Voikunolisikeskeytymätöntäneuleaikaa.

Riikka oli toivonut applikaatio-rautalankaa. Ei mitään havaintoa teenkö itse ”oikein”, ja mistä olen applikointitapani napannut. Liekö painunut alitajuntaan jostain, sillä tuskin tuo nyt täysin itse kehitetty tyyli on. Yritän kuitenkin seuraavan työn kohdalla ottaa vaihekuvia systeemiä selvittämään.

Taisin vihdoin päästä vauhtiin! Tekaisin samalla kaavalla pari puseroa lisää tytön akuuttia syysvaatepulaa helpottamaan:

Kukkapaita ja…

kovin ”uusretro” (mikä sanahirviö) omppupaita.

Kaavat siis reippaalla kädellä muokaten uusimmasta Ottobresta, kankaat ostettu Triteksiltä joskus muinoin ja kukkapaidan applikaatio vapaalla kädellä piirtäen. Ompeluinspis vain lisääntyy, taisin just luvata tehdä kaverin muksuillekin pari paitaa, ja sitten tuolla olis kangasta ja malli-idea kohta yksivuotiaan samettihaalariin…

Myös neulerintamalla tapahtuu: tässä on tulossa villatakin hiha metodilla ”näin-ei-ainakaan-saisi-tehdä”, eli illan pimeinä tunteina kaivoin puikot ja lankakerän, arvoin silmukkamäärän ja aloin neuloa. Ilman oikeita tiheyslaskelmia tai edes kunnollista suunnitelmaa. Neulon siis isoa mallitilkkua…

En osallistunut tänä vuonna hamstereihin. Olisi varmaan pitänyt, sillä varastoissa lojuneet paksut langat ovat huudelleet siihen malliin että tulostakin on syntymäisillään. Yksi pikatyö odottaa jo viimeistelijäänsäkin, kesken on toinen ja suunnitelmissa kolmas.

Kuva-arvoitus: mitä tässä on tulossa?

Weirdrockstarin blogissa käyty ompeluaiheinen keskustelu sai minut taas tajuamaan, että puikkojen sijaan minun pitäisi tarttua koneisiin, nyt kun se vielä on jossain määrin mahdollista. Isompi riiv..prinsessa ei enää saa tuhoa aikaiseksi (sen puoleen itselleen kuin keskeneräisille ompeluksillekaan), vaan hänen uskaltaa antaa jo leikkiä samassa huoneessa missä minä väkerrän. Pienempi prinsessa puolestaan ei vielä juuri liiku, mutta kovasti näyttää sille että asia tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan. Oivoi, kohta ovat nämä rauhalliset päivät ohi ja neuleetkaan eivät saa enää lojua rauhassa sohvapöydillä…

Aurinko on kanssani piilosilla. Näin sen tänään pilkahtavan esille pilven takaa, joten keräsin kaikki neulokset ja säntäsin pihalle kameran kanssa, koska ei ole mitään takeita siitä, minä päivänä aurinkoa taas seuraavan kerran saa tavata. No, tietty se meni heti piiloon pilven taakse ja irvistelee tuolta mulle taas nyt, kun olen jo sisällä siirtämässä kuvia kamerasta koneelle.

Olen kuullut kaksi määritelmää startiitille, yhdelle neulojien ammattisairauksista (siis kai te nää tiedätte, neuloosi, lankaasi jne.). Ykköstyypin startiitissa neulojalla on vaikka mitä ideoita, mutta hän ei pääse missään alkuun. Jos neuleen vain saisi aloitettua, se kyllä edistyisi, mutta startiittia potevalle aloittaminen on miltei mahdotonta. Tätä muunnosta sairastan yleensä itse, mutta nyt olen tunnistanut oireet kakkostyypin startiitista, jossa neuloja aloittaa maanisen vimman vallassa aina vaan uusia neuleita, vaikka entisiä on kesken jo.. joko käytin sanaa kiljoona tässä blogissa? Taisin. Uups.

Korissa vasemmalla reunalla on kesken Hourglass Sweater, jota olis kyllä kiva jatkaa, mutku lankaa (Rowanspun DK) pitäisi keriä lisää vyyhdiltä. Uutta puikoille siis:

Lahjaksi saadusta Trekking XXL:sta kakkosen puikoilla sukkaa itselle/miehelle/itselle/miehelle.. ilmeisesti lopulta itselle. En ole ihan varma mitoituksesta, uutta puikoille siis:

Leikin taas Aran Paintilla, jota olen hypettänyt aiemminkin, ja josta on nyt tullut uusi versio, jonka ostamista harkitsen jo vakavasti. Uusi versio osaa jo kavennukset, lisäykset, nostetut ja kierretyt silmukatkin, joten se on paljon edeltäjäänsä monipuolisempi. Toki puutteitakin on yhä: mm. ohjelma lisää aina automaattisesti nurjan kerroksen jossa oikeat silmukat neulotaan oikein ja nurjat nurin eli esim. kavennuksia tai palmikonkiertoja on mahdoton maalata perättäisille kerroksille. Netistä saa ladattua toimivan demon, mutta suunnitelmia ei pysty tallettamaan eikä muuttamaan ohjeiksi. Noh, demoversiollakin tehtyjä suunnitelmia saa print screenillä talteen (kannattaa ensin laittaa ohjelma erase-moodiin jolloin näkee silmukkaryhmät paremmin), mutta tuota ohjelmaa vois ehkä jo kannattaa rahallisestikin.

Siispä, langankierre proudly presents, puolikas Aran Paintin avulla itse suunniteltua palmikkolapasparia lahjaksi saadusta Knitpicksin Merino Stylesta 3,5mm puikoilla. Tätä vaivaa nyt lähinnä toisen parin syndrooma, mutta se kuuluu jo eri tautiluokitukseen…

Ei tässä nyt toki ollu kaikki keskeneräiset, mut en kai mä nyt kaikkea tunnusta. Ja viimeistelykorissa itkee mm. yksi langanloppumisesta kärsivä palmikkopipo (neuleetkin vissiin sairastavat, siis):

Perus-palmikkopipo korvaläpillä (ohje takaraivosta) Starskysta yli jääneistä Gjestalin Topp’t Tä:ista (miten toi langannimihirviä taipuu). Ei jäänyt yli tarpeeksi, hattu suorastaan vaatii isoa tupsua päälaelle ja nauhoja leuan alle. Olen jo muutamassakin mediassa huudellut, mutta yritetäänny vielä tässä: ei kellään olis luonnonvalkoista Topp’t TÃ¥:ta (argh) yhtä tai jopa kahta kerää vaihdettavaksi johonkin lanka-arkistoni aarteeseen? (Voin ostaakin mut vasta tammikuussa, tää liittyy koipalloon ja housuihin, siitä lisää myöhemmin). Huutele kommenteissa tai sähköpostitse.

Hmm. Minkäs neuleen sitten aloittaisin…

Mystery Stole 3 etenee, kuvassa tilanne ensimmäisen vihjeen jälkeen. Toissapäivänähän ilmestyi jo uusikin, harmi kun tämä ei ole ihan parhaasta päästä hiekkalaatikkoneuleissa. Helmet ei kuvassa eikä oikeassa elämässäkään juuri erotu, paitsi valoa vasten. Käytän siis HelmiQ:sta tilaamiani tsekkiläisiä kirkkaita 8/o siemenhelmiä. Pitsineule alkaa erottua sitä paremmin mitä isommaksi työ etenee, vaikka aluksi näytti siltä että silkkilangasta tehty pitsi muistuttaa lähinnä Myttyä.

Neiti vajaa 3v silitteli ja paijasi huivinalkua ja kehui sitä kauniiksi. Helmet kiinnosti myös, nekin ovat pieniä ja kauniita. Tänä aamuna tyttö istui keskittyneenä keittiön päydän ääressä kakkosvihjeen kaaviota tutkaillen, helmiä käsissään pyöritellen ja totesi: ”Minä osaan neuloa.” Kyllä tuo vielä tavoille opetetaan!