langankierre

Olen leikkinyt viime päivät WordPressillä ja todennut, että aikaa bloggailusta on kulunut ihan järkyttävän paljon. Nykyisin on myös ihan erilaiset editorit ja härpäkkeet, kuin mistä viitisentoista vuotta sitten pystyi edes kuvittelemaankaan.

Leikkimiseen on syykin, bloggaaminen tai joku sellainen internet-sisällöntuotanto on taas alkanut kiinnostaa. Elämäntilanne on heittänyt häränpyllyä useaan otteeseen. Nyt saan puuhastella kässäjuttuja myös töissä opettajana joka päivä. Opetan tällä hetkellä vain käsitöitä, ja vähän on alkanut tulla joissain jutuissa sellainen olo, että toistan itseäni kuin papukaija – ja jotkut asiat oppilaiden olisi hyvä kerrata sen sata kertaa vaikkapa videolta.

Olenkin tässä suurissa kuvitelmissani ehtinyt ryhtyä jo kässätubaajaksi ja vaikka miksi. Sitten ajattelin, että tähän muutenkin tällä hetkellä elämääni ryhdistävään minimalismin, tyytymisen jne. semmoisen ideologisuuden kuplaan sopii tosi hyvin tän vanhan, olemassaolevan blogin henkiin herättely. Josko tätä kautta vaikka sitten niitä rautalangantaivutteluohjeitakin? Vähän varoen tätä vielä julistan (mieli on ennenkin nopsaan muuttunut), eikä ollut vielä tarkoitus postatakaan, vaan jatkaa fonttien väreillä leikkimistä vielä jokunen tovi. Enkä ole lueskellut aikaisempia artikkeleitakaan siltä varalta että nettipresenssini anonymiteetti tässä pikkuhiljaa ohentuu. Joudun testailutarkoituksessa kuitenkin tekemään ainakin yhden tällaisen julkisen artikkelin jo nyt.

Jotta jotain asiaakin olisi, laitoin kuvaan uuden nörtteilyinspikseni kohteen, töihin juuri hankitulla laserleikkurilla itseopiskelutarkoituksessa leikattu eka oma työ: korvikset ohuesta vanerista. Siis mikä sopisi tällaiselle teknologiahurahtaneelle kässätyypille paremmin kuin iso laserhärpäke jolla voi tehdä vaikka ja mitä? Niin monta ideaa on jo! Ehkä kohta niistä jo täälläkin.

After numerous wishes, translating Halla has been on my todo-list for a very long time. Now I made a New Year’s resolution to finally get it over with. And see – it’s January 2nd and I’m already all done!

So here you are: Halla in English.
(The original in Finnish).

#ompelu -irkkikanavan haasteblogin viikon 26 haasteena oli ommella takki. Kunnon takkikankaita ei juuri nyt ollut kaapissa ja koska yritän olla ostamatta lisää materiaaleja ajattelin että kaksi neulosboleroa vastaa yhtä kunnon takkia, eikö niin? Kunnon sovituskuvaa ei nyt ole saatavilla, mutta tässä kollaasi puhelimella räpsityistä pikakuvista. Paksumpi kieputin/hihatin on Eurokankaasta joskus viime talvena ostettua merinovillaneulosta, aivan ihanan pehmeää ja venyvää ja paukkuvaa. Tosi kivaa leikata ja ommella, siis. Kaava Ottobre Woman 5/2012 Warmly Wrapped.

Ohut boleroinen on kaapista löytynyttä mustaa singletrikoota kantattuna resorikaitaleella. Kaava on piirretty marketti-ihmeestä: ostin Sittarista joskus toissa kesänä pienen lyhythihaisen trikooboleron ja olen käyttänyt sitä aivan älyttömästi – tekee naruolkainmekoista ja -topeista tarpeen vaatiessa vähän pukevamman ja vähän lämpimämmän. Tähän versioon tosin piirsin pitkät hihat ja luulenpa että tuota kaavaa tulee muokattua ja käytettyä vielä toistekin.

Tämä kahvipussikierrätyskauppakassi on ollut Vaiheessa jo todella kauan. Kahvipussien keräilemisessä meni tovi, sitten niitä oli kuivauskaappi täynnä, sitten ne asuivat pitkään käsityökaapin uumenissa ja muistuttivat minua joka kerta kohdatessamme että ainiin, tuokin projekti. Jossain vaiheessa onnistuin pääsemään kassissa kantokahvoja-vaille-valmis -vaiheeseen, missä pidettiinkin sitten taas pidempi tuumaustauko aiheesta halutaanko kassiin vuori vai ei.

Tänään päätin että ei haluta – kahvipussin muovipinnasta voi mahdolliset jogurttipurkinhajoamishazardit pyyhkäistä helposti tiskirätillä, mutta vuoritetun kassin peseminen olisi ihan oma projektinsa. Sen sijaan viimeistelin pohjan sisäpuolelta päällystämällä pahvinpalan kahvipusseilla ja lisäämällä sen kassin sisälle irtopohjaksi tukevoittamaan ja huolittelemaan.

Ensi kauppareissulla sitten joutuu kohtaamaan henkisen keski-ikänsä. Ei toivoakaan että olisi teini enää, kahvipussiostoskassit ja kaikki.

Langankierre -blogin vanha serverikoti lopettaa ennemmin tai myöhemmin ja pohdin pitkään, mitä blogille tekisin. Lopulta melkein hetken mielijohteesta päädyin säätämään säätämisestä päästyäkin ja ihmeiden ihme, sain kaiken pysymään tallessa ja siirtymään uudelle palvelimelle. Jotain pientä vibaa on saattanut jäädä, korjailen ajan kanssa. Vanhat linkit enää entisen palvelimen siirryttyä eläkkeelle pelaa (nyt ne näyttävät vielä blogin vanhaan kopioon jota en enää päivitä). Muuton kunniaksi jätin ”langan” pois blogin nimestä, ajatuksena katsoa lähtisikö sisältökin elämään vielä laajemmille vesille. Olemme nyt siis kierteessä!  Edit: Äh, ei sittenkään, palasimme takaisin langankierteeseen.

Blogin muutto ei ollut ihan simppeli juttu muutamasta tietokoneen ja tuolin välisestä syystä johtuen. Olin aikoinaan tehnyt pari hölmöä valintaa merkistöön ja valokuvien tallennukseen liittyen ja no, kaikkia näitä säätäessäni päädyin lukemaan lähes kaiken mitä olen vuosien varrella kirjoittanut. Se oli aika mielenkiintoista, ja ansaitsisi syvällisempääkin pohdiskelua kenties jonkin sortin blogihistoriikki -postauksen muodossa. Eikä vaan omalta vaan koko skenen kannalta. Kenties jo tällä kesälomalla.

Nyt ei kuitenkaan ole sen aika, vaan esittelen pikaisesti tuotokseni IRCnetin #ompelu -kanavan ensimmäiseen viikkohaasteeseen, jossa piti ommella jotain vanhoista farkuista:

Hameesta ja farkuista lisää #ompelu -kanavan haasteblogissa.

Isosiskon kissapaita on pikkusiskon paidan peilikuva. Eivät suostuneet yhteiskuvaan vierekkäin (pienempi ei ole suostunut edes vielä pukemaan kissapaitaa päälleen, olisko vaikka väärän värinen tms.)

Käsityömessuilta mukaan tarttuneesta Muru-kankaasta jo aiemmin talvella valmistunut liivihame sen sijaan kelpaa. Isosiskollekin on tällainenkin. Onneksi minulla ei ole kaksosia.

Aika kuluu ihan älyttömän nopeasti. Perustin oman blogini helmikuussa 2005, siitä on siis jo yli seitsemän vuotta aikaa. Viime vuosina en ole ollut ihan kamalan aktiivinen blogimaailmassa kirjoittajana enkä lukijanakaan. Menneenä talvena olen kuitenkin jossain määrin aktivoitunut ainakin sillä lukemispuolella ja ihmetellyt mikä määrä käsityöaiheisia blogeja nettiin on syntynytkään! (Puhumattakaan siitä mitä kaikkea jäntskää käsityöihminen tätä nykyä voisi netistä tilatakaan…)

Silloin kun itse aloitin suomalainen käsityöblogiscene oli lähinnä neulojille. Ompelijoitakin oli, mutta vain jokunen. Nyt olen ihastellut sitä taitavien ompelijoiden määrää, jotka laittavat tuotoksiaan muidenkin ihasteltavaksi. Kun löysin Ruttu Nutun olin aivan myyty, sen jälkeen Google Readeriini ovat päätyneet myös Tassunjälkiä, Hupsistarallaa, Muruhuttu, Pim Pam, Selia by Riikka, Villa Kiana ja Unikuun terapiahuone. Monta huikeaa on varmaan vielä löytymättä, saa vinkata!

Olen katsellut tosi kivoja applikaatioita mm. noissa blogeissa ja ajatellut että kyllä mäkin vielä taas! No tänään vihdoin sain tällaista aikaan!

Neljäveen kissapuseron kuva on piirtämäni…


Ekaluokkalainen suunnitteli kuvansa itse. Puseroiden kaavat joistain Ottobreista ja kaikki kankaat kangaskaapin aarteita, suurin osa lienee joskus muinoin Triteksistä hamstrattuja.

Olen aika kade niille kaikille, jotka ovat onnistuneet tekemään harrastuksestaan itselleen ammatin. Aina säännöllisesti haikailen itsekin edes osa-aikaisen käsityöläisyyden perään mutta realismi jarruttelee. Ainakin (jälleen kerran) haluaisin saada kulutettua aikaa edes tähän harrasteluun vähän enemmän. Tänään mietin että josko yrittäisi haastaa itsensä tekemään jotain edes varttitunnin verran päivässä – käsityöt ovat kuitenkin minulle terapiaa, poden vain tässä kiireisessä elämäntilanteessa lähinnä aloittamisen vaikeutta.

Notkuvatko kaappisi käyttökohdettaan etsiviä käsityömateriaaleja? Tule mukaan varastohaasteeseen! Palkintojakin luvassa ;).

Ilmoittauduinpa lankahamstereihin pitkästä aikaa. Osallistun alablogiin numero viisi, ja kirjoitinkin sinne jo syistä ja tavoitteista tälle vuodelle.

Hamsteritempaus kirvoitti uudenvuodentavoitteen (käy talouden kaikki kaapit läpi, järjestä ja laita turha kiertoon) lunastamisen käsityömateriaalikaappien osalta. Poden sellaista vammaa, etten oikein osaa tehdä mitään ellei talossa ensin ole järjestys. Mitä paremmin kaikki tavarat ja tarvikkeet ovat säntillisessä järjestyksessä, sitä motivoituneempi ja inspiroituneempi olen saamaan mitään aikaan. Ei varmaan tarvitse kertoa, että parin lapsen töissäkäyvänä yksinhuoltajana teorian ja käytännön kohtaaminen jää monesti ajatuksen tasolle. Ehkä juuri siksi en nykyisin enää saa mitään aikaan?

Tänään käytäntö otti pienen askeleen kohti teoriaa!
Ennen:

Jälkeen:

<3. Tarvitseeko muuta sanoa!

Versio 2.0 alkaa etäisesti muistuttamaan jo lankaa. Sisältää edelleen trendimöykkyjä ja huomattavaa epätasaisuutta, mutta emme lannistu tästä. Epäilyttävää koukuttumista puuhaan havaittavissa, etenkin kun tän piti olla niitä juttuja joihin ei mitenkään voi ikinä ehtiä keskittymään. Vaikuttaa olevan priorisointikysymys… taloudessa kulutetun audiovisuaalisen viihteen määrä keskenkasvuisten toimesta hipoo ennätystä. Tosin on ne olleet kipeinäkin, ensi viikolla taas paluu arkeen.

Polkaistavana mulla siis isäni sukujuurilta peräisin oleva Wanha perinnerukki, jonka Taluttimen mies minulle kunnosti (kiitos!). Vaikuttaa edelleen hyvin toimivalta tarkoitukseensa, olenkin tässä ihastellut entisaikojen koneenrakentajien taidokkuutta. Hesarissa oli männäviikoilla ajatuksiaherättävä pääkirjoitus esineiden tarpeellisuudesta. Tuo rukki on paikkansa ansainnut, poljin on kulunut jo kuopalle ja edelleen sillä saa aikaan ihan oikeaa lankaa.

Viime aikoina on ollut tavattavissa taas noususuhdanteista käsityöinspiraatiota, ja hyvä niin, syksy uhkaa tuoda tullessaan tietynlaista melankoliaa johon ainakin itselläni käsillä tekeminen on hyvää terapiaa. Bloggaus ei ole tuntunut enää niin tarpeelliselta kuin mitä se joskus minulle oli. Paljon on valmistunut sellaista, mitä en ole saanut esille laitettua. Ehkä olen oppinut tekemään ihan vaan itselleni, nauttimaan tekemisen prosessista, eikä sellainen itsetunnon pönkittäminen blogiekshibbailulla enää ole olennaista… niin, sekös se olikin aiemmin se syy kirjoittaa. Ehkä jossain määrin, muiden syiden muassa. Mut onhan tämä internetiin syntynyt käsityöyhteisö ilmiönä monella tavalla ihmeellinen ja arvokas, on vähän sääli että olen ollut lipumassa siitä itse syrjään.