Olen leikkinyt viime päivät WordPressillä ja todennut, että aikaa bloggailusta on kulunut ihan järkyttävän paljon. Nykyisin on myös ihan erilaiset editorit ja härpäkkeet, kuin mistä viitisentoista vuotta sitten pystyi edes kuvittelemaankaan.
Leikkimiseen on syykin, bloggaaminen tai joku sellainen internet-sisällöntuotanto on taas alkanut kiinnostaa. Elämäntilanne on heittänyt häränpyllyä useaan otteeseen. Nyt saan puuhastella kässäjuttuja myös töissä opettajana joka päivä. Opetan tällä hetkellä vain käsitöitä, ja vähän on alkanut tulla joissain jutuissa sellainen olo, että toistan itseäni kuin papukaija – ja jotkut asiat oppilaiden olisi hyvä kerrata sen sata kertaa vaikkapa videolta.
Olenkin tässä suurissa kuvitelmissani ehtinyt ryhtyä jo kässätubaajaksi ja vaikka miksi. Sitten ajattelin, että tähän muutenkin tällä hetkellä elämääni ryhdistävään minimalismin, tyytymisen jne. semmoisen ideologisuuden kuplaan sopii tosi hyvin tän vanhan, olemassaolevan blogin henkiin herättely. Josko tätä kautta vaikka sitten niitä rautalangantaivutteluohjeitakin? Vähän varoen tätä vielä julistan (mieli on ennenkin nopsaan muuttunut), eikä ollut vielä tarkoitus postatakaan, vaan jatkaa fonttien väreillä leikkimistä vielä jokunen tovi. Enkä ole lueskellut aikaisempia artikkeleitakaan siltä varalta että nettipresenssini anonymiteetti tässä pikkuhiljaa ohentuu. Joudun testailutarkoituksessa kuitenkin tekemään ainakin yhden tällaisen julkisen artikkelin jo nyt.
Jotta jotain asiaakin olisi, laitoin kuvaan uuden nörtteilyinspikseni kohteen, töihin juuri hankitulla laserleikkurilla itseopiskelutarkoituksessa leikattu eka oma työ: korvikset ohuesta vanerista. Siis mikä sopisi tällaiselle teknologiahurahtaneelle kässätyypille paremmin kuin iso laserhärpäke jolla voi tehdä vaikka ja mitä? Niin monta ideaa on jo! Ehkä kohta niistä jo täälläkin.