langankierre

Duchessin ompelukoneostosten innoittamana sain orastavan inspiraation ja tekaisin prinsessaikäiselle paidan.

Trikoot Kaapin Kätköistä, värit ja kuvioaihe prinsessaikäisen valitsemat. Kaavat oli Ottobren uusimmasta numerosta, paitsi että näyttelin niille lopulta mittanauhaa ja saksia sen verran, että niitä kai voisi sanoa pikemminkin omikseni. Levensin mallia ja madalsin hihanpyöriötä, noin niinku muunmuassa.

Ahkeruuden puuskassa väänsin pienemmälle neidille pari ikuisuuden puolivalmiina odotellutta flanellivaippaa loppuun:

Ja kiitos Tapion Kaupassa tänään pyörähtäneen Pauliinan, joka diilasi minulle lahjakortillisen lankaa (kiitos #neulonnan snyssijät), pääsin tänään silittelemään näitä:

Prinsessaikäinen on tulossa selkeästi myös heppaikään, koska seuraavassa puserossa pitäisi olla pollen kuva. Perhonenkin sentään kuulemma kelpaa. Molemmat neidit tarvitsisivat kovasti vaatetta, joten toivomme ompeluinspiraation ylläpysymisestä olkoon korkealla!

…ja se syy siihen, etten hamstereihin osallistunut, on siinä, että olen lankalakkoillut tälle elämälle jo ihan tarpeeksi.

Joulukuussa 2006 podin käsityöpläähiä, jota pyrin selättämään mm. lankaostoksilla Korialla joululomareissulta palatessa 27.12.2006. Vuodenvaihteessa pohdin, että lankaa on liikaa, ja päätin uudenvuodenlupauksena keskittyä ostamisen sijasta varastontyhjennykseen ainakin helmi- eli lankahamsterikuun loppuun saakka. Helmikuussa aloin miettiä, että lanka kyllä riittää loppuvuodeksi, ja mainitsin ajatuksesta olla loppuvuosi lankalakossa, myös irkissä.

Minulle kerrottiin, etten siihen pysty. Niskavillat pörhistyen väitin pystyväni. Puhuttiin housujen syömisestä sikälimikäli lakko pitää. Väitin sen pitävän.

En ostanut lainkaan lankaa 27. joulukuuta 2006 – 18. tammikuuta 2008. En edes tilaus- tai lahjaneuleisiin, enkä sellaisenaan lahjaksi. Kunnes sitten tammikuun kahdeksantenatoista tein Tilauksen, kuriirin (iso kiitos!) välityksellä.

Reilu tunti sitten ovikello soi.

Postipoi.. tyttö toi minulle Paketin.

Jonka sisällä oli Vaikka Mitä. (Okei, huijausta, osa tavaroista saapui jo viime viikolla, mutta odotin että saan polkata ne kaikki läjässä).

Lankaah: Andean Silkiä, Telemarkia, Wool of the Andesia ja fingering weight Bare Merinoa.

Koolaidia merinoiden värjäyskokeiluihin.

Aseita langantyöstöön.

Lääh. Mistä langasta ja millä puikoilla tekisin ensimmäisen mallitilkun! Aikaa ei tullut paketissa mukana, unohtikohan kauppa tai kuriiri jotain?

Jotain opin langattomuusvuotena: Ensinnäkin, lankalakkoilu on ihan tymhää. Vaikka varastoa olisi kuinka monta kiloa, siellä ei ole koskaan juuri sitä lankaa, jota tarvitsisi omaan kolttuun tai isän siskon kummin kaiman tyttären vauvalahjaan. Jos on, sitä ei ole tarpeeksi (lue: lankaa ei ikinä ole tarpeeksi). Toiseksi, on turha ostaa lankaa ostamisen vuoksi varastoon (ellei se ole ihan tosi ihanaa tai erityisen halpaa, tai..). Näille kaikille langoille on suunnitelma. Kolmanneksi, suunnitelmassa ei tarvitse pysyä. Vaikka lanka olisikin ostettu jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten, voi suunnitelmaa ihan hyvin muuttaa ja alkuperäiseen tarkoitukseen hankkia lisää lankaa. Neljänneksi, lanka ei lakkoilemalla vähene. Vannon, etten ystävieni (ihanista) metkuista tiennyt etukäteen mitään, mutta sain lankalakkoni aikana ihanan lankalahjan jos toisenkin. Ihania Lankoja. Sitäpaitsi, koska varastossa ei kaikista ihanista langoista huolimatta ollut koskaan kuitenkaan just sitä, mitä tiettyyn malliin tai ajatukseen olisi tarvinnut, tai sitä ei ollut tarpeeksi, sain koko vuoden aikana neulottua onnettoman vähän. (Mitään tekemistähän ei ollut uudella työllä, raskaudella tai uudella vauvalla, kaikki oli luonnollisesti langanostamattomuuden syytä!)

Siispä. Lankalakkoilu on tymhää. Ja mulla on lisää lankaa!!!

Sain vauvan neuleasustesetin vihdoin valmiiksi – se ehti jo odotella kirjontaa vaille valmiina neulekorissa vähän turhankin pitkään, kunnes totesin, että tuo huimaa vauhtia kasvava pikkuihminen kasvaa pian ulos tamineistaan ennenkuin ehtii niitä kertaakaan käyttää.

Koristelin siis jo aiemmin valmistuneet tossut ja tumput kukkasin ja neuloin sarjaan sopivan myssyn Ullan Lumipallo-kypärämyssyn ohjetta railakkaasti muokaten. Lankana kaikissa Lanett, puikot 2,5mm.

Tampereen messuilla hurahdin kirjoihin, nyt kun niitä pääsi selailemaankin. Neljännen kirjan jälkeen lähdin kiireesti karkuun messukojusta. Sinne jäi vielä vaikka kuinka monta must-have -teosta…

Vihreän vyyhdin kojusta mukaan lähti parit puikot ja Riimingalta (kaverin ja siskonsa firma, ja tämä on ilmainen mainos 😉 ) pussukka neuletarvikkeiden (mittanauha, neulat, sakset jne.) mukana kuljettamista varten.

Ostin minä jotain muutakin, mutten ilkeä vielä tunnustaa (ja ei, se ei ole lankaa). Siitä todennäkäisesti lisää myähemmin!

”Lomailu” on hektistä, hädin tuskin olen hengähtämään ehtinyt. Lisäksi, niinkuin Susannan kommenttiraidallakin totesin, en käsitä missä vaiheessa sitä ”ennen vanhaan” on ehtinyt käsitöitä vääntää!

Jotta materiaalipula ei olisi esteenä, ja koska lankaa ei saa(* ostaa, poikkesin Tampereella suosikkikangaskauppaani. Mukaan lähti läjä yksiväristä trikoota:

…ja kuviollista trikoota:

Yhteensä kaksi kassillista ja metritolkulla tavaraa, osa noista ei ole mitään pieniä palasia, ja kaikki tämä vain 38 euroa! Taidan käydä kohta uudestaan. Ilmaisena mainoksena, Triteks Oy Tesomalla, Kohmankaari 3. TJEU.

Koska Triteksillä pääsi niin halvalla niin hain ökysisustuskankaita siitä suomalaisesta disainkaupasta (olkoonkin että niillä sisustaminen on ilmeisesti junttia, ainakin aivovapaan mielestä):

Hevoskastanja (siis tuo alempi) huutelee kyllä minulle että siitä tulisi upee kesähame, mutta tämän valasmaisen olemuksen peitoksi en sen huuteluihin suostu.

Materiaalien lisäksi ei puitteissakaan pitäisi enää olla valittamista, tässä vielä hieman vaiheessa oleva ateljee Langankierre:

Nyt ei taas puuttuisi muuta kuin sitä aikaa. Ai niin, minähän olen lomalla. MIHIN se aika oikein menee?

(* Lankaa ei saa ostaa, koska lankalakkoa on tämän kuun lopussa kestänyt jo puoli vuotta. Viimeisin lankaostos tapahtui 27.12.2006 Novitan tehtaanmyymälässä Korialla. Vuodenvaihteessa puhuin irkissä, että lankavarantoja riittää niin pitkälle ettei uutta lankaa tarvitse ostaa koko vuonna. Kukaanhan ei tietenkään uskonut, että ostamattomuuteen kykenisin, mistä sisuuntuneena päätin näyttää moisille naureskelijoille! Kun koipallo vielä lupasi syödä housunsa mikäli vuoden lankalakkoon kykenisin, asia oli pihvi ja sillä sipuli. Enää puolet jäljellä, pikkujuttu (ja kiitos kalen ylläripaketin, vieläkin pienempi)!