After numerous wishes, translating Halla has been on my todo-list for a very long time. Now I made a New Year’s resolution to finally get it over with. And see – it’s January 2nd and I’m already all done!
So here you are: Halla in English.
(The original in Finnish).
Edit 2. 1. 2015. After numerous wishes, translating this pattern has been on my todo-list for a very long time. Now I’m finally done: Halla in English.
Apu (siis lanka) löytyi yllättävän läheltä (kiitokset vielä!), joten nyt saa pakkanen tulla!
Halla-palmikkohattu Gjestalin Topp’t TÃ¥:sta, malli oma, puikot 6mm.
Minulla on joskus muinoin ollut itselläni samantapainen äitini tekemä tupsuhattu (jota muistan jossain vaiheessa inhonneeni, hups, vahinko kiertämään). Pikkuneiti piti tänään hattuaan sisälläkin erityisen mielellään, vaikka myssy on tosi lämmin:
Vuoritin hatun mikrofleecellä lisälämmikkeeksi ja kutinanestoksi.
Hattuun on tulossa toivottu ohje, kunhan vielä vähän viilaan sitä. Muoks: Ohje täällä. Edit: Pattern in English here.
Neulojan nettilehti Ullassa on mainio sukanneulojan opas, jonka avulla voi kokeilla erilaisia kantapäitä. Moni on vihkiytynyt jo aiemmin Ullassa neuvotun tiimalasikantapään salaisuuksiin. Jottei nyt vain tulisi liian vähän valinnanvaraa, tiesithän, että senkin voi neuloa monella eri tavalla?
Neuloin ensimmäiset tiimalasini Ullan ohjeella vasta eilen, sitä ennen olin pitäytynyt Wendyn neuvomassa versiossa. Valitsin aikanaan ensimmäiseen tiimalasikokeiluuni tuon Wendyn ohjeen siksi, etten suostunut luottamaan siihen, että saisin Ullan ohjeella aikaiseksi reiättömät käännöskohdat. Wendy käyttää Roguen olkapääviistotuksista minulle entuudestaan tuttua ”wrap & turn (w&t)” -menetelmää käännöskohdan reikien estämiseksi, Ullan ohjeessa puolestaan käännäksen jälkeen ensimmäinen silmukka nostetaan nurin neulomatta ja vedetään lanka kireälle niin, että silmukka ”nuljahtaa” nurin.
Nyt kun olen testannut molempia ohjeita, en enää osaa päättää, kumpi olisi parempi! Eikä Ullankaan ohjeella reikiä tullut! Ullan ohjeella neulomineen sujuu kyllä ehkä hieman nopeammin, mutta lopputuloksessa on vain pienet erot. Flamingosukissa Wendyn neuvoma versio, vihreissä sukissa Ullan ohjeen mukainen (klikkaa kuvaa suuremmaksi):
Jos haluat kokeilla Wendyn neuvomaa versiota, mutta englanti ei taivu, tässä ohje suomeksi (valitettavasti en tajunnut ottaa selventäviä valokuvia sukkia neuloessani). Olen myös tehnyt pieniä omia muutoksia ja tarkennuksia ohjeeseen.:
Kiedo ja käännä -tiimalasikantapää
Sukkapuikot numeroidaan ykkösestä neloseen myötäpäivään alkaen kerroksen vaihtumiskohdasta. Ensimmäiseksi neulottava puikko on siis numero 1, seuraava 2, sitä seuraava 3 ja viimeinen numero 4, ja sitten ollaankin taas kerroksen vaihtumiskohdassa. Käytä kantapäähän puikkojen 1 ja 4 silmukat.
Aloita kantapää kerroksen vaihtumiskohdasta neulomalla puikon 1 silmukat oikein viimeistä lukuunottamatta. Tuo lanka työn eteen ja nosta viimeinen silmukka nurin neulomatta. Vie lanka työn taakse ja palauta nostettu silmukka vasemmalle puikolle. Käännä työ. Ykkäspuikon viimeinen silmukka on nyt ”kiedottu” lankalenkillä juuresta, ja on nyt yksinään oikeassa kädessäsi olevalla puikolla.
Olet työn nurjalla puolella. Neulo ykköspuikon ja nelospuikon kaikki silmukat nurin viimeistä lukuunottamatta, kiedo & käännä työ (tuo lanka työn eteen, nosta viimeinen silmukka nurin neulomatta, vie lanka työn taakse ja palauta nostettu silmukka vasemmalle puikolle, käännä työ).
Neulo taas kantapäähän varatut silmukat, nyt kahta viimeistä lukuun ottamatta. Kiedo edellisellä kerroksella kiedottua silmukkaa edeltävä silmukka ja käännä työ. Jatka näin vuoroin oikealla, vuoroin nurjalla kerroksella, kietoen aina edellisellä kerroksella kiedottua edeltävän silmukan, kunnes olet kietonut molemmissa reunoissa noin kolmanneksen varatuista silmukoista ja olet jälleen kerroksen vaihtumiskohdassa työn oikealla puolella. (Kuvan flamingosukissa oli yhteensä 60 silmukkaa, joista kantapään osuus oli 30 -> molemmissa reunoissa oli 10 kiedottua silmukkaa ja keskellä 10 silmukkaa sileää neuletta kantapohjaksi.)
Aloita pidennetyt kerrokset työn oikealla puolella: Neulo 1 puikon silmukoita kunnes tulet ensimmäisen kiedotun silmukan kohdalle. Nosta kiedottu silmukka oikealle puikolle, poimi silmukan juuressa oleva kiedottu lenkki silmukaksi vasemmalle puikolle, siirrä nostettu silmukka takaisin vasemmalle puikolle ja neulo silmukka ja poimittu lenkki oikein yhteen. Kiedo seuraava silmukka (silmukan juuressa onkin nyt kaksi kiedottua lenkkiä) ja käännä työ.
Neulo nurjan puolen silmukoita normaalisti niin kauan kunnes tulet jälleen kiedotun silmukan kohdalle. Poimi kiedottu lenkki silmukaksi vasemmalle puikolle samalla tavalla kuin työn oikealla puolella, mutta neulo nyt silmukka ja lenkki kiertäen nurin yhteen. Kiedo seuraava silmukka ja käännä työ.
Neulo jälleen niin kauan kunnes tulet ensimmäisen kiedotun silmukan kohdalle. Silmukka on kiedottu kahteen kertaan, poimi molemmat kiedotut lenkit silmukan kanssa puikolle ja neulo kaikki kolme silmukkaa oikein yhteen. Kiedo seuraava silmukka ja käännä työ.
Jatka näin, poimien aina molemmat kiedotut lankalenkit ja neuloen ne työn oikealla puolella oikein yhteen ja työn nurjalla puolella kiertäen nurin yhteen, ja kietoen seuraava silmukka ennen työn kääntämistä, kunnes olet työn oikealla puolella ja poimit viimeisen silmukan juuressa olevaa lankalenkkiä. Neulo se oikein yhteen, ja kiedo nyt kakkospuikon ensimmäinen silmukka, käännä työ. Neulo kantapään nurjan puolen silmukat, poimi viimeisen silmukan lankalenkit ja neulo ne nurin takakautta yhteen. Kiedo kolmospuikon reunimmainen silmukka ja käännä työ.
Neulo nyt ympäri kaikilla työssä olevilla silmukoilla poimien kakkospuikon ensimmäisen silmukan ja kolmospuikon viimeisen silmukan juuressa olevat lankalenkit ja neuloen ne oikein yhteen. Kantapää on valmis.
Kuvien vihreät sukat ovat vastavalmistuneet perussukat Raijan Aitan Wolli -villapellavalangasta. Perussukat, paitsi että ne on neulottu molemmat yhtä aikaa kärjestä yläspäin, kantapäissä on tiimalasikavennukset, resori on kierrettyä 1o 1n -ribbiä ja sukan suu on viimeistelty italialaisella päättämisellä. Ihan pikkusen hämäsi se, että ohje väittää olevansa tasoneuleelle, mutta kuvissa on (ilmeisesti) pyöränä tehty pääntie. En ole siis aivan varma, modasinko noita valmistavia kerroksia oikein. Ensimmäiset silmukat meni muutenkin vähän harjoitteluksi, mutta aika siistiä jäljestä lopulta tuli. Menetelmä osoittautui oikeasti erinomaisen joustavaksi vaihtoehdoksi kärjestä aloitettujen sukkien päättelemiseen.
Sukissa on vain 40 silmukkaa ja ne on neulottu koon 3,5 bambupuikoilla – ja silti tuli varsin löysät. Ja paksut! Olen jo niin tottunut ohuisiin sukkalankoihin, että nämä tuntuvat massiivisilta. Ihmettelenkin uusimmassa(kin) SK:ssa ollutta perussukkaohjetta Isoveli-langasta – kuka niin paksuja sukkia (osaa/tahtoo/pystyy) käyttää… yhtään missään?!
Torstaina postittamani huivivaihdon tuotokseni luulisi ehtineen jo perille Marjolle. Vastaanottaja kertoi lempivärinsä olevan punainen, joten punaista hänelle myöskin tarjoilen! Lanka on Sandnesgarnin Kitten Mohairia, jota huiviin kului 100g. Mallineuleena perinteistä ja yksinkertaista, mutta kaunista feather and fania, ja noin 40 x 150cm kokoinen huivi (unohdin mitata pingotuksen jälkeen) valmistui kuutosen puikoilla varsin vauhdikkaasti.
Irkissä mallineule kiinnosti jo muutamaa, joten tässä huivin ohje kaikille:
Feather and Fan Scarf
Silmukkamäärä on 18:lla jaollinen plus valinnainen määrä reunasilmukoita. Omassa huivissani tein 3 mallikertaa ja molemmissa reunoissa 3 reunasilmukkaa ainaoikein-neuleella: 3x18s +2x3s = 60s.
Mallineule:
1. krs oikein
2. krs nurin
3. krs * 3 kertaa 2 oikein yhteen, 6 kertaa [1 oikein, langankierto], 3 kertaa 2 oikein yhteen* toista tähdestä tähteen.
4. krs oikeinNeulo huivin ensimmäiset 3. kerrosta ainaoikein-neuleella. Aloita sitten mallineule, mutta neulo varaamasi reunasilmukat aina oikein. Jatka mallineuleella haluamaasi pituuteen, neulo sitten taas kolme kerrosta ainaoikein-neuleella ja päätä silmukat.
NMH100GL-vaihtotyä on onnellisesti perillä Vikellä, joten voin kirjoittaa hieman työprosessista. ”Neulo mitä haluat sadasta grammasta lankaa” kuullostaa ensin mukavan vapaalta tehtävänasettelulta, mutta sen vaikeus paljastuu äkkiä, kun alkaa miettiä, mitä sitä oikein lopulta tekisikään! Langankulutuksen arvioinnissakaan en ole vielä kovin guru: kaavailin ensin hahtuvalangasta neulottuja, huovutettuja tossuja ja neuloinkin niistä toisen, mutta jo se painoi yksinään 84g.
Mielessä oli jo pitkään pyörineet roguen taidokkaasti suunnitellut palmikot. Roguen neulominen sai koko palmikkokuvioinnin avautumaan aikaisempaa paremmin: ”ai niin, oikeita silmukoitahan voi kiertää nurjienkin kanssa”.. ”ooh, lisäyksillä ja kavennuksilla voi myäs siirtää palmikkoihin tulevien silmukkaryhmien paikkaa” ”kas, tällaisiakin kavennuksia on”. Inspiraatio heräsi suunnitella palmikkokuvioita myös ihan itse, olen nimittäin aina ollut enemmän omien töiden suunnittelija kuin mallista tekijä. Neuleiden kanssa se on vielä ollut haasteellisempaa, tämän blogin pitäjä nimittäin monista muista käsityöblogeista poiketen on selvästi enemmän ompelija kuin neuloja. Neuleissa olen yhä siinä vaiheessa, että kaikki tuntuu menevän jatkuvasti pieleen, ompelusten kanssa alkaa onnistumisprosentti kertayrittämällä olla jo vähän suurempi :D.
Eräänä iltana lapsen mentyä nukkumaan istahdin kynän ja ruutuvihkon kanssa sohvalle ja aloin piirtämään mielessäni pyörinyttä palmikkoa. Sepäs ei ollutkaan niin helppoa. Sitten tajusin ottaa avuksi lyijykynän mustekynän sijaan, ja jo vain alkoi sujua paremmin, kun ei koko ajan tarvinnut aloittaa alusta uudelleen, kun jotain meni pieleen. Lyijykynä ja kumi ovat ihmeellinen keksintä myäs näin tietokoneajalla! Lopulta mieleen kuitenkin juolahti, että piirtämisen voi varmasti tehdä koneellakin (enmäosaaenäätaviskynääkäyttää).
Googlauksen tuloksena läysin Aire River Designin ilmaisen neulefontin ja koneelta löytyi jo PDFCreator, jonka avulla tuotoksia voi helposti jakaa myös niille, keillä ei kyseistä fonttia ole. Ja eikun piirtämään. Ei puhettakaan siitä, että mallia edes testattaisiin ennen koneella puhtaaksi piirtämistä, ensin tehdään itselle hieno peedeeäf, josta mallia voi sitten katsoa… ja uusiksihan se sitten meni. Ensimmäinen mallitilkku veti kamalasti kokoon palmikonkiertojen takia, olin nimittäin nerokkaana kaventanut kuviossa lisättyjä silmukoita pois, että silmukkamäärä säilyi joka puikolla samana. Kävi ilmi, että se on turhaa, sillä palmikonkierrot kaventavat tyätä joka tapauksessa. Piirsin uuden version ja uusi yritys, joka oli jo huomattavasti parempi. Päätin kokeilla sitä sukan varteen, mutta koska kuvio on esittävä, ja etenee alhaalta ylöspäin, myäs sukassa oli kokeiltava uutta tekniikkaa, sukan neulomista varpaista yläspäin.
Ullan ohje varpaista ylöspäin neulottuun sukkaan on havainnollinen, ja alku sujui sen kanssa kuin leikiten. Halusin kuitenkin kokeilla saman tien myös tiimalasikantapäätä, enkä ollut vakuuttunut, että saan lyhennetyt kerrokset kauniiksi ullan ohjeilla, löysin toisen ohjeen, jossa käytetään ”wrap & turn” -tyylisiä käännöksiä, niillä olen aiemminkin saanut lyhennetyt kerrokset syntymään ilman reikiä tai mykkyräitä. Siitä huolimatta ensimmäinen kantapää meni purkuun pariinkin otteeseen. Kantapään toinen sivu onnistui heti kauniisti, mutta toisesta sivusta tuli koko ajan eri näkäinen. Lopulta hoksasin, että nurjalla puolella silmukoiden ympäri käännyttäessä kiedotut lankalenkit pitää puikolle nostettua kaventaa pois takareunoistaan. Saisivat kirjoittaa yksityiskohtaisempia ohjeita!
Kaikenkaikkiaan tykkäsin tosi paljon väärinpäin-sukista, ja tulen varmasti neulomaan sukkia näin päin paljonkin. Myäs tiimalasikantapäästä tulee kiva. Seuraavaksi on tarkoitus kokeilla erilaisia aloituksia, etenkin lyhennetyin kerroksin neulottu kärki kiinnostaa.
Sukan varren omaan palmikkokuviointiin en ole varauksettoman tyytyväinen. Jotta mallikerta mahtuisi varteen, oli sukkaa levennettävä kuvion kohdalta yhdellä silmukalla per puikko, joka aiheutti pientä pussitusefektiä kuvion kohdalle, ilmiö ei kuitenkaan ollut yhtä huomattava sukan ollessa jalassa, joten tyydyin ratkaisuun. Pieniä muitakin muutoksia kuvioon on mielessä, olen aloittanut samalla kuviolla lapselle puseroa/nuttua Silkegarnista. Tekele on edennyt kerällisen verran, mutta nyt mietin, purkaisinko sen ja muuttaisin kuviota niin, että olisin siihen tyytyväisempi. Lisää omia palmikko- ja pitsineulekokeiluja on luvassa, niin kivaa neulefontilla leikkiminen oli!
Tällaiset sukat ovat siis matkanneet Vikelle:
Ja tässä on tuon viimeisimmän palmikkoversion ohjekaavio pdf-muodossa.
Tarravillahousujeni ohjetta on paljon kyselty, joten sain vihdoin aikaiseksi sitä kohtuullisen luettavaan kuntoon. Ohje on saatavilla täällä.
Mahdollisista virheistä ja epäselvyyksistä kannattaa laittaa palautetta joko ohjesivun kommenttilootaan tai sähköpostilla, kaikenlainen kritiikki on tervetullutta!