langankierre

#ompelu -irkkikanavan haasteblogin viikon 26 haasteena oli ommella takki. Kunnon takkikankaita ei juuri nyt ollut kaapissa ja koska yritän olla ostamatta lisää materiaaleja ajattelin että kaksi neulosboleroa vastaa yhtä kunnon takkia, eikö niin? Kunnon sovituskuvaa ei nyt ole saatavilla, mutta tässä kollaasi puhelimella räpsityistä pikakuvista. Paksumpi kieputin/hihatin on Eurokankaasta joskus viime talvena ostettua merinovillaneulosta, aivan ihanan pehmeää ja venyvää ja paukkuvaa. Tosi kivaa leikata ja ommella, siis. Kaava Ottobre Woman 5/2012 Warmly Wrapped.

Ohut boleroinen on kaapista löytynyttä mustaa singletrikoota kantattuna resorikaitaleella. Kaava on piirretty marketti-ihmeestä: ostin Sittarista joskus toissa kesänä pienen lyhythihaisen trikooboleron ja olen käyttänyt sitä aivan älyttömästi – tekee naruolkainmekoista ja -topeista tarpeen vaatiessa vähän pukevamman ja vähän lämpimämmän. Tähän versioon tosin piirsin pitkät hihat ja luulenpa että tuota kaavaa tulee muokattua ja käytettyä vielä toistekin.

Tämä kahvipussikierrätyskauppakassi on ollut Vaiheessa jo todella kauan. Kahvipussien keräilemisessä meni tovi, sitten niitä oli kuivauskaappi täynnä, sitten ne asuivat pitkään käsityökaapin uumenissa ja muistuttivat minua joka kerta kohdatessamme että ainiin, tuokin projekti. Jossain vaiheessa onnistuin pääsemään kassissa kantokahvoja-vaille-valmis -vaiheeseen, missä pidettiinkin sitten taas pidempi tuumaustauko aiheesta halutaanko kassiin vuori vai ei.

Tänään päätin että ei haluta – kahvipussin muovipinnasta voi mahdolliset jogurttipurkinhajoamishazardit pyyhkäistä helposti tiskirätillä, mutta vuoritetun kassin peseminen olisi ihan oma projektinsa. Sen sijaan viimeistelin pohjan sisäpuolelta päällystämällä pahvinpalan kahvipusseilla ja lisäämällä sen kassin sisälle irtopohjaksi tukevoittamaan ja huolittelemaan.

Ensi kauppareissulla sitten joutuu kohtaamaan henkisen keski-ikänsä. Ei toivoakaan että olisi teini enää, kahvipussiostoskassit ja kaikki.

Langankierre -blogin vanha serverikoti lopettaa ennemmin tai myöhemmin ja pohdin pitkään, mitä blogille tekisin. Lopulta melkein hetken mielijohteesta päädyin säätämään säätämisestä päästyäkin ja ihmeiden ihme, sain kaiken pysymään tallessa ja siirtymään uudelle palvelimelle. Jotain pientä vibaa on saattanut jäädä, korjailen ajan kanssa. Vanhat linkit enää entisen palvelimen siirryttyä eläkkeelle pelaa (nyt ne näyttävät vielä blogin vanhaan kopioon jota en enää päivitä). Muuton kunniaksi jätin ”langan” pois blogin nimestä, ajatuksena katsoa lähtisikö sisältökin elämään vielä laajemmille vesille. Olemme nyt siis kierteessä!  Edit: Äh, ei sittenkään, palasimme takaisin langankierteeseen.

Blogin muutto ei ollut ihan simppeli juttu muutamasta tietokoneen ja tuolin välisestä syystä johtuen. Olin aikoinaan tehnyt pari hölmöä valintaa merkistöön ja valokuvien tallennukseen liittyen ja no, kaikkia näitä säätäessäni päädyin lukemaan lähes kaiken mitä olen vuosien varrella kirjoittanut. Se oli aika mielenkiintoista, ja ansaitsisi syvällisempääkin pohdiskelua kenties jonkin sortin blogihistoriikki -postauksen muodossa. Eikä vaan omalta vaan koko skenen kannalta. Kenties jo tällä kesälomalla.

Nyt ei kuitenkaan ole sen aika, vaan esittelen pikaisesti tuotokseni IRCnetin #ompelu -kanavan ensimmäiseen viikkohaasteeseen, jossa piti ommella jotain vanhoista farkuista:

Hameesta ja farkuista lisää #ompelu -kanavan haasteblogissa.

Isosiskon kissapaita on pikkusiskon paidan peilikuva. Eivät suostuneet yhteiskuvaan vierekkäin (pienempi ei ole suostunut edes vielä pukemaan kissapaitaa päälleen, olisko vaikka väärän värinen tms.)

Käsityömessuilta mukaan tarttuneesta Muru-kankaasta jo aiemmin talvella valmistunut liivihame sen sijaan kelpaa. Isosiskollekin on tällainenkin. Onneksi minulla ei ole kaksosia.

Aika kuluu ihan älyttömän nopeasti. Perustin oman blogini helmikuussa 2005, siitä on siis jo yli seitsemän vuotta aikaa. Viime vuosina en ole ollut ihan kamalan aktiivinen blogimaailmassa kirjoittajana enkä lukijanakaan. Menneenä talvena olen kuitenkin jossain määrin aktivoitunut ainakin sillä lukemispuolella ja ihmetellyt mikä määrä käsityöaiheisia blogeja nettiin on syntynytkään! (Puhumattakaan siitä mitä kaikkea jäntskää käsityöihminen tätä nykyä voisi netistä tilatakaan…)

Silloin kun itse aloitin suomalainen käsityöblogiscene oli lähinnä neulojille. Ompelijoitakin oli, mutta vain jokunen. Nyt olen ihastellut sitä taitavien ompelijoiden määrää, jotka laittavat tuotoksiaan muidenkin ihasteltavaksi. Kun löysin Ruttu Nutun olin aivan myyty, sen jälkeen Google Readeriini ovat päätyneet myös Tassunjälkiä, Hupsistarallaa, Muruhuttu, Pim Pam, Selia by Riikka, Villa Kiana ja Unikuun terapiahuone. Monta huikeaa on varmaan vielä löytymättä, saa vinkata!

Olen katsellut tosi kivoja applikaatioita mm. noissa blogeissa ja ajatellut että kyllä mäkin vielä taas! No tänään vihdoin sain tällaista aikaan!

Neljäveen kissapuseron kuva on piirtämäni…


Ekaluokkalainen suunnitteli kuvansa itse. Puseroiden kaavat joistain Ottobreista ja kaikki kankaat kangaskaapin aarteita, suurin osa lienee joskus muinoin Triteksistä hamstrattuja.

Olen aika kade niille kaikille, jotka ovat onnistuneet tekemään harrastuksestaan itselleen ammatin. Aina säännöllisesti haikailen itsekin edes osa-aikaisen käsityöläisyyden perään mutta realismi jarruttelee. Ainakin (jälleen kerran) haluaisin saada kulutettua aikaa edes tähän harrasteluun vähän enemmän. Tänään mietin että josko yrittäisi haastaa itsensä tekemään jotain edes varttitunnin verran päivässä – käsityöt ovat kuitenkin minulle terapiaa, poden vain tässä kiireisessä elämäntilanteessa lähinnä aloittamisen vaikeutta.

Ystäväni nörttiperheeseen luotiin lapsiprosessi. Kuvat puhukoot puolestaan:


Kaava Ottobre 3/2006 muokaten.

Sitten tein kortinkin hyödyntäen vuosikerta-käsintehtyä paperia vuodelta kahekskytjotain – olin kuvisleirillä ala-asteikäisenä:

En taida edes kehdata raportoida Karnaluks tai Liann Lõngad -ostoksiani. Saatoin ostaa mm. hieman paljon saumurilankaa *köh*, eli trikoovaatteita saa luvan syntyä lähiaikoina Paljon Lisää. Minähän siis olin se perfektionisti, jota nyppii käyttää vääränvärisiä lankoja – edes näkymättömissä saumoissa. Noh, sanotaanko vaikka, että sitä vaaraa ei taida enää olla. No niin, ja löytyi sieltä vaikka mitä muutakin…

Viime päivinä on tuntunut siltä että kesä meni jo. Siltä varalta ettei aito aurinko juuri enää näyttäydy, valmistui Pienemmälle aurinkohaalarit ja huomiovärinen t-paita housujen kaveriksi. Malli nukkuu ja kuvaajan laiskuus iski, joten räpsin nyt tällä kertaa vaan jotain.

Aurinkohaalarin kaava Ottobre 3/05, kangaskin on ihan samaa (vissiin jopa Ottobrelta muinoin tilattua Hilcoa, huolella kaappimarinoitua tämäkin) kuin lehden mallissa enkä modannu kuin henkseleitä ja kiinnityksen. T-paidan kaava Ottobre 3/06, tätä modasin hiukan enemmän.

Kun sire irkissä pisti tilaten minanamnband.se:sta nimikointinauhoja omille luomuksilleen, visa vinkaisi täälläkin. Tuleehan tosta nyt vallan pro piste i:n päälle.

Neppikone on kyllä kätevä, ei ollut hukkaostos vaikka aina välillä sitä alkaa laskeskella että kuinkakohan hirmuisen kalliiksi nämäkin haalarit ovat yhteensä tulleet, jos kaikki kone- ym. hankinnat lasketaan vaatteen tuotantokustannuksiin mukaan… pääsenköhän harrastukseni kustannuksissa plussalle koko elinikänäni, epäilen.

Taskuidea on kyllä kiva, suoraan ohjeesta, miksen itse ole keksinyt tällaista?

Puseron kangas on jotain Marimekon jämäpaloja, muistaakseni vikeltä joskus ikuisuus sitten saatua. Tartteeko mainita siitä kaappimarinoinnista enää erikseen? Noniin, kuosi on vissiin Jokeri, ja niin kovin isoraporttista että eihän se tässä erotu. Sommittelin tuon kiehkuran tuohon kuitenkin ihan tahallani.

Itselleni tehdyille vaatteille tartteisin hovikuvaajan ennen niiden mahdollista polkkausta. Ja jotain omasta mielestäni varsin huikeeta valmistui eilen, mutta täytyy vielä odotella hetki ennen sen virallista raportointia, se kun on menossa Lahjaksi.

Ooh, olen Blogostanian kartalla taas. En ole jaksanut/saanut aikaiseksi tutkia blogin skandiongelmaa näköjään lähes puoleen vuoteen, mutta eipä ole ollut mitään polkattavaakaan, sekä neulepuikot että ompelukoneet ovat pölyttyneet nurkissa kau-an. On vissiin ollut liikaa muuta Elämää. Viimeisin vuosi ja risat on ollut etenkin mielenkiintoinen, Hyvin Paljon on tapahtunut eikä tulevaisuus näytä sen seesteisemmältä. Riippuu päivästäkin suhtaudunko tähän epätietoisuuteen positiivisen jännittyneesti vai ahdistuneen turhautuneesti, mutta paljon kivojakin asioita on tapahtunut ja eiköpähän tapahdu jatkossakin.

Joka tapauksessa, skandiongelma ehjääntyi WordPressin uudessa päivityksessä ihan automaagisesti eli lopulta ei tarvinnut edes jaksaa säätää. Ja se kadoksissa ollut tekeminen ja luovuuskin on löytynyt, viimeisen parin viikon aikana on ommeltunut 2 hametta, 4 trikoopaitaa, lapsen tuulitakki, mekko, farkkucaprit ja samettihaalarit.. Lisäksi ikuisuus-Ene on valmistunut ja onpa tuolla jotkut lapsen villasukatkin valmiina. Kuvia on vielä hintsusti, mut lisäilen varmaan lähiaikoina, ainakin noista kuvauksellisemmista, perustrikoopaidoissa nyt ei sinänsä ole mitään uutta ja jännää.

Tässä kuitenkin pari kamerasta jo löytynyttä:

Tuulitakki, kankaat Nokian Kauppahuoneelta, vuorin trikoo Triteksiltä. Kaava SK 08/07.

Kuminauharypytysmekko, tällaisia minunkin äitini tehtaili mulle kun olin pieni. Ohje jostain aika tuoreesta SK:sta, olisko peräti ollu uusin. Rypytykset kyllä ompelin eri tavalla kuin ohje väitti. Sire tiesi aiheeseen hyvän tutoriaalinkin verkosta. Kangas on huolella kaappimarinoitua; ostettu joskus 15 vuotta sitten edesmenneestä Palahallista Tampereen Hämeenkadulta.

Tästäpä alkajaisiksi, enköhän mä nyt aktivoidu kun valmistuneita juttuja odottaa kuvaajaansa, blogi on ehjääntynyt, inspiraatio löytynyt ja Karnaluks-retkikin tiedossa ensi viikolle…

Taisin vihdoin päästä vauhtiin! Tekaisin samalla kaavalla pari puseroa lisää tytön akuuttia syysvaatepulaa helpottamaan:

Kukkapaita ja…

kovin ”uusretro” (mikä sanahirviö) omppupaita.

Kaavat siis reippaalla kädellä muokaten uusimmasta Ottobresta, kankaat ostettu Triteksiltä joskus muinoin ja kukkapaidan applikaatio vapaalla kädellä piirtäen. Ompeluinspis vain lisääntyy, taisin just luvata tehdä kaverin muksuillekin pari paitaa, ja sitten tuolla olis kangasta ja malli-idea kohta yksivuotiaan samettihaalariin…

Myös neulerintamalla tapahtuu: tässä on tulossa villatakin hiha metodilla ”näin-ei-ainakaan-saisi-tehdä”, eli illan pimeinä tunteina kaivoin puikot ja lankakerän, arvoin silmukkamäärän ja aloin neuloa. Ilman oikeita tiheyslaskelmia tai edes kunnollista suunnitelmaa. Neulon siis isoa mallitilkkua…

Duchessin ompelukoneostosten innoittamana sain orastavan inspiraation ja tekaisin prinsessaikäiselle paidan.

Trikoot Kaapin Kätköistä, värit ja kuvioaihe prinsessaikäisen valitsemat. Kaavat oli Ottobren uusimmasta numerosta, paitsi että näyttelin niille lopulta mittanauhaa ja saksia sen verran, että niitä kai voisi sanoa pikemminkin omikseni. Levensin mallia ja madalsin hihanpyöriötä, noin niinku muunmuassa.

Ahkeruuden puuskassa väänsin pienemmälle neidille pari ikuisuuden puolivalmiina odotellutta flanellivaippaa loppuun:

Ja kiitos Tapion Kaupassa tänään pyörähtäneen Pauliinan, joka diilasi minulle lahjakortillisen lankaa (kiitos #neulonnan snyssijät), pääsin tänään silittelemään näitä:

Prinsessaikäinen on tulossa selkeästi myös heppaikään, koska seuraavassa puserossa pitäisi olla pollen kuva. Perhonenkin sentään kuulemma kelpaa. Molemmat neidit tarvitsisivat kovasti vaatetta, joten toivomme ompeluinspiraation ylläpysymisestä olkoon korkealla!