Ystäväni nörttiperheeseen luotiin lapsiprosessi. Kuvat puhukoot puolestaan:
Kaava Ottobre 3/2006 muokaten.
Sitten tein kortinkin hyödyntäen vuosikerta-käsintehtyä paperia vuodelta kahekskytjotain – olin kuvisleirillä ala-asteikäisenä:
En taida edes kehdata raportoida Karnaluks tai Liann Lõngad -ostoksiani. Saatoin ostaa mm. hieman paljon saumurilankaa *köh*, eli trikoovaatteita saa luvan syntyä lähiaikoina Paljon Lisää. Minähän siis olin se perfektionisti, jota nyppii käyttää vääränvärisiä lankoja – edes näkymättömissä saumoissa. Noh, sanotaanko vaikka, että sitä vaaraa ei taida enää olla. No niin, ja löytyi sieltä vaikka mitä muutakin…
Hieno body!
Ihanan pro-näköistä! vaik olethan sä ammattilainen tuolla ompelun saralla eräällä tavalla.
TiinaV: Kiitti 🙂
Irkku: Muahan säännöllisesti inspiroisi alkaa tehdä tällaisia myyntiin, mutta sitten tulen järkiini koska yksittäisen applikoidun juttusen tekemiseen menee turhan paljon aikaa että siitä oikeasti tienaisi about mitään. Lisäksi nää mun inspiraatiot tulee ja menee – ja oon kuullu vähän juttua että hyvästä harrastuksesta ei ole fiksua tehdä ammattia. Saa nyt nähdä sitten. Jos tekis uniikkikappaleita sivutöinä ja möisi niin kalliilla että ei harmita – jos joku on niin hulu että maksaa niin kaikki kotiinpäin? 😉
Oih, aivan upea! Lahjan saanut perhe on taatusti ollut iloinen saadessaan tuon, lahjat joissa on ajatusta ovat niitä parhaita.
Voi vitsit kun onkin ihania! Taatusti erottuu muista lahjoista. <3
Ihana pusero.<3
Hyvää juhannusta!
Aivan ihana! Tommonen sopis hyvin myös meidän nörttiperheeseen. Harmi, etten osaa ommella. Sisko tosin osaa, joten ehkä pitää linkata sille tää sun tekemä, jos se vaikka ymmärtäis vihjeen 😉
Heips.
Nyt täytyy tuo omakin ompelukone kaivaa tuolta pölyn keskeltä. Sinun kädenjälkesi on mahtavaa! Eikä harrastukselle voi hintaa laskea! Tärkeää on, että ”pää lepää, kun kädet tekee”.
Toivottavasti jaksat ommella ahkerasti ja kuvailla niitä tänne.