langankierre

Osallistuin IRCnetin #neulonta-kanavan jouluyllärivaihtoon (kiitokset cranberrylle vaihdon järjestämisestä). Sain lahjat koilta ja Kristeliltä ja lähetin puolestani itse paketit tuille ja iipeelle. Vaihtoon oli tosi mukava osallistua näin semituttujen kesken, irkitse on helppo puolisalaa kysellä tarkennuksia saajan lahjatoiveisiin ja päätellä mistä hän voisi pitää.

Kristel ja koi onnistuivat ainakin mainiosti – mikäpä olisi mieluisampaa kuin lanka!

Kristeliltä ihkunväristä ja taivaallisen pehmeää Hjertegarnin MerinoSilkiä, joka halunnee sormikkaiksi, mikäli selätän sormikassyndrooman (niillä on ERITTäIN paha taipumus kaappimarinoitua ikuisuuden siinä vaiheessa kuin vain muutama sormi puuttuisi). Koilta puolestaan uutta tuttavuutta, Hjerten sukkalankaa, jonka rauhallinen väri juttelee minulle jostain vintage-henkisestä pitsisukasta. Toivottavasti jopa kahdesta!!!

Molemmissa paketeissa oli myäs koristusta kuuseen ja makeaa suuhun: Kristeliltä palloja ja koilta enkeleitä. Koin enkeliteema jatkui myäs suklaassa, mutta lisäksi oli myäs tikkukaramelli aikuisen naisen makuun *tirsk*. Kristel lahjoi lisäksi suklaisilla tontuilla (vai olikohan ne joulupukkeja. Ensi silmäykseltä luulin niitä koiriksi…). Karkit on syöty jo (paitsi se tikkari, täytyy säästää privaattiin hetkeen).

Iipee ja tui saivat minulta sukkapuikkopussit:

iipeen pussia koristi vapaalla konekirjonnalla ommeltu nimikointi ja kukkanen, tuin pussiin applikoin lohikäärmeen:

Sisällä on puikkotaskuja kahdessa kerroksessa, kiinnitykseksi ompelin neppareilla suljettavan tampin.

Pusseihin sisälle laitoin asumaan ainakin itseltäni aina hukassa olevan puikkomittarin ja paketteihin lisäksi vielä vähän suklaata sekä jouluteetä. Paketteja vahtimaan asettelin vielä pienet tontut.

Jouluhan ei ole ohi vielä, se jatkuu ainakin loppiaiseen. Joulun jatkot siis kaikille!

Pakolliset kuvanlaatupahoittelut, on pimeää ja harmaata jne.

Collegehaalari kummipojalle, koko 74, kaavat SK 10/07 (!) hiukan modaten, auton kuva takaraivosta.

Brrrmm! Brrrrm!

Haaroissa nepparit (nepparikone on ihq!) vaipanvaihdon helpottamiseksi.

Sitten konvehtirasioiden korvikkeeksi:

Varastettu idea männäjoululta: otetaan puuvillakangas, piparkakkumuotti ja kloriittia. Painetaan puuvillakankaaseen kloriittiin kastetulla piparimuotilla kuvioita, pestään kangas ja ommellaan pikaisiksi pannulapuiksi. Paketoidaan pari pannulappua parin nätin kynttilän kanssa sellofaaniin ja lahjotaan [tähän-lahjottavan-nimi] kerrankin jollain muulla kuin pikaistuksissaan ostetulla konvehtirasialla, a) joista vastaanottaja ei välitä ja/tai b) joita vastaanottaja on jo muutenkin saanut liikaa.

Joulupukin paja kuittaa – nyt lanttu- ja porkkanalaatikkosulkeisiin!

Tässä ei ole kummemmin esiteltävää mutta esitellään kuitenkin – apinafleecen jämämateriaaleista ommeltu pikahattu, kiinnitys leuan alta nepparilla. Sarjassamme kaikki-mikä-voi-mennä-pieleen-myös-menee, vaikkei kovin kummoisesta kledjusta kyse olekaan. Ihme juttu. Kaitpa tuo nyt kuitenkin käyttöön kelpaa.

Isosiskolle kans. Kangaskaupassa ei käyty nytkään, joten tummansinistä hyvin varastoitua collegea piti somistaa jollain vähän tyttömäisellä. Kaavat Ottobre 4/06, kaikki materiaalit langankierteen kaappimarinadista. Koristuksena siis applikaatiokukkaa ja taskua (takataskut olis kans, mutta niistä ei tullu otettua kuvaa). Siinä vaiheessa kun tuijotin pinkkiä helmipurkkia pohtien kukkien heteiden toteuttamista helmikirjonnalla, mietin jo pitäiskä mennä tutkituttamaan pää (no hei, kolmeveen arkivaate? Onko nysväyksellä Mitään rajaa?). Kukat jäi heteittä mut vielähän sitä ehtis…

Mitä tapahtui kun housuja esiteltiin tänä aamuna kolmeveelle, jotta hän a) poseeraisi mallina ne päällä ja b) lähtisi uusissa housuissa kerhoon? ”Emmä haluuuu. Mä haluun hameen.” äidin tuotosten Arvostaminen alkaa ilmeisesti siis jo nyt.

Isosisko tarvitsee kipeästi collegehousuja. Mitä tekee äiti? ”Tehdään samalla sarjatyönä vauvalle kans – ja hei, näihinhän olis kiva väsätä kaikkia taskuja ja kuvioita”.

Malli ja aurinko nukkuvat joten ompelupöytä ja työvalo saivat hoitaa studion virkaa. Kaavat Ottobre 6/07, kankaat kaapin perältä mm. tulppaanipuvuista ylijääneitä. Mielikuvituksellinen (not) applikaatiokuvio omasta päästä (mitä disainin juhlaa).

Ai missä ne isosiskon housut on. Noh.. silityslaudalla applikaationysväyksen alla (neljä taskua on jo valmiina)…

Sain vihdoin roudattua muuton jäljiltä kellarissa asuneita materiaalikasoja ”omaan huoneeseeni”. Innostuin järjestelemäänkin kankaita laatikoihin (banaanilaatikoita täyttyi vain neljä, viides täyttynee vielä kellarissa odottelevista jämäpaloista, eli kangastahan ei loppujen lopuksi ole paljon?)

Paitsi kangasta, säkeistä läytyi myös puolivalmista:

Ompeluinspistä herätelläkseni tein kellarista löytyneistä valmiiksi leikatuista 4″ neliöistä pikakolmiotekniikalla tilkkuneulatyynyn. Melkein tapoin koko orastavan inspiksen, adrenaliini jylläsi ja päätä särki pohtimisen voimasta. Ei hyvänen aika miten ah-dis-ta-vaa voi olla moinen tilkkujen pyörittely – en millään saanut niistä mieleisiäni blokkeja aikaan, aina jokin sairasti silmää. Taidan olla liian pedantti.

Löysin pinon valmiiksi leikattuja vaippojen päälliskankaita esikoisen vauva-ajalta, joten siirryin saumurille ja surautin yhden valmiiksi asti, nyt neppariversiona:

Ulkopinta kukkacollegea, sisäpinta ja 3ximukerrokset bambufleeceä, KAM-nepparit ja jotain kaapista läytynyttä kuminauhaa. Toinen kuva täällä, kuva vaipasta auki täällä (ja versio 1.0:han oli täällä).

Olen luovuttanut päivänvalon metsästyksen kuvia varten, se on tavoitettavissa ilmeisesti seuraavan kerran ensi vuonna joten toistaiseksi pärjätään hienoilla spottiviritelmillä. Jipii harmaa ”talvi”.

Sain vauvan neuleasustesetin vihdoin valmiiksi – se ehti jo odotella kirjontaa vaille valmiina neulekorissa vähän turhankin pitkään, kunnes totesin, että tuo huimaa vauhtia kasvava pikkuihminen kasvaa pian ulos tamineistaan ennenkuin ehtii niitä kertaakaan käyttää.

Koristelin siis jo aiemmin valmistuneet tossut ja tumput kukkasin ja neuloin sarjaan sopivan myssyn Ullan Lumipallo-kypärämyssyn ohjetta railakkaasti muokaten. Lankana kaikissa Lanett, puikot 2,5mm.

Tampereen messuilla hurahdin kirjoihin, nyt kun niitä pääsi selailemaankin. Neljännen kirjan jälkeen lähdin kiireesti karkuun messukojusta. Sinne jäi vielä vaikka kuinka monta must-have -teosta…

Vihreän vyyhdin kojusta mukaan lähti parit puikot ja Riimingalta (kaverin ja siskonsa firma, ja tämä on ilmainen mainos 😉 ) pussukka neuletarvikkeiden (mittanauha, neulat, sakset jne.) mukana kuljettamista varten.

Ostin minä jotain muutakin, mutten ilkeä vielä tunnustaa (ja ei, se ei ole lankaa). Siitä todennäkäisesti lisää myähemmin!

Edit 2. 1. 2015. After numerous wishes, translating this pattern has been on my todo-list for a very long time. Now I’m finally done: Halla in English.

Apu (siis lanka) löytyi yllättävän läheltä (kiitokset vielä!), joten nyt saa pakkanen tulla!

Halla-palmikkohattu Gjestalin Topp’t TÃ¥:sta, malli oma, puikot 6mm.

Minulla on joskus muinoin ollut itselläni samantapainen äitini tekemä tupsuhattu (jota muistan jossain vaiheessa inhonneeni, hups, vahinko kiertämään). Pikkuneiti piti tänään hattuaan sisälläkin erityisen mielellään, vaikka myssy on tosi lämmin:

Vuoritin hatun mikrofleecellä lisälämmikkeeksi ja kutinanestoksi.

Hattuun on tulossa toivottu ohje, kunhan vielä vähän viilaan sitä. Muoks: Ohje täällä. Edit: Pattern in English here.

Selätin yllättävän nopeasti toisen lapasen syndrooman, uteliaisuus nähdä nämä ihan valmiina auttoi taudista toipumiseen.

Punapaula-lapaset (nimiehdotuksesta kiitos Gehennalle ja tähän väliin ärinää siitä, miten vaikea neuleille on keksiä nimiä), malli oma, lanka Knit Picksin Merino Style, noin puolitoista kerää, puikot 3,5mm.

Palmikkolapasinspiksestä kiitos Aran Paintille ja Tikrun Chevaliereille (mitä isot edellä, sitä pienet perässä..). Nää ei oo vielä ihan täysosumat, tuli aika naftit ja 3,5mm puikko on tälle langalle vähän turhan pieni (ai mikä mallitilkku). Mutta eivätkähän koiranpissitykseen ja/tai pikkuneitien kanssa ulkoiluun kelpaa!

Yksi kaappimarinoinnin ikuisuuskohde on vihdoin pois puikoilta!

”Karkkipäivä” -neuletakki, lankana Idena Bamboo, puikot 5, ohje takaraivosta.

Onhan tää aika karkki. Jotenkin tosi ei-minun-värinen, ehkä nyt kuitenkin ”melko kiva”. En olis kyllä mitenkään viisi vuotta sitten uskonut tekeväni tällaisia neuleita, lasten saanti turruttaa pään. Langat on sieltä täältä, ensimmäiset kaksi kerää sain vuosi sitten SNY:lta, toiset kaksi (pinkit) olin ostanut omalleni mutta unohtanut lankakoriin. Lopulta vaihdoin alkuvuodesta MarjaV:lta hänen Kepleristään jäljelle jääneet jämäkerät keltaista, että lanka riittäisi johonkin isompaan.

Olin ostanut takkiin myös oranssi-keltaiset perhosnapit, joilla olisi kieltämättä ollut camp-arvoa, mutta onneksi Neiti meni hävittämään osan napeista leikkiessään. (Ei, en yleensä pidä hahmonapeista.) Yksi kauppa periferiassa möi noin kymmentä eri nappivaihtoehtoa joista takkiin päätyneet puiset olivat loppujen lopuksi varsin kivat. Silmäni tosin sairastaa koko ajan etureunuksissa, joista päällimmäinen on oranssi ja toinen keltainen (en pidä keltaisesta). Alkuperäisenä Ideana oli neuloa kaikki reunukset pinkillä, mutta lanka ei riittänyt. Harkitsen vakavasti nappilistojen purkamista kokonaan pois – tilalle voisi neuloa kapeat reunukset oranssilla ja ommella vetskarin. Todennäköisesti moinen ponnistus jää kuitenkin tekemättä, kun ei neule muutenkaan mikään varsinainen suosikki ole.

Bamboo on ihanan pehmeää mutta myös aika luirua valmiina neuleena – virahtaakohan tämä? Ylivoimaisesti kamalinta oli langanpäiden päätteleminen – ensinnäkin niitä oli kiljoona tsiljardia ja toisekseen lanka niin liukasta että pelkään langanpäiden kiemurtelevan esiin yöllä salaa kun kaikki ovat nukkumassa. Todennäköisesti niin tulee myös tapahtumaan, vaikka ovelana tyttönä jaoinkin jokaisen langanpään kahtia (tämähän pirstoutuu säikeisiin melkein ajatuksen voimasta) ja päättelin langanpäät kahdessa osassa. (Eli loppujen lopuksi pääteltävää oli kaksi kiljoonaa tsiljardia, miettikääpä sitä).

Loppukaneetiksi kiteyttäisin vain että ”tulipahan tehtyä”.