Ompe-lisko ja tulppaanipuku

Yksi päivä mietin irkissä, neuloisko, irkkaisko, kokkaisko vai ompe-lisko. Päätin ommella.

Olen materiaalilakossa. En osta lankaa, kankaita enkä mitään muutakaan materiaalia käsitöihin – jotain tarvikkeita kuten ompelulankaa, nappeja, vetskareita ja tukikankaita saan ostaa jos on aivan välttämätöntä, mutta muuten on pärjättävä niillä, mitä kaapeista läytyy. Ja niistähän läytyy. Lakkoilu laittaa kivasti myös mielikuvituksen juoksemaan, kun on pakko pärjätä olemassaolevilla materiaaleilla.

Ottobre-lehti on jo pidemmän aikaa inspiroinut kuvioimaan luomuksia painamalla. Kankaanpainoa hidasti vain pieni pulma: minulla on vain yksi ainoa väripurkki, ja se on vihreä. Koska kaapista kuitenkin läytyi sopivasti myäs vihreää trikoota, alkoi päässä itää ajatus: mikä voisi olla vihreää joka asuu paidanhelmassa?

Googlen kuvahaku on kotitarpeeksi kuvioita suunnittelevalle aarre. Tekijänoikeuksien laita lienee niin ja näin, mutta jos pusero on vain lapsosen käytässä, enkä tee vaatteita myyntiin, kuvien käyttö lienee sallittua. Sabluunaksi muokattavia kuvioita läytyy helposti, kun laittaa hakuun yksinkertaisen hakusanan, itse hain sanalla ”lizard” ja sen lisäksi valitsin väritys -kohdasta vaihtoehdon ”Etsi vain kuvia joiden tyyppi on mustavalkoinen”. Näin haku rajautuu sopivasti niin, että joukosta on helpompi löytää selkeitä kaksisävy- tai ääriviivakuvia, joista sabluunan muokkaus on helpompaa. Printtasin kuvan sopivaksi suurennettuna hieman tavallista kopiopaperia paksummalle paperille ja aloin leikellä mattoveitsellä.

Seuraavaksi oli vuorossa sabluunan kiinnitys kankaalle. Maalarinteippiä ei löytynyt, mutta nuppineulat sabluunan ja kankaan läpi pahvialustaan työnnettynä ajoivat pikkuprojektissa saman asian.

Tuputin sabluunan läpi väriä kankaaseen varovasti meikkisienellä.

Valmis!

En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen reunoihin, tällaisessa paperisabluunassa ilman kunnollisia välineitä (valotettuihin serigrafiaseuloihin tottunut…) käy helposti niin että reunoista tulee vähän suttuisen näköiset. Kiinnitin kankaan taakse irtirevittävän tukikankaan, laitoin koneeseen vihreät kirjontalangat ja syöttäjän alas, seurasi vähän vapaata konekirjontaa reunojen korostamiseksi. Ompe-lisko oli valmis.

Lopputulos ei ole kauhean tyttömäinen, mutta eikös sukupuolittaminen olekin jo vanhanaikaista?

Jotta lapsi saisi vähän tyttömäisempiäkin vaatteita, kaivoin toisen pitkään leikattuna olleen projektin esille ja näytin sille vähän ompelukonetta sekä saumuria.

Puseron applikaatiot on tehty piirtämällä kuviot tukikankaan palaselle, ja ompelemalla tukikangas ääriviivaa myäten collegekankaan palaan tukikankaan liimapuoli collegekankaan oikeaa puolta vasten. Vasta sen jälkeen leikkasin kuviot kankaasta jättäen saumanvarat parin millin levyisiksi. Kuviopalat käännettiin oikein päin leikkaamalla tukikankaaseen keskelle viilto kääntäaukoksi. Sen jälkeen palat oli helppo silittää paikoilleen puseroon ja kiinnittää mieleisellä ompeleella, itse kokeilin ompelukoneesta läytyvää pykäpiston näköistä applikointiommelta.

Langankierteen ompeluhuone kuittaa tältä erää. Aurinkoista viikon alkua!