langankierre

Tweed Beret, suunnitellut Kristen Tendyke, Interweave Knits Winter 2006. Lanka epämääräistä marinoitunutta villalankaa, muistaakseni 90-luvun alkupuolelta, jolloin kudoin (siis ihan niinku kangaspuilla) ponchon jostain (Wetterhoff, Vuorelma…) tilatusta 100% villalangasta, kulutus 60g. Puikot 3,5mm pitkään palvelleet bambuiset sukkapuikot ja sny-Minnan lähettämät 60-senttiset 3,5mm addipyöröt.

Minulla on hintsusti päänpeitettä ja töihin (nii-in, sain töitä, uraputki avautuu ensi viikolla) tarvitsee talvella (juu-u, täälläkin on vihdoin lunta) jotain nupinlämmikettä jo ihan Esimerkin vuoksi. Päähineideoita on muitakin, saa nähdä tuleeko niitä toteutettua ennen kuin lumet ehtivät sulaa.

Jatkan hamsterikuukautta sen ongelmajätelankasäkin kanssa, nyt kun alkuun pääsin. Mieli tekisi aloittaa jotain isompaakin, mutta hengähdän nyt ainakin hetken Starskyn jäljiltä. Ainakin päivän. Tai kaksi.

Starsky, suunnitellut Jordana Paige

Lanka Gjestal Topp’t Tä, n. 950g koossa S. Puikot 6mm Hongkong-bambupyöröt ja 5,5mm Hongkong-bambusukkapuikot

Työhän kulutettu aika sisältäen kaappimarinoinnin: pieni ikuisuus.

Voittajan kommentit maalilinjalla: ”The race went well and the car was good..” eiku. Pitkään siinä kesti, mutta lopussa kiitos seisoo… uuh, set klisee_generaattori OFF. Starskyn toteutus on ollut alusta loppuun aikamoista junnaamista. Kunnon flow-kokemusta ei syntynyt missään vaiheessa siitäkään huolimatta, että paksusta langasta työ sujui nopeasti silloin kun sitä sain neulottua. Malli ei minusta ollut mitenkään erityisen vaikea, vaikka se siltä ehkä näyttääkin, ainoastaan mallikerta oli sen verran epäsymmetrinen etten sitä missään vaiheessa oppinut ulkoa.

Langan valitseminen neuleeseen oli prosessi sekin. Starsky pääsi ToDo-listalle saman tien ohjeen ilmestyttyä Knittyssä, mutta ärrinmurrin KnitPicks ei edelleenkään toimita lankoja Suomeen eikä minulla asu siellä edes nakitettavia sukulaisia, jotain muuta oli keksittävä. Lopulta Gjestalin Topp’t TÃ¥ osoittautui nappivalinnaksi. Langan suosituspuikkokoko on 7, mutta kutosillakaan ei tullut ollenkaan peltiä, itse asiassa seiskoilla olisi varmaan tullut turhankin läperää. Tiheydessä pääsin hyvin lähelle suositusta, ja lopputulos on oikein pehmoinen ja ihana. Työtä kasatessa pelkäsin tehneeni liian pienen koon, mutta kastelun ja oikomisen jälkeen huoli hälveni, isommasta koosta olisi voinut tulla jo teltta. Ainoastaan hihat ovat aavistuksen makkarankuoret.

Kaikin puolin olen takkiin erittäin tyytyväinen, yksi onnistuneimpia isoja neuleita ja varmasti suosikkivillatakki!

P.S. Kristel.. olkoonkin että viimeistelyspurtti alkoi jo vähän ennen hamsterikuuta, saanko viimeisistä ponnisteluista vähän säälipisteitä hamsterisaldoon *anel*.