Blogiprinsessa v.2.0. 31.8.2007 klo 12.28, materiaalin kulutus: 50cm ja 3450g, malli ja suunnittelu oma, miehen avustuksella.
Tossut edelliselle, malli Käden taidot -kirjasta. Lanka Lanett, langan kulutus tosi vähän, puikot 2,5mm.
Villavaippahousut tuoreelle sinappitykille, malli oma, lanka kaksinkertainen hahtuva, sukkapuikot 4mm.
Oikea Blogikin ehjätty ja menneet postaukset tallessa. Vauva syö, nukkuu ja kakkaa ja kaikki on kerrassaan ruusunpunaista.
Mystery Stole 3 etenee, kuvassa tilanne ensimmäisen vihjeen jälkeen. Toissapäivänähän ilmestyi jo uusikin, harmi kun tämä ei ole ihan parhaasta päästä hiekkalaatikkoneuleissa. Helmet ei kuvassa eikä oikeassa elämässäkään juuri erotu, paitsi valoa vasten. Käytän siis HelmiQ:sta tilaamiani tsekkiläisiä kirkkaita 8/o siemenhelmiä. Pitsineule alkaa erottua sitä paremmin mitä isommaksi työ etenee, vaikka aluksi näytti siltä että silkkilangasta tehty pitsi muistuttaa lähinnä Myttyä.
Neiti vajaa 3v silitteli ja paijasi huivinalkua ja kehui sitä kauniiksi. Helmet kiinnosti myös, nekin ovat pieniä ja kauniita. Tänä aamuna tyttö istui keskittyneenä keittiön päydän ääressä kakkosvihjeen kaaviota tutkaillen, helmiä käsissään pyöritellen ja totesi: ”Minä osaan neuloa.” Kyllä tuo vielä tavoille opetetaan!
Ilmoittauduin minäkin Mystery Stole 3:een ja sitä varten pengoin lankavarastoani. Parhaimmaksi huivilankakandidaatiksi ylsi Kalen lahjapaketista läytynyt Hipknitsin ihq hopeanvärinen 100% laceweight -silkkilanka (lääh).
Minulla ei ole kokemusta kiiltävän, sileän silkin neulomisesta – ei edes kerimisestä, niin kuin pian tulin huomanneeksi. Hyväuskoisesti virittelin vyyhdin viipsinpuille, asettelin anopin vanhan kerijälaitteen polvien väliin (juu, se on vähän risa mutta ajaa asiansa) ja aloin pyörittää kammesta. Jossain vaiheessa lanka lipsahti vähän väärään paikkaan, yritin korjata ja päästin samalla ärräpään. P***, tämähän purkautuu ajatuksesta! Ajatustakin liukkaampi silkkilanka ei halunnut pysyä kauniisti kerällä vaan kierros toisensa jälkeen alkoi luisua pois. Sain homman jotakuinkin pelastettua ja kerimällä lankaa välillä käsin vaakasuoraan kerän ympärille, pitämällä langan suht kireällä ja olemalla päästämättä langasta irti kerä pysyi suunnilleen kuosissaan loppuun asti, mutta elin jo valmiiksi kauhukuvia millainen mytty silkkilankaa minulla olisi, kun yrittäisin lopulta irrottaa valmiin kerän kerijälaitteesta – saati säilyttää ja neuloa kerältä!
Kyselin vinkkejä irkissä #neulonnalla ja sain ehdotuksia niin muovipussin kuin kondominkin käytöstä kerän ympärillä. Edellinen ei kuitenkaan ole tarpeeksi joustava estääkseen langan nuhjaantumista ja sotkeutumista pussin sisällä ja jälkimmäisestä puolestaan voi tarttua ikäviä liukaste-efektejä lankaan, joten omatoimisesti päädyin erään suuren suomalaisen kauppaketjun asiakaslehden niksipalstan suosikkimateriaaliin: käytettyihin sukkahousuihin.
Leikkasin sukkahousun lahkeesta noin 30cm pätkän ja taitoin sen pituussuunnassa kaksinkerroin jotta lopputulos olisi napakampi. Pujotin sukkiksen pätkän kerän päälle leikkausreuna edellä kerän ollessa vielä kerijässä, irroitin kerän varovaisesti ja työnsin sukkahousun leikkauspäät kerän sisään. Toimii! Lanka purkautuu nätisti kerän sisältä mutta kerä pysyy kasassa, ainakin toistaiseksi, kop kop.
Kuvan puikoilla on tulossa mallitilkku Mystery Stole 3:a varten. Tein jo yhden 3,5mm puikoilla ja lopputulos ei ole vielä paras mahdollinen, joskin pingoituksen jälkeen jo huomattavasti parempi kuin mitä kesken tilkun teon pelkäsin.
Neule ei näyttänyt puikoilla pitsiltä lainkaan, pikemminkin epämääräiseltä mytyltä. Pingotus tasoitti ja venytti neuletta uskomattoman paljon, mutta tilkun leveys on yhä vain 14,5cm, eli mikäli jostain kuulemani huhu, että varsinaisessa ohjeessa olisi 99 silmukkaa, pitäisi paikkansa, ei huivistani todellakaan tule 60cm leveää. Mallitilkussahan on jo 35 silmukkaa. Pitsikuvio ei 3,5mm puikoilla tehden tunnu erottuvan parhaalla mahdollisella tavalla, joten testaan vielä myäs 3mm puikkoja, mutta sitten huivista oletettavasti vasta kapea tulee…
Tein myäs jotain, mitä joskus taisin vannoa olevani koskaan tekemättä: tilasin helmiä MS3:a varten. Helmien yhdistäminen neuleeseen on muutenkin alkanut varovaisesti kiinnostaa, pelastakaa minut tältä! Mutta koruja en ala moisista ikinä tekemään, en en en en en!
Lapsonen on saanut pihalle keinut ja hiekkalaatikon, ja loman alun hektisyys alkaa hellittää. Varustelin itselleni puuhakorin pihamaalle: keskeneräisiä neuleita, sakset, neuloja, mittanauha, puhelin ja kamera mukaan ja neidin kaveriksi ulkoleikkeihin. Aika menee kuin siivillä, vajaa kolmevee viihdyttää hienosti jo itse itseäänkin kunhan vain äiti on mukana valvovana silmänä ja molemmilla on kivaa.
Pihapuussa kasvaa lapasia… eiku. Suutarin lapsen uudet lapaset. Nämä aloitin joskus huhtikuussako? kun huomasin ettei neidin lapasvarasto päätä huimaa. Piti olla päivässä parissa valmistuvat pikalapaset mutku. Parahiksi heinähelteille kuitenkin. Joka tapauksessa, peruslapaset Opalin Regenwald-sarjan Flamingosta, puikot 2,5mm, silmukoita 44. Peukalokiilassa valmiina 12s ja kämmenosan korkeus 25 krs ennen kärjen nauhakavennuksia. Ovat ehkä tipan reilut tuolle vajaa kolmevee tenavalle mutta menevätpähän todennäkäisesti vielä ensi keväänäkin.
Ihana kesä <3 !
Varoitus on tarpeen tälläkin kertaa: mikäli podet vakavaa lanka-addiktiota tai neuloosia, jatka eteenpäin omalla vastuulla. Myös lankakäyttäytymisen suhteen ns. normaaleilla tämänkertainen postaus voi aiheuttaa leukanivelongelmia, suun sulkemisen vaikeutta, lisääntynyttä syljeneritystä sekä vihertävää väriä yläruumiissa.
Blogihiljaisuuden katkaisee toissapäivänä saapunut laatikko. Lusin kolmanneksi viimeistä työpäivää pitkään aikaan, stressiä, kiirettä ja hampaidenkiristelyä oli piisannut jo useita viikkoja ja istuin koneella vääntämässä viimeisiä todistuksia printtauskelpoisiksi, kun huomasin tuntemattomasta numerosta saapuneen tekstiviestin. Viestin sisältönä oli pelkkä JJFI-alkuinen koodisarja. Epäilin jo hetken viestin tulleen väärään numeroon, sillä en odottanut keneltäkään pakettia, mutta kliketi kliketi Postin lähetystenseurantaan antoi jo vinkkejä mahdollisesta lähettäjästä. Salapoliisityö Eniron henkilöhaussa ei tuottanut vahvistusta epäilylle, sillä kännykkänumerolla ei löytynyt yhtään osumaa. Kuten arvata saattaa, Posti kutsui saman tien töiden jälkeen.
Onnistuin odottelemaan laatikon avaamisen kanssa kotiin asti, jolloin syöksyin teräaseiden kanssa teippien kimppuun. Pakettiosoitekortista lähettäjäksi varmistui Kaleidoskooppi, ja sisällästäkin minulla oli jo ennakkoaavistus, olihan hän muistanut minua langalla ennenkin (harmi kun niitä lahjuksia ei ole tullut blogattua *tirsk*.. sanottakoon että kahden ”lankanäyte”postituksen yhteisgrammamäärä on varmaan jo enemmän kuin yksi gramma, mutta tuskin vielä yli kymmentä grammaa?) Kalen aiempi lankalakonhorjutusjäynä mielessä siis kyllä jo epäilin, että paketissa on pienen pieni lankanöttänen ja lisäksi painona jotain tyyliin kiviä. Toisaalta pidin kyllä mahdollisena lankalahjan saamista Ihan Oikeasti, mutta paketin avattuani olin lähestulkoon ambulanssin tarpeessa. Leukalihakset ovat hellinä vieläkin ja rytmihäiriöitä hoidetaan varmaan vuoden loppuun:
Laatikko oli täynnä lankaa.
Ihanaa, pehmeää, siliteltävää, kuolattavaa lankaa.
Ja MILLAISTA lankaa!
Nostelin paketista herkkuja toisen perään: valikoima minulle vain kuvista tuttua Knitpicksiä: KP Merino Stylea väreissä Hollyberry, Storm ja Fog, KP Shadow’ta värinä Campfire ja KP Alpaca Cloudia värinä Stream. Lorna’s Lacesin Helen’s Lacea väri Bittersweet. Englantilaista käsinvärjättyä laceweight silkkilankaa hopeanvärisenä. Novitan Bambua, jota olin jo hiplannut neidin kesähattu mielessä, mutta jonka luulin jäävän itseltäni tänä vuonna testaamatta lankalakon vuoksi. Lanettia beigenä ja vaaleanvihreänä, sinisävyistä Trekking XXL:ää ja…
…kahden vuoden kuolaamisen päätteeksi, ihan ikiomat kerät Noro Kureyonia, väri 180.
Mukana seuranneessa kirjeessä Kale toivotteli minulle antoisaa lomaa lankojen parissa. Maanittelin talvemmalla irkissä Kalea odotuskaveriksi lupaamalla vauvalahjaksi lapsen painon verran lankaa. Kale ei kuulemma itse ollut ihan neljään kiloon ehtinyt hankinnoissaan, mutta toivoo ettei minun tulokkaani pienemmäksi jäisi. Sen näemme syksyllä. Isot Kiitokset Ystävälle kertakaikkisen hämmennyttävästä ja mieltäilahduttavasta lahjasta. Tällainen vetää sanattomaksi! Ja mikä parasta, tänään vihdoin alkoi se odotettu loma, joka omalla kohdallani jatkunee ”lomana” ainakin vuoden -09 tammikuuhun asti. Nyt on taas käsitöiden vuoro!
Tweed Beret, suunnitellut Kristen Tendyke, Interweave Knits Winter 2006. Lanka epämääräistä marinoitunutta villalankaa, muistaakseni 90-luvun alkupuolelta, jolloin kudoin (siis ihan niinku kangaspuilla) ponchon jostain (Wetterhoff, Vuorelma…) tilatusta 100% villalangasta, kulutus 60g. Puikot 3,5mm pitkään palvelleet bambuiset sukkapuikot ja sny-Minnan lähettämät 60-senttiset 3,5mm addipyöröt.
Minulla on hintsusti päänpeitettä ja töihin (nii-in, sain töitä, uraputki avautuu ensi viikolla) tarvitsee talvella (juu-u, täälläkin on vihdoin lunta) jotain nupinlämmikettä jo ihan Esimerkin vuoksi. Päähineideoita on muitakin, saa nähdä tuleeko niitä toteutettua ennen kuin lumet ehtivät sulaa.
Jatkan hamsterikuukautta sen ongelmajätelankasäkin kanssa, nyt kun alkuun pääsin. Mieli tekisi aloittaa jotain isompaakin, mutta hengähdän nyt ainakin hetken Starskyn jäljiltä. Ainakin päivän. Tai kaksi.
Lahkahamsteritaktiikassa on toivomisen varaa: olen aloittanut tänään jo kahdet sukat, toisia ehdin neuloa muutaman kerroksen, toisia oli tämän verran. Voihan sammakko.
Mikämussaonvikana? Lukioikäisenä tikutin kevyesti kirjoneuleen jos toisenkin, niistä tuli heittämällä nättejä ja tasaisia. Ja aika kultaa muistot. Ja ruostuttaa taidot. Olin ajatellut upottaa kassillisen sekalaisia jämäongelmajäteseiskaveikkoja upeisiin ja mahtaviin kirjoneulesukkiin/lapasiin mut emmänysitten tiedäkään. Purkuun meni ja menen miettimään kisastrategiaa uudestaan.
Kirjoneulekuvioita pohdiskellessa en laiskuuttani jaksanut nousta hakemaan kynää ja paperia ja mietin että jos mulla on läppäri edessä niin täytyyhän netistä läytyä jotain apukeinoja. Läytyi kaksi hätävaraa: tämä java-ohjelma, joka tosin ei osaa värejä, ja tämä nettisivu, jossa on väritkin osaava pieni suunnittelukilke. Passaa kynän ja ruutupaperin tilalle ihan hyvin, jos ei kovin monimutkaista suunnittele. Lopputuloksesta screenshot (Print Scr-napin painallus kopioi ruutukaappauksen leikepäydälle), avaa haluamasi kuvankäsittelyohjelma, liitä, rajaus, tallennus, kirjoneulemalli on valmis. Jos osaa suunnitella. Mur.
Starsky, suunnitellut Jordana Paige
Lanka Gjestal Topp’t Tä, n. 950g koossa S. Puikot 6mm Hongkong-bambupyöröt ja 5,5mm Hongkong-bambusukkapuikot
Työhän kulutettu aika sisältäen kaappimarinoinnin: pieni ikuisuus.
Voittajan kommentit maalilinjalla: ”The race went well and the car was good..” eiku. Pitkään siinä kesti, mutta lopussa kiitos seisoo… uuh, set klisee_generaattori OFF. Starskyn toteutus on ollut alusta loppuun aikamoista junnaamista. Kunnon flow-kokemusta ei syntynyt missään vaiheessa siitäkään huolimatta, että paksusta langasta työ sujui nopeasti silloin kun sitä sain neulottua. Malli ei minusta ollut mitenkään erityisen vaikea, vaikka se siltä ehkä näyttääkin, ainoastaan mallikerta oli sen verran epäsymmetrinen etten sitä missään vaiheessa oppinut ulkoa.
Langan valitseminen neuleeseen oli prosessi sekin. Starsky pääsi ToDo-listalle saman tien ohjeen ilmestyttyä Knittyssä, mutta ärrinmurrin KnitPicks ei edelleenkään toimita lankoja Suomeen eikä minulla asu siellä edes nakitettavia sukulaisia, jotain muuta oli keksittävä. Lopulta Gjestalin Topp’t TÃ¥ osoittautui nappivalinnaksi. Langan suosituspuikkokoko on 7, mutta kutosillakaan ei tullut ollenkaan peltiä, itse asiassa seiskoilla olisi varmaan tullut turhankin läperää. Tiheydessä pääsin hyvin lähelle suositusta, ja lopputulos on oikein pehmoinen ja ihana. Työtä kasatessa pelkäsin tehneeni liian pienen koon, mutta kastelun ja oikomisen jälkeen huoli hälveni, isommasta koosta olisi voinut tulla jo teltta. Ainoastaan hihat ovat aavistuksen makkarankuoret.
Kaikin puolin olen takkiin erittäin tyytyväinen, yksi onnistuneimpia isoja neuleita ja varmasti suosikkivillatakki!
P.S. Kristel.. olkoonkin että viimeistelyspurtti alkoi jo vähän ennen hamsterikuuta, saanko viimeisistä ponnisteluista vähän säälipisteitä hamsterisaldoon *anel*.
Alan pikkuhiljaa toipua käsityödepressiosta, Ene’s Scarf on päässyt puikoille Rowanspun 4ply:sta ja neulominen on taas kivaa! Uusia ideoitakin on paljon, ja jos viime vuoteen on vertaaminen, viimeistään hamsterikuu kirvoittaa taas pienen käsityöntekijän vauhtiin.
Tosiaan, kun blogini historiaa tutkii, samanlainen hiljaiselo vaivasi myös vuoden 2005 lopussa. Ehkä se on pimeä (ja tällä kertaa etenkin harmaa) vuodenaika tai joulun aiheuttamat paineet jotka pistävät kerta kaikkiaan tuotteliaisuuden jäihin. Nyt se on myäs tämä väliaikainen asuntomme, jossa ei ole mitään kunnon säilytyspaikkaa materiaaleille, ja jossa säilytystilojen puutteen ja ahtauden vuoksi on vaikea pitää edes mitään perussiisteyttä yllä. Minä kun olen niitä, jotka saavat parhaiten keskityttyä siistissä ja järjestyksessä olevassa ympäristässä… Ommella tekisi mieli, mutta paikka puuttuu ja materiaalit asuvat makuuhuoneen nurkassa jätesäkeissä. Ehkä odottelen suosiolla uutta muuttoa.
Asiasta sukkapuikkoon, blogini kommenteissa on muutamaan otteeseen kyselty ohjetta Icarukseen. En ole saanut vastattua henkilökohtaisesti kellekään, joten tässä nyt yhteisesti kaikille: olkoonkin, että lainaan mielelläni lehtiäni tutuille enkä yleisesti ottaen ole puhtoinen pulmunen tekijänoikeusasioiden kanssa, en halua alkaa diilaamaan ohjeita tuikituntemattomille blogini lukijoille. Se ei minusta ole oikeanlaista ystävällisyyttä. Icaruksen ohjeen saa ostamalla lehden (Interweave Knits Summer 2006, käsittääkseni Interweave Pressilta voi tilata myös vanhoja numeroita), minkä lisäksi ohjetta saa nyt myös nettikaupasta pdf:na kuudella dollarilla.
Uuden kotikaupungin kirjasto palkitsi: Elsebeth Lavold ja Viikinkineuleet *pyyhkii kuolaa näppikseltä*. Tuosta kirjasta on ilmeisesti painos loppunut, saako sitä enää mistään Ihan Omaksi? Haluaako joku luopua omastaan!!!??? Vietin tunnelmallista perjantai-iltaa, minä, Elsebeth, kynttilä, glögimuki ja ruutuvihko. Ajatuksissa on jotain Rowanspun DK Rushin pään menoksi, saahan nyt nähdä…
…totta puhuen, niinkuin jo Tikrun kommenttiraidalla tilitin, minulla on ideaähky. Tuotanto on ollut jumissa muutosta lähtien, mutta ajatuksia ja materiaalia on enemmän kuin ehdin toteuttaa. Ja mitä enemmän mietin sitä, miten vähän ehdin toteuttaa, sitä vähemmän saan edes aikaiseksi aloittaa.