Lankapornoa

Varoitus on tarpeen tälläkin kertaa: mikäli podet vakavaa lanka-addiktiota tai neuloosia, jatka eteenpäin omalla vastuulla. Myös lankakäyttäytymisen suhteen ns. normaaleilla tämänkertainen postaus voi aiheuttaa leukanivelongelmia, suun sulkemisen vaikeutta, lisääntynyttä syljeneritystä sekä vihertävää väriä yläruumiissa.

Blogihiljaisuuden katkaisee toissapäivänä saapunut laatikko. Lusin kolmanneksi viimeistä työpäivää pitkään aikaan, stressiä, kiirettä ja hampaidenkiristelyä oli piisannut jo useita viikkoja ja istuin koneella vääntämässä viimeisiä todistuksia printtauskelpoisiksi, kun huomasin tuntemattomasta numerosta saapuneen tekstiviestin. Viestin sisältönä oli pelkkä JJFI-alkuinen koodisarja. Epäilin jo hetken viestin tulleen väärään numeroon, sillä en odottanut keneltäkään pakettia, mutta kliketi kliketi Postin lähetystenseurantaan antoi jo vinkkejä mahdollisesta lähettäjästä. Salapoliisityö Eniron henkilöhaussa ei tuottanut vahvistusta epäilylle, sillä kännykkänumerolla ei löytynyt yhtään osumaa. Kuten arvata saattaa, Posti kutsui saman tien töiden jälkeen.

Onnistuin odottelemaan laatikon avaamisen kanssa kotiin asti, jolloin syöksyin teräaseiden kanssa teippien kimppuun. Pakettiosoitekortista lähettäjäksi varmistui Kaleidoskooppi, ja sisällästäkin minulla oli jo ennakkoaavistus, olihan hän muistanut minua langalla ennenkin (harmi kun niitä lahjuksia ei ole tullut blogattua *tirsk*.. sanottakoon että kahden ”lankanäyte”postituksen yhteisgrammamäärä on varmaan jo enemmän kuin yksi gramma, mutta tuskin vielä yli kymmentä grammaa?) Kalen aiempi lankalakonhorjutusjäynä mielessä siis kyllä jo epäilin, että paketissa on pienen pieni lankanöttänen ja lisäksi painona jotain tyyliin kiviä. Toisaalta pidin kyllä mahdollisena lankalahjan saamista Ihan Oikeasti, mutta paketin avattuani olin lähestulkoon ambulanssin tarpeessa. Leukalihakset ovat hellinä vieläkin ja rytmihäiriöitä hoidetaan varmaan vuoden loppuun:

Laatikko oli täynnä lankaa.

Ihanaa, pehmeää, siliteltävää, kuolattavaa lankaa.

Ja MILLAISTA lankaa!

Nostelin paketista herkkuja toisen perään: valikoima minulle vain kuvista tuttua Knitpicksiä: KP Merino Stylea väreissä Hollyberry, Storm ja Fog, KP Shadow’ta värinä Campfire ja KP Alpaca Cloudia värinä Stream. Lorna’s Lacesin Helen’s Lacea väri Bittersweet. Englantilaista käsinvärjättyä laceweight silkkilankaa hopeanvärisenä. Novitan Bambua, jota olin jo hiplannut neidin kesähattu mielessä, mutta jonka luulin jäävän itseltäni tänä vuonna testaamatta lankalakon vuoksi. Lanettia beigenä ja vaaleanvihreänä, sinisävyistä Trekking XXL:ää ja…

…kahden vuoden kuolaamisen päätteeksi, ihan ikiomat kerät Noro Kureyonia, väri 180.

Mukana seuranneessa kirjeessä Kale toivotteli minulle antoisaa lomaa lankojen parissa. Maanittelin talvemmalla irkissä Kalea odotuskaveriksi lupaamalla vauvalahjaksi lapsen painon verran lankaa. Kale ei kuulemma itse ollut ihan neljään kiloon ehtinyt hankinnoissaan, mutta toivoo ettei minun tulokkaani pienemmäksi jäisi. Sen näemme syksyllä. Isot Kiitokset Ystävälle kertakaikkisen hämmennyttävästä ja mieltäilahduttavasta lahjasta. Tällainen vetää sanattomaksi! Ja mikä parasta, tänään vihdoin alkoi se odotettu loma, joka omalla kohdallani jatkunee ”lomana” ainakin vuoden -09 tammikuuhun asti. Nyt on taas käsitöiden vuoro!