Postilaatikossa odotti taas oikein mieleinen yllätys: 60-senttiset 3,5-milliset Addipyöröt, silmukkamerkkejä (kortin mukaan Makepeacen käsialaa), 70% suklaata, huulikiiltoa ja kortti. Olen iloinen, olen saanut ihanan salaisen neuleystävän :).
Koipallolle väliaikatiedotus:
Kyllä…
…jotain…
…syntyy. Ihan varmasti. Usko pois. Jahas, mihin lankakauppaan surffaisin seuraavaksi?
Lapsi aloitti hoidossa ja äiti keikkatyöläisenä ja opiskelijana, ja statuksen muutos on tuonut uudenlaisia tilanteita eteen. Ensinnäkin: nytkään ei ehdi neuloa niin paljon kuin haluaisi ja toiseksi: miten voi olla mahdollista ettei neulojan lapsiparalla ole ainoitakaan sopivia villasukkia (puhumattakaan kaikista muista vaatteista ja asusteista jotka joko puuttuvat kokonaan tai ovat liian pieniä)!
Upouusiin kumppareihin sujahtavat syksyviileillä nyt nämä ihan-tavis-pikasukat jotka väsäsin pääpiirteittäin toissailtana ja viimeistelin äsken.
Lanka koolaidattu Novita Seitsemän veljestä, puikot 3,5, silmukoita 36, tavallinen kantapää, nauhakavennuskärki.
Neulojan postilaatikko on kolissut kiitettävän tiheästi. Kiitokset Maanille huivivaihtohuivista, se saapui jo viime viikon lopulla. Käykääpä ihailemassa kuvaa Maanin blogissa! SNY:lta puolestaan tipahti tänään postikortti, kiitos piristyksestä syksyn harmauteen! SNY:n aiemmin lähettämä ihanainen Silvia puolestaan on päässyt jo puikoille, kiitos Taiskan lähettämän Interweave Knitsin kesänumeron.
Icarus syntyy yksinkertaisesta Silviasta kolmosen puikoilla hi-taas-ti, mutta varmasti. Ensitutustuminen Interweave Knitsiin ihan Oikeasti oli antoisa ja näinollen IK kolissee luukusta jatkossakin, sorruin tekemään tilauksen lehdestä ihan itsekin.
Postilaatikosta on läytynyt myäs kirjoja, langankierteellä ei vaivaa tekemisen puute tulevaisuudessa.
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: Novitan syysvärikartan julkaisupäivästä asti vaivannut jättiraita-polvisukkaidea on sekin päätynyt jo puikoille.
Tytön punainen raglanpusero. Lanka SandnesGarn Scala (64% puuvillaa, 26% villaa, 10% pellavaa), puikot 3,5. Koko n. 98cm, malli oma.
Interweave Knitsin kesänumeron (se Icarus…). Tarjoa meilitse!
Edit: Löysin jo myyjän, upean nopeaa tämä blogikaupankäynti ;)!
Voitin Minnien käsityömaailman blogiarvonnassa vyyhdin ihanaista angoralankaa ja minttutäytteistä tummaa suklaata. Olen häkeltynyt voitosta, yleensä arpaonni tietää ottaa minuun etäisyyttä, mutta tämä oli jo toinen kerta, kun blogiarvonnoista jotain voitin. Kiitos!
Lopultakin koitti sekin päivä, kun en enää päässyt sittarissa lankahyllyn ohi tarraamatta mukaani syysvärikartan jättiraitaa. Pikemminkin langat tarrasivat minuun. Ne kuulemma haluavat polvisukiksi, enkä minä voi niitä enää estää. Myös Nitoria hyppäsi ostoskärryyn, sekä mokkana että tummana violettina. Täytynee pistää talossa asuva mies (tiedättekä, se sellainen housuja käyttävä) kauppareissuille tästä lähtien, ehkä hän saa pysymään käsityötarvikkeet paremmin kurissa ja nuhteessa.
Vaan ehkei siitäkään olisi mitään hyötyä: mies halusi Amazonista erään tietyn kirjan, joten olin suorastaan pakotettu, postimaksujen takia, tilaamaan itsekin ”jotain”. Siitä lisää kunhan Pate on vieraillut!
Salainen neuleystäväni osaa tosiaan yllättää – tänä aamuna postilaatikossa odotteli jo toinen paketti. Ja mitä se sisälsikään, Ihan Nappiin osunutta lankaa: Wetterhoffin Silviaa mielettömän upean värisenä, todella tumman violettina. Lisäksi sain kortin, nimikynän ja pähkinäpatukan. Kiitos!
Langan värin vangitseminen kameralla oli hankalaa, ja lopulta valitsin valotukseltaan pieleen menneistä, tärähtäneistä ja rajaukseltaan epäonnistuneista kuvista sen tärähtäneen, jossa värit ovat ainakin minun näytölläni lähellä oikeaa. Eikös olekin kerrassaan ihanaa!
Minulla on lauma uusia lemmikkieläimiä, kuvassa ne paistattelevat päivää takapihan kivien juurella.
(Nää on mun ihka ekat ikinä, Dropsin Alpacaa petroolina, ja ne haluaa Hourglass Sweateriksi.)
Flowneuleen flow tyrehtyi pääntieongelmaan, sammakoin sen kainaloihin asti, mutta nyt pitäisi tikuttaa uusi kaarrokeosa nappilistalla. Tekisi mieli saada alpakat puikoille, mutta ehkä ne ovat sisustuselementtinä siihen asti, kunnes joko starsky tai flowneule on valmis. Ehkä.
Flowneule alkaa olla valmis – paitsi että lapsen pää ei mahdu kaula-aukosta läpi. Kävi kuten ounastelinkin. Kyseessä on jo pääntie v. 2.0, ensimmäinen oli toki joustavampi (käännetty reunus pykäreunalla), mutta siitä tuli susiruma, ja purkuun meni.
Reunus on nyt ”attached i-cordia” (liitetty putkineule, kiinnitetty letkuneule, yhdistetty nyörineule?). Minusta se olisi kaunis – mutta se ei jousta juuri yhtään. Olisi pitänyt uskoa intuitiota.
Entäs nyt? Purkuun, ja uusi yritys joustavammasta pääntiestä, kuten siitä taitetusta pykäreunaisesta?. Purkuun, ja pääntietä edestä syvemmäksi, ja uusi yritys i-cordia? Purkuun, ja halkio taakse, ja i-cordia? Jotain muuta? Mielessä kävi ajatus kolmipistosiksakista, saksista ja i-cordista huolittelemassa taakse leikattua pientä halkiota…
Oletko tutustunut käsitteeseen flow? Se on psykologi Mihaly Csikszentmihalyin esittelemä käsite, jolla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö uppoutuu tekemiseensä innostuneesti, syvällisesti ja täydellisesti. Ajantajukin katoaa, eikä tekemistä malttaisi jättää kesken.
Olen nyt odotellut flow’ta tulevaksi starskyn kanssa, mutta sepä löytyikin lankavarastojeni punaisesta SandnesGarnin Scala-langasta. Toissailtana aloitetusta neuleesta on valmiina jo kaksi kolmasosaa. Jokohan lopputulos on nähtävillä huomenna.
Neulojan nettilehti Ullassa on mainio sukanneulojan opas, jonka avulla voi kokeilla erilaisia kantapäitä. Moni on vihkiytynyt jo aiemmin Ullassa neuvotun tiimalasikantapään salaisuuksiin. Jottei nyt vain tulisi liian vähän valinnanvaraa, tiesithän, että senkin voi neuloa monella eri tavalla?
Neuloin ensimmäiset tiimalasini Ullan ohjeella vasta eilen, sitä ennen olin pitäytynyt Wendyn neuvomassa versiossa. Valitsin aikanaan ensimmäiseen tiimalasikokeiluuni tuon Wendyn ohjeen siksi, etten suostunut luottamaan siihen, että saisin Ullan ohjeella aikaiseksi reiättömät käännöskohdat. Wendy käyttää Roguen olkapääviistotuksista minulle entuudestaan tuttua ”wrap & turn (w&t)” -menetelmää käännöskohdan reikien estämiseksi, Ullan ohjeessa puolestaan käännäksen jälkeen ensimmäinen silmukka nostetaan nurin neulomatta ja vedetään lanka kireälle niin, että silmukka ”nuljahtaa” nurin.
Nyt kun olen testannut molempia ohjeita, en enää osaa päättää, kumpi olisi parempi! Eikä Ullankaan ohjeella reikiä tullut! Ullan ohjeella neulomineen sujuu kyllä ehkä hieman nopeammin, mutta lopputuloksessa on vain pienet erot. Flamingosukissa Wendyn neuvoma versio, vihreissä sukissa Ullan ohjeen mukainen (klikkaa kuvaa suuremmaksi):
Jos haluat kokeilla Wendyn neuvomaa versiota, mutta englanti ei taivu, tässä ohje suomeksi (valitettavasti en tajunnut ottaa selventäviä valokuvia sukkia neuloessani). Olen myös tehnyt pieniä omia muutoksia ja tarkennuksia ohjeeseen.:
Kiedo ja käännä -tiimalasikantapää
Sukkapuikot numeroidaan ykkösestä neloseen myötäpäivään alkaen kerroksen vaihtumiskohdasta. Ensimmäiseksi neulottava puikko on siis numero 1, seuraava 2, sitä seuraava 3 ja viimeinen numero 4, ja sitten ollaankin taas kerroksen vaihtumiskohdassa. Käytä kantapäähän puikkojen 1 ja 4 silmukat.
Aloita kantapää kerroksen vaihtumiskohdasta neulomalla puikon 1 silmukat oikein viimeistä lukuunottamatta. Tuo lanka työn eteen ja nosta viimeinen silmukka nurin neulomatta. Vie lanka työn taakse ja palauta nostettu silmukka vasemmalle puikolle. Käännä työ. Ykkäspuikon viimeinen silmukka on nyt ”kiedottu” lankalenkillä juuresta, ja on nyt yksinään oikeassa kädessäsi olevalla puikolla.
Olet työn nurjalla puolella. Neulo ykköspuikon ja nelospuikon kaikki silmukat nurin viimeistä lukuunottamatta, kiedo & käännä työ (tuo lanka työn eteen, nosta viimeinen silmukka nurin neulomatta, vie lanka työn taakse ja palauta nostettu silmukka vasemmalle puikolle, käännä työ).
Neulo taas kantapäähän varatut silmukat, nyt kahta viimeistä lukuun ottamatta. Kiedo edellisellä kerroksella kiedottua silmukkaa edeltävä silmukka ja käännä työ. Jatka näin vuoroin oikealla, vuoroin nurjalla kerroksella, kietoen aina edellisellä kerroksella kiedottua edeltävän silmukan, kunnes olet kietonut molemmissa reunoissa noin kolmanneksen varatuista silmukoista ja olet jälleen kerroksen vaihtumiskohdassa työn oikealla puolella. (Kuvan flamingosukissa oli yhteensä 60 silmukkaa, joista kantapään osuus oli 30 -> molemmissa reunoissa oli 10 kiedottua silmukkaa ja keskellä 10 silmukkaa sileää neuletta kantapohjaksi.)
Aloita pidennetyt kerrokset työn oikealla puolella: Neulo 1 puikon silmukoita kunnes tulet ensimmäisen kiedotun silmukan kohdalle. Nosta kiedottu silmukka oikealle puikolle, poimi silmukan juuressa oleva kiedottu lenkki silmukaksi vasemmalle puikolle, siirrä nostettu silmukka takaisin vasemmalle puikolle ja neulo silmukka ja poimittu lenkki oikein yhteen. Kiedo seuraava silmukka (silmukan juuressa onkin nyt kaksi kiedottua lenkkiä) ja käännä työ.
Neulo nurjan puolen silmukoita normaalisti niin kauan kunnes tulet jälleen kiedotun silmukan kohdalle. Poimi kiedottu lenkki silmukaksi vasemmalle puikolle samalla tavalla kuin työn oikealla puolella, mutta neulo nyt silmukka ja lenkki kiertäen nurin yhteen. Kiedo seuraava silmukka ja käännä työ.
Neulo jälleen niin kauan kunnes tulet ensimmäisen kiedotun silmukan kohdalle. Silmukka on kiedottu kahteen kertaan, poimi molemmat kiedotut lenkit silmukan kanssa puikolle ja neulo kaikki kolme silmukkaa oikein yhteen. Kiedo seuraava silmukka ja käännä työ.
Jatka näin, poimien aina molemmat kiedotut lankalenkit ja neuloen ne työn oikealla puolella oikein yhteen ja työn nurjalla puolella kiertäen nurin yhteen, ja kietoen seuraava silmukka ennen työn kääntämistä, kunnes olet työn oikealla puolella ja poimit viimeisen silmukan juuressa olevaa lankalenkkiä. Neulo se oikein yhteen, ja kiedo nyt kakkospuikon ensimmäinen silmukka, käännä työ. Neulo kantapään nurjan puolen silmukat, poimi viimeisen silmukan lankalenkit ja neulo ne nurin takakautta yhteen. Kiedo kolmospuikon reunimmainen silmukka ja käännä työ.
Neulo nyt ympäri kaikilla työssä olevilla silmukoilla poimien kakkospuikon ensimmäisen silmukan ja kolmospuikon viimeisen silmukan juuressa olevat lankalenkit ja neuloen ne oikein yhteen. Kantapää on valmis.
Kuvien vihreät sukat ovat vastavalmistuneet perussukat Raijan Aitan Wolli -villapellavalangasta. Perussukat, paitsi että ne on neulottu molemmat yhtä aikaa kärjestä yläspäin, kantapäissä on tiimalasikavennukset, resori on kierrettyä 1o 1n -ribbiä ja sukan suu on viimeistelty italialaisella päättämisellä. Ihan pikkusen hämäsi se, että ohje väittää olevansa tasoneuleelle, mutta kuvissa on (ilmeisesti) pyöränä tehty pääntie. En ole siis aivan varma, modasinko noita valmistavia kerroksia oikein. Ensimmäiset silmukat meni muutenkin vähän harjoitteluksi, mutta aika siistiä jäljestä lopulta tuli. Menetelmä osoittautui oikeasti erinomaisen joustavaksi vaihtoehdoksi kärjestä aloitettujen sukkien päättelemiseen.
Sukissa on vain 40 silmukkaa ja ne on neulottu koon 3,5 bambupuikoilla – ja silti tuli varsin löysät. Ja paksut! Olen jo niin tottunut ohuisiin sukkalankoihin, että nämä tuntuvat massiivisilta. Ihmettelenkin uusimmassa(kin) SK:ssa ollutta perussukkaohjetta Isoveli-langasta – kuka niin paksuja sukkia (osaa/tahtoo/pystyy) käyttää… yhtään missään?!