langankierre

Galleriassa jälleen muutama uusi laukku. Vajaa puolet vaihdon tuotoksista on nyt valmiina. Loppujen laukkujen viimeinen postituspäivä on huomenna!

Minunkin oli (jälleen) tarkoitus olla hyvissä ajoin valmis, mutta niin siinä vaan kävi, että laukun postitus jää viimeiseen päivään. Laukku valmistui tänään ja olisin ehtinyt sen kanssa vielä postiin, mutta juuri kun olin viritellyt ulos kuvausrekvisiitat valmiiksi, alkoi sataa. Toivottavasti saan otettua hyviä kuvia huomenna, että jää itsellekin jotain laukusta muistoksi.

Minulla on sellainen mielikuva, että olisin rutissut tästä jo joskus aiemminkin, mutta siitä huolimatta (ja vielä ilman kuvaa, hyi minua! Aioin kyllä kasata kaikki ufot yhteen kasaan kameran rääkättäväksi, mutta tässä harmaudessa kuvasta olisi tullut niin ala-arvoinen että olkoot):

Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että mikään ei valmistu. Susannakin pohti sitä, miten muissa blogeissa esitellään vähän väliä jotain isoa ja hienoa, mutta jos itse tikkuaa ännää tyätä pari riviä kerrallaan kutakin, ei mitään esiteltävää synny. Lisäksi aikapula vaivaa täälläkin, pikkuneiti ei suopein silmin äidin käsityöharrastuksia katso, ja illalla kun saa plinsessan nukkumaan, iskee äkillinen kooma: tuijotan vain muiden blogeja silmät harittaen enkä neulo, en ompele, en tee mitään, vaikka lopultakin olisikin aikaa!

Loppujen lopuksi kyse taitaisi olla myös ajankäytän järkeistämisestä. Aionkin nyt paneutua ufopulmaan. Fufoiluun en ennättänyt/saanut aikaiseksi osallistua, mutta kesäkuusta tulee oma taistoni lentäviä lautasia vastaan. En aloita uusia neuleita, ennenkuin keskeneräisten kori on paremmassa kuosissa. Ompelen jo suunnitellut ja tarpeelliset (mm. neidin pitää saada juhlamekko kesäkuisiin häihin) asiat ennen kuin hurahdan taas kokeilemaan jotain kummaa.

Todo-lista näyttää tältä (subject to change):

• Starsky (hihat ja puolet takakappaleesta valmis, kiva tehdä, mutta rauhaa tällaisen neulomiseen ei juuri ole)
• kippurakärkiset huopatossut Ziinan blogin ohjeella (noin 3/4 neulottu)
• moppilankakassi (reilusti yli puolenvälin, tökkii värin vaihtuminen kesken kaiken, kun samansävyistä moppilankaa ei ollut)
• seeprasukat (yksi valmis, yksi hyvin hyvin alkutekijäissään)
• apina-fleecepusakka (apinat leikattu)
• tulppaanipuku kaverin muksulle (kaavat piirretty, tulppaanit leikattu)
• lisko- ja perhospaidat toisen kaverin muksuille (liskosabluuna tehty ja liskopaidan kaavat leikattu)
• juhlamekko neidille (ei harmainta hajuakaan mistä, millaisen, miten ja milloin… pellavaa olis, ehkä siipineulakokeiluja ja maalaisromantiikkaa?)
• neidin naama -ristipistotyö… (ei musta taida olla pistelijäksi, ehkä 5% tehty ennen alkuinnostuksen hyytymistä)

Olen listaihminen, teen listoja vaikka mistä, ne ovat tapa jäsennellä elämää. Todo-listat motivoivat, ahkeroidun tekemään, että saan viivata valmiiksi saadun listasta yli. Opiskeluaikana minulla oli tekemättämistä koulutöistä todo-lista tietokoneen työpäydän taustakuvana: siinä niitä oli sen verran ärsyttävä katsella, että välillä tein ahkeruudella hommia ihan vain saadakseni pyyhkiä taustakuvan listaa lyhyemmäksi!

Sopii toki kysyä missä vaiheessa käsityöharrastus menettää terapia-arvonsa ja muuttuu stressiä lisääväksi, kun alan ahdistua tekemättömistä ja siitä miten aika ei riitä tehdä vielä enemmän… *tähän silmiä pyörittelevä hymiö*. Elämä on?

Jälleen lisää laukkuja galleriassa!

Laukkuvaihtaja: tarkistathan että laukuntekijälläsi on postiosoitteesi, että laukut läytävät perille. Jos olet ilmoittanut laukkuvaihtoon anonyymisähköosoitteen, jota tarkistat harvemmin, muista käydä välillä vilkuilemassa sitä, että olet tavoitettavissa!

Pakkohan minunkin on vähän riemuita (vaikka tämäkin alkaa kuulemma jo vähän närkästyttää) eikä tällaisista salaperäisistä linkeistäkään ilmeisesti kaikki perusta. Kaikesta huolimatta: Hard Yarn Hallelujah!!!11 …eiku.

Täytyy kiireellä neuloa seeprasukalle pari varpaiden lämmikkeeksi siltä varalta, että paholaisen asuinpaikan nykyinen kylmyys alkaa huokua tähän maalliseen maailmaankin.

Laukkuvaihtogalleriassa taas lisää laukkuja. Olen kyllä mykistynyt vaihdon saamasta suosiosta ja siitä mihin te (me?) blogaajat pystytte(-mme?). Oma laukku on Vaiheessa (TM), aloitettu ja tulossa kyllä.

Vapun tienoilla valmistuivat sukat koolaidaamastani Nallesta, jonka ristin Kyöpelinvuoreksi. Olkoon sukat siis Noitasukat. Malli on saanut innoituksensa Jaywalkerista, mutta yhteistä alkuperäiseen lienee enää varren 2o 2n aloitus ja mallineule, jota sitäkin kavensin.

Sukissa on 60 silmukkaa ja ne on neulottu koon 2,5 ruusupuisilla sukkapuikoilla, jotka ovat Ihanat (TM).

Kuten niin monella muulla blogaajalla, minullakin on ollut tarve kokeilla vaihtoehtoisia tapoja tehdä sukkaa. Näissä sukissa on tiimalasikantapää, ei kuitenkaan vieläkään Ullan ohjeella (en luota siihen että saisin moisen version onnistumaan ilman reikiä, ilmeisesti se kuitenkin on mahdollista) vaan jälleen mm. tässä sukkaohjeessa neuvotulla ns. wrap & turn -tekniikalla – tietääkö joku tälle suomennoksen? Kieputa ja käännä?

Sukan kärki uhkasi jo mennä purkuun, sillä en ole lopputulokseen lainkaan tyytyväinen. Kokeilin tiimalasikantapään tapaan lyhennetyillä kerroksilla muodostuvaa kavennusta, joka on tuttu teollisista sukista. Tekniikka on kaikin puolin ihan hyvä ja soveltanen sitä jatkossakin, mutta näissä sukissa, joissa mallineule jalkaholvin päällä kavensi sukkaa, terästä tuli jotenkin löysä ja tasakärkinen. En edes jaksanut silmukoida varpaiden päälle muodostuvaa saumaa (siinähän pitäisi ommella käsin, hyi) vaan kiinnitin sen kolmen puikon päättelyllä.

Laukkuvaihtogalleriassa on jo neljä laukkua! Kommenteissa heitettiin jo ilmaan idea mahdollisesta ”äänestä hienoin laukku” -kilpailusta. Käy kommentoimassa ajatusta laukkuvaihtogalleriasivulla.

Neiti kasvaa ja vaatekaapin sisältä tuntuu jäävän aina kerralla pieneksi, joten vääntäydyin ompelukoneen eteen, vaikka käsityöinspis on ollut varhaisella kesälomalla. Nyt se tuntuu taas pikkuhiljaa heräilevän, minulla tuotteliaammat ja laiskemmat kaudet tosiaan tulevat vaiheittain.

Syntyi t-paitoja…

…sekä pari pitkähihaista trikoopaitaa:

Sarjatyönä nuo kaikki valmistuivat päivässä, pitkähihaiset oli tosin leikattu ja kirjottu ja koiraprintti t-paitaan valmistettu jo aiemmin. T-paidan kaavat ovat uusimmasta (3/06) Ottobresta, pitkähihaisen kaava taas (muistaakseni) saman lehden numerosta 01/06 (samaa kaavaa käytin liskopuserossa).

Pitkähihaisia koristaa netistä läytyneet perhosbrodeeraukset. Punaisen T-paidan koiraprintti on tehty mustesuihkukirjoittimiin saatavalla silityskuvapaperilla. Idea on apinoitu jostain Ottobren vanhasta numerosta, kuva-aiheen mallina toimii blogikoira.

Laukkuvaihdossa on jo useita valmiita upeita vaihdokkeja, kasaan gallerianalkua ihan pian, kunhan tästä taas reipastun blogirintamallakin! Edit: Laukkuvaihtogalleriasivu on avattu. Ilmoitathan minulle valmistuneesta työstä kuvan tai kuvalinkin kera, kun laukku on saajallaan perillä, niin lisään työsi galleriaan!

Ostin tammikuussa lankaa ja sain ne tänään! Sinisen kurjen lähellä asuvan kaverini piti tulla helmikuussa kyläilemään, muttei ehtinytkään ja tilaamani langat jäivät pyörimään kaverin hyllyihin. Lopulta Mr. Langankierre haki ne työmatkallaan kaveriltani. Juujuu, olisi toimituksen toki voinut laittaa Kustinkin asiaksi, mutta sittenhän langat olisi voinut tilata suoraan Sinisestä kurjesta – eli loppujen lopuksi tuo ratkaisu ei käynyt päinsä (no juu, logiikka hoi).

Kuvassa on siis kerät seepraa, flamingoa ja tiikeriä… ja aivan oikein, ekat Addini, 30-senttiset , 2,5-milliset sukkapyärät, joita Tuulia kauppasi joku aika sitten ja jotka tipahtivat postilaatikkoon eilen. Saa nähdä ovatko nuo minun(kaan) juttuni, mutta pakko on päästä testaamaan.

Aivoton pätkärääkätty (kiitokset Tikrulle termistä) sukkalanka ja sukkapyöröt tuntuvat oivalliselta seuralta hiekkalaatikon reunalle, sikäli kun pienen mutakuonon (ei, en ole rasisti, vaan…) perässäjuoksemiselta ehtii neulomaan:

Siitä huolimatta, että kesken on vaikka kuinka monta neuletta, jotka nekään eivät tunnu etenevä oikein mihinkään, ja siitäkin huolimatta, että blogissa ei ole aikoihin mitään valmista nähty, singahdan testaamaan sukkapyöröjä Opaliin, olenhan sentään noita lankoja jo yli kolme kuukautta odottanut!

Tänään puistossa kuulin sen taas. Toisen äidin kanssa puhe kääntyi blogitaaperon ulkoiluhaalariin, hämmästelyyn ja ihasteluun siitä, kuinka se on ihan itse tehty, siihenhän menee niin kauan aikaa ja vaivaakin, ja miten tuloskin on ihan kuin kaupasta ostettu.

Ihan kuin kaupasta ostettu. Sehän on kuin Anttilan tiskiltä. Ei tuota erottaisi ostohaalarista. Tähän kohteliaisuuteen käsityöntekijä tärmää aika ajoin. Sanoja ei tarkoita pahaa, vaan kyseessä on aito kehu. Harva varmaan tulee ajatelleeksi sanomaansa sen kummemmin, ihaileepahan vaan kanssaihmisen taitoa saada aikaan sellaista, josta ei erota, onko se itse tehty vai teollisesti valmistettu. Lause kertoo kuitenkin jännällä tavalla arvoista ja arvostuksista. Käsityön jälki ei saisi enää näkyä: itse tehty on tosi hyvä silloin, kun siitä ei näy että se on turattu kotona. Silloin, kun se näyttää siltä, että samanlaisen saisi kaupastakin. Näinkö on?

Sinulle, joka kätteni töitä näin kohteliaasti kehuit, en tietenkään ole asiasta närkästynyt tai loukkaantunut. Vielä se minunkin itsetuntoa hivelee, että osaan tehdä samanlaista kuin vaatekaupan rekissä. Olen varmaan itsekin kehunut toisten tekeleitä noilla sanoilla, joskus aikaisemmin. Sitten ompelijaystäväni teki minulle mittojen ja toiveiden mukaan tosi hyvät ja istuvat suorat housut, ja mieheni kehui työn jälkeä, miten se onkin kuin kaupasta ostettu. Ompelijaystäväni oli tipan hapan. Niinkö on, että olisi ihan sama hakea henkkamaukalta halpatuontihousut ja vetäistä ne jalkaan? Arvostetaanko mittojen mukaan ja ystävyydellä itse tehtyä tasan yhtä paljon kuin kiinalaista tuontitavaraa? Kaupasta ostettuun vertaaminen ei tuntunutkaan enää kovin kauniilta kohteliaisuudelta, ei vaikka sitä ei pahalla tarkoitetakaan.

Kaupasta ostettu voi olla tusinatavaraa, perusvärejä, perusmalleja, sellaista mikä myy. Kaupasta ostettu on tehty standardimittataulukoiden mukaan ja on takuulla jostain kohtaa liian lyhyt, leveä, pitkä, kapea. Itse tehty ei välttämättä ole ratkaisuiltaan aina oppikirjan mukainen, itse tehty on monta kertaa vielä tekijälleen harjoituskappale. Itse tehdyssä voi näkyä pieleen mennyt napinläpi tai vinksallaan oleva vetoketju, mutta se on tehty lämmöllä ja tekeminen on ollut tekijälleen terapiaa. Itse tehdyssä pääsee räväyttämään, valitsemaan sellaisiakin ratkaisuja jotka eivät tusinakaupassa myisi.. Eihän arvioida itse tehdyn hyvyyttä pelkästään sillä perusteella, että se näyttää kaupasta ostetulta?

Blogiriiv..taaperolle on selvästi tulossa tahtokausi, joten minäkin heittäydyn nyt blogini lattialle kiukuttelemaan. En saa tahtoani läpi mm. seuraavissa asioissa:

• Tahtoisin toisen käsiparin, sillä aikaa kun toisilla sylittelee riiviötä ja pitää pois pahanteosta.. eiku maailman tutkimisesta, toisilla voisi vaikka neuloa. Kolmaskaan käsipari ei olisi pahitteeksi, silloin voisi neuloa esim. molempia sukkia helposti yhtä aikaa.
• Tahtoisin ompelukoneeni pois huollosta, se on ollut puukotettavana jo 4.4 lähtien. Paikallisen merkkiliikkeen hapannaamainen myyjä tiuskaisi viedessäni että sillä ei saa sitten olla kiire (ensi kerralla taidan viedä naapurikaupunkiin), mutta olisi joka tapauksessa jo korkea aika saada valmista!
• Tahtoisin päivään kahdennenkymmenennenviidennen tunnin ja viikkoon kahdeksannen päivän, että ehtisin toteuttaa kaikki ne ideat joita putkahtelee vähän väliä milloin mistäkin.
• Tahtoisin selvitä parin tunnin yöunilla, ettei mainiota käsityöaikaa tarvitsisi tuhlata nukkumiseen. Itse asiassa, olisi aika näppärää, jos ei tarvitsisi nukkua lainkaan.
• Tahtoisin olla pitkäjänteisempi ja aikaansaavampi. Hengästyn monen muun käsityöbloggaajan vauhtiin ja tuotteliaisuuteen, oma aika tuntuu menevän peukaloita pyöritellessä ja pohtiessa mitäs sitä oikein tekisikään.

Kiitos, tämä helpotti. Nyt voin olla taas aurinkoinen viisi minuuttia, kunnes saan taas kilarit jostain pienestä asiasta, joka ei jälleen mene oman mielen mukaan ;).

Kun idean laukkuvaihdosta keksin, en ihan arvannut sen saavan tällaista suosiota! Ilmoittautumisajan loppuun mennessä vaihtajia oli ilmoittautunut 46. Tämän päivän urakkana oli läytää kullekin vaihtopari.

Kulhossa on kaikkien 46 vaihtajan nimet ja sähköpostiosoitteet. Päädyin siihen, että vaihtoparit arvotaan ketjuna. Ensimmäinen kulhosta nostettu lappu saa numeron 1, seuraava 2 jne. kunnes kaikki on nostettu. Sen jälkeen listaan vaihtajat numeroiden mukaiseen järjestykseen. Numero ykkönen lähettää laukun kakkoselle, kakkonen kolmoselle jne., kunnes numero 46 lähettää laukun ykköselle. Jokainen saa laukun eri henkilöltä kuin kenelle laukun lähettää.

Blogiriiviö, eikun blogitaapero, sai kunnian olla virallisena onnettarena. Viis siitä että kulhosta nousi välillä viisikin lappua kerralla, ummistin silmäni ja numeroin ne yksi kerrallaan summittaisessa järjestyksessä. Olisin tietty voinut sekoittaa listan satunnaisesti tietokoneellakin, mutta eikös se vaan näin ollut söpömpää.

Lista on nyt valmis, ja valmistaudun henkisesti 45 sähköpostiviestin kirjoittamiseen. Mukavaa, että meitä on näin monta!