Salainen neuleystäväni on ollut valtavan nopea, niin kuin paikallinen postikin. Päivän posti odotti laatikossa jo ennen yhdeksää aamulla, mukana ruskea kirjekuori, josta paljastui pieni paketti…
…sisällään kortti ja idénan Bamboo -bambulankaa 100g. Kiitos! Tästä olen paljon kuullut ”nettipiireissä”, mutta itse en ollut vielä edes ”livenä” nähnyt!
Seepra sai parin…
…ja kaksi flamingokaveria.
Lanka Opalin Regenwald ”Flamingo” ja ”Zebra”, silmukoita 60, puikot ruusupuiset kaksipuolikkaat.
Seeprat ovat ”da perussukat” sillä perinteisellä kantapäällä ja 8-sädekavennuksella. Ainoa pikkujuttu on varrensuun kierretty 1o 1n -joustin, josta tulee paljon napakampaa ja nätimpää kuin tavis 1/1 ribistä, jotapa en ikinä missään käytäkään, se kun on niin rumaa ja läperää. Kun neuloo oikeat silmukat kiertäen, tulos on paljon kauniimpaa.
Flamingojen varsi on feather and fania 12 silmukan mallikerralla. Taisin jäädä siihen koukkuun, suunnitelmissa on muitakin variaatioita. Mallikerran nimi kaipaisi suomennosta, höyhen ja viuhka.. eeeiii. Flamingojen kantapäät on tiimalasia sillä hyväksi havaitulla ohjeella, ja kärjessä näissäkin 8-sädekavennus.
Opaleista on jäljellä jämälankanyttysiä, joista ehkä voisi vielä tulla lyhytvartisia lastensukkia, ja korkkaamaton tiikerikerä, joka puolittunee ja ryhtynee varpaista-ylöspäin neulottaviksi sukiksi, vartta niin pitkälle kuin lankaa riittää. Jahka tässä. Taas on kesken vain Starsky, joka ei taida tätä vauhtia valmistua vielä tänä vuonna.
Ennen:
Jälkeen:
Sain vihdoin valmiiksi kippurakärkitossut ziinan blogin kautta läytyvällä ohjeella (kiitos!). Alunperin näistä oli tarkoitus tulla NMH100GL-vaihtotyö vikelle, mutta työn edetessä tajusin, ettei 100g lankaa riitä millään. Loppujen lopuksi tossuihin upposi kutosen puikoilla 154g hahtuvaa kolminkertaisena, kaksi säiettä Pirtin kehräämän luumua ja yksi säie Piikun violettia. Kaksinkertaisena 100g olisi varmaan osunut aika nappiin, mutta tossujen paksuus on nyt mielestäni oikein mainio.
Tossujen valmistuttua oli hieman naurussa pitelemistä ja usko koetuksella – voiko hervottomista säkeistä muovautua pesukoneessa asialliset töppöset. Kyllä voi! Pitkä pesuohjelma 60 asteessa teki kertapesulla toivotun lopputuloksen, tosin nyt jäin sitten kaipaamaan lestejä – tossujen muotoileminen pelkästään jalkojen avulla symmetrisiksi osottautui Mahdottomaksi (TM).
Edit: Kuvien asettelun säätöä. IE on tyhmä!ä
Kuin itsestään syntyneen vaihtohuivin jälkeen sain kuningasidean hakea lisää lankaa ja neulaista pikaisesti juhlahuivin itselleni tämän viikon lauantaina oleviin häihin. Juu-u. Tämä huivi ei syntynytkään ilman sotilaallista kuria – aikaa oli aluksi ruhtinaalliset kaksi viikkoa, kunnes viikko sitten en vielä ollut päättänyt malliakaan. Selasin nettiä, yritin piirtää itse, tuloksetta. Lopulta päädyin yhteen ”melko hyvistä” vaihtoehdoista, sillä tajusin kyllä etten huivia yhdessä illassa neulo, etenkin kun on tuo pieni Hidastekin. Valmista tulee melko nopeastikin, kun on ”pakko”, mutta terapeuttista sellainen neulominen ei ole – neuloin orjallisesti vähintään tietyn pituisen pätkän päivässä.
Lanka on Garnstudion Vivaldia, sadasta grammasta tikuttelin vitosen puikoilla noin 52 x 155cm kokoisen huivin. Mallikerran löysin sanallisena ilmaiseksi netistä ja tulkkasin itse kaavioksi. Googlen kuvahaulla läysin tarkempia lähikuvia mallikerran tuloksesta, mm. maksullisen neuleohjeen, jota lopputulokseni hyvinkin pitkälti mukailee. Ettei nyt ihan plagioinniksi menisi (vai meneekä sittenkin), olkoon tämän huivin nimi Usva.
Muita asioita neulerintamalta: ilmoittauduin minäkin mukaan salaiseen neuleystävään, tuskin maltan odottaa pieniä postilaatikosta hiipiviä ylläreitä – ja vähintään yhtä kivaa on väsätä ja suunnitella paketteja itse!
Kävin myäs hipeläimässä Novitan syysuutuuksia ensin Sittarissa ja tänään Anttilassa, ja totesin molemmilla kerroilla, etten halua maksaa 13,80e jättiraidasta neulotuista polvisukista vaikka mieli kyllä kovasti tekisi, ne värit sattuu just mieleiset (ja se petrooli-Woolkin huutelee haluavansa hourglassiksi, Foxistakin [entäs sen hinta sitten!] tulisi kenties aika kiva nallepipo lapsoselle, vaientakaa joku nuo mokomat langat!).
Pari ufoakin tuli eilen illalla viimeisteltyä, niistä lisää pesukonepyörityksen jälkeen – ja hei, mulla on kesken (neuleista, ssh muista käsitäistä) enää vain starsky, mitäs tämä tällainen on!
Torstaina postittamani huivivaihdon tuotokseni luulisi ehtineen jo perille Marjolle. Vastaanottaja kertoi lempivärinsä olevan punainen, joten punaista hänelle myöskin tarjoilen! Lanka on Sandnesgarnin Kitten Mohairia, jota huiviin kului 100g. Mallineuleena perinteistä ja yksinkertaista, mutta kaunista feather and fania, ja noin 40 x 150cm kokoinen huivi (unohdin mitata pingotuksen jälkeen) valmistui kuutosen puikoilla varsin vauhdikkaasti.
Irkissä mallineule kiinnosti jo muutamaa, joten tässä huivin ohje kaikille:
Feather and Fan Scarf
Silmukkamäärä on 18:lla jaollinen plus valinnainen määrä reunasilmukoita. Omassa huivissani tein 3 mallikertaa ja molemmissa reunoissa 3 reunasilmukkaa ainaoikein-neuleella: 3x18s +2x3s = 60s.
Mallineule:
1. krs oikein
2. krs nurin
3. krs * 3 kertaa 2 oikein yhteen, 6 kertaa [1 oikein, langankierto], 3 kertaa 2 oikein yhteen* toista tähdestä tähteen.
4. krs oikeinNeulo huivin ensimmäiset 3. kerrosta ainaoikein-neuleella. Aloita sitten mallineule, mutta neulo varaamasi reunasilmukat aina oikein. Jatka mallineuleella haluamaasi pituuteen, neulo sitten taas kolme kerrosta ainaoikein-neuleella ja päätä silmukat.
Inhoan sanaa ”tuunata”. Sana on jostain syystä alusta alkaen kalskahtanut korvaan karmeasti, mutta pakko myöntää, että sana on käyttökelpoisuudessaan kätevä ja lyhyt kertomaan mistä on kyse.
Viikko sitten lauantaina vietimme ystäväni polttareita tai pikemminkin ”tyttöjen viikonloppua” höyrylaivaristeilyn, ravintolaruokailun ja saarimökkeilyn merkeissä. Lämpömittari kipusi kolmenkymmenen asteen kuumemmalle puolelle jo perjantaina, jolloin olin saapunut anoppilaan lähemmäs tyttöilypaikkakuntaa. Hamepulassani päädyin appiukon farkkukaapille ja anopin hyvinpalvelleen ompelukoneen ääreen ja tuunasin itselleni farkuista ”sen trendikkään” pikahameen. 
Kotona hame sai vielä kaksoistikkaukset asiaankuuluvan värisellä langalla. Helma on toistaiseksi risareunainen, saa nähdä käännänkö sitä ensinkään.
Jäin Itä-Suomeen useammaksi päiväksi ja totuin melkein jo olemaan pois koneen ääreltä kun polttarisankarin, käsitöitä tekevän hyvän ystäväni, seura oli kerrassaan mukavaa. Väsäsimme yhdessä hänelle hääpukua parin viikon päästä koittavaa alttarille astumista varten lasten temutessa jaloissa.
Myäs vaihtohuivi valmistui netittämyyden siivittämänä ja on nyt pingottumassa. Ehdinkin jo eilen hypähtää paikalliseen lankakauppaan hamstraamaan lisää huivilankaa, tällä kertaa farkunsinistä Garnstudion Vivaldia, josta olisi tarkoitus tehdä itselleni jonkunlainen huivi juuri noihin kuun lopussa luvassa oleviin häihin. Juhlamekkoni on polviin asti pitkä tykäistuva, helmasta hieman a-linjainen siniharmaa silkkimekko jossa on vaaleanharmaata kuviota, kuin siveltimen vetoja, edessä. (Fiksuna tyttänä olisin toki voinut ottaa kuvan sekä mekosta, että langasta, mutta nyt on jo pimeää.) Olen nyt kaksi iltaa tuijottanut nettiä ”jonkun kivan” huiviohjeen toivossa, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän plääh. Kuvittelin tekeväni kolmiohuivin, mutta tekisinkä sittenkin suorakaiteen. Apua, häät ovat kohta eikä minulla ole malliakaan!
Anun minulle tekemä laukkuvaihtolaukku saapui vihdoin tänään. Kuorta oli valtavan jännittävä avata, kun tiesin kuinka pitkään ja hartaasti Anu oli laukkua väkertänyt – enkä joutunut pettymään. Väri on kiva ja laukku taidokkaasti tehty. Yksityiskohtiin, kuten hihnan kiinnitykseen on todella panostettu! Iso kiitos Anulle!
Laukussa on tämän päivän ostokset, joista lisää myähemmin. Käsityö- ja blogausinspiksen suvannevaiheeseen hain innoitusta ilmoittautumalla Tiinan järjestämään huivivaihtoon. Vaihtoparini mieliväriksi osoittautui punainen, jota Lankavarastossani oli Aivan Liian Vähän, joten kauppaan… jossa mopo taisi vähän lipsahtaa käsistä, punainenhan on kiva väri. Ehkä tarvitsen vielä vähän lisääkin punaista…
Laukkuvaihto on nyt loppusuoralla: kaikki laukut ovat valmiina, mutta yksi laukku hukassa! Luvassa on koostetta ja vaihdon loppusanat jos vain tuo viimeinenkin laukkunen läytäisi tiensä saajalleen, langankierre pitää peukkuja pystyssä.
Markkina-Mayflower muuntui pinkiksi kesäpipoksi alta aikayksikän. Kesäsää on ollut aivan ihana, eikä ulkona auringonpaisteessa tee mieli neuloa villaa. Neiti oli myäs päähänpantavan tarpeessa, huivit ovat saaneet kyytiä eikä muita sopivia kesähattuja kaapista läytynyt. Niinpä istuimme takapihalla leikkiteltassa, neiti ja minä, neiti selaten kirjaa ja äiti neuloen.
Pipon malli on oma. Pinkin langan neulominen mustilla ebenpuisilla sukkapuikoilla oli villiä, keskeneräinen neule oli sisustusesine sinällään. Puikkojen koko oli 3mm ja silmukoita pipossa 90. Pitsineuleen mallin läysin Lesley Stanfieldin kirjasta ”Kauneimmat neulemallit” – paitsi että valitsemani mallin kaavio ei vastannut valokuvaa ja kehittelin mallineuleenkin lopulta itse. Löysin kirjasta toisenkin virheen, heti seuraavasta mallineuleesta!
Pipon reunaröyhelän neuloin jälkikäteen reunasta poimimillani silmukoilla. Kovin pitkään ei tämäkään pysy neiti 1v 9kk:n päässä pihaleikkien vauhdissa – nauhat tuskin paljon asiaa auttaisivat, punnitsenkin tässä jeesusteipin ja kontaktiliiman hyöty- ja haittapuolia.
Yksi ufo valmiina, se ikuisuuden kaapissa marinoituneista moppilangan jämistä poiskulutustarkoituksessa aloitettu kassi, jonka kanssa kävi hassusti. Löysin lopulta luonnonvalkoista moppilankaa lisää, mutta eihän se tietenkään ollut samaa sävyä kuin entinen – lähellekään. Pohdin jo koko kassin upottamista väriliemeen värinvaihtokohdan himmentämiseksi, mutta lopulta päätin että tuo saa olla ”tarkoituksellinen” tehokeino.
Simppeli malli, päällinen siis moppilankaa ja vuori halpaa, valkaisematonta lakanakangasta. Pyöröpuikko oisko ollut 5,5. Laukku kutistui valtavasti pesussa etenkin korkeussuunnasta (pesin ennen vuoren kiinnittämistä ettei tule jälkikäteen yllätyksiä), tarkoitus oli tehdä isompikin. Valmiit mitat ovat korkeus 25cm, leveys 29 cm, syvyys 11 cm. Hihnakin on koko mitaltaan 11 senttiä leveää, pituutta sillä on 75 senttiä.
Kassista pilkottaa sunnuntaiset markkinaostokset: kaksi pinkkiä Mayflower-kerää, jotka oli pakko ostaa ihan vaan siksi kun ne oli niin halpoja: vain euron kerä. Ehkä noista tulee neidille kesäpipo, ehkä ne jää marinoitumaan ikuisuuksiksi kaappiin, sillä minusta alkaa tuntua ettei puikot tottele minua ensinkään! Ompelukoneen kanssa tulen toimeen, aiotusta takista tulee takki eikä tuluskukkaro ja lopputuloskin myätäilee pitkälti alkuperäistä ajatusta. Puikkojen kanssa käy yleensä ihan päinvastoin, ellen sitten tee orjallisesti ohjeesta, mistä en tykkää. Moppilankalaukkuunkaan en ole alkuunkaan tyytyväinen, se alkuidea oli jotain aivan muuta. Pitäs kai vaan jaksaa harjoitella, mutku neulominen on niin hidastakin – monimutkaisenkin ompeluksen kuitenkin tekee korkeintaan muutamassa illassa, neuleiden valmistuminen minulla venyy ja venyy.
Moppilankaa minulla on nyt enemmän kuin mistä aloitin. Mites tässä näin kävi?
PS. Muutaman laukun kuva uupuu vielä, informoisitteko minua valmistumisasteesta ja/tai paiskaatte kuvalla tahi kuvalinkillä?
Pakkohan minunkin on vähän riemuita (vaikka tämäkin alkaa kuulemma jo vähän närkästyttää) eikä tällaisista salaperäisistä linkeistäkään ilmeisesti kaikki perusta. Kaikesta huolimatta: Hard Yarn Hallelujah!!!11 …eiku.
Täytyy kiireellä neuloa seeprasukalle pari varpaiden lämmikkeeksi siltä varalta, että paholaisen asuinpaikan nykyinen kylmyys alkaa huokua tähän maalliseen maailmaankin.
Laukkuvaihtogalleriassa taas lisää laukkuja. Olen kyllä mykistynyt vaihdon saamasta suosiosta ja siitä mihin te (me?) blogaajat pystytte(-mme?). Oma laukku on Vaiheessa (TM), aloitettu ja tulossa kyllä.