Yksi ufo valmiina, se ikuisuuden kaapissa marinoituneista moppilangan jämistä poiskulutustarkoituksessa aloitettu kassi, jonka kanssa kävi hassusti. Löysin lopulta luonnonvalkoista moppilankaa lisää, mutta eihän se tietenkään ollut samaa sävyä kuin entinen – lähellekään. Pohdin jo koko kassin upottamista väriliemeen värinvaihtokohdan himmentämiseksi, mutta lopulta päätin että tuo saa olla ”tarkoituksellinen” tehokeino.
Simppeli malli, päällinen siis moppilankaa ja vuori halpaa, valkaisematonta lakanakangasta. Pyöröpuikko oisko ollut 5,5. Laukku kutistui valtavasti pesussa etenkin korkeussuunnasta (pesin ennen vuoren kiinnittämistä ettei tule jälkikäteen yllätyksiä), tarkoitus oli tehdä isompikin. Valmiit mitat ovat korkeus 25cm, leveys 29 cm, syvyys 11 cm. Hihnakin on koko mitaltaan 11 senttiä leveää, pituutta sillä on 75 senttiä.
Kassista pilkottaa sunnuntaiset markkinaostokset: kaksi pinkkiä Mayflower-kerää, jotka oli pakko ostaa ihan vaan siksi kun ne oli niin halpoja: vain euron kerä. Ehkä noista tulee neidille kesäpipo, ehkä ne jää marinoitumaan ikuisuuksiksi kaappiin, sillä minusta alkaa tuntua ettei puikot tottele minua ensinkään! Ompelukoneen kanssa tulen toimeen, aiotusta takista tulee takki eikä tuluskukkaro ja lopputuloskin myätäilee pitkälti alkuperäistä ajatusta. Puikkojen kanssa käy yleensä ihan päinvastoin, ellen sitten tee orjallisesti ohjeesta, mistä en tykkää. Moppilankalaukkuunkaan en ole alkuunkaan tyytyväinen, se alkuidea oli jotain aivan muuta. Pitäs kai vaan jaksaa harjoitella, mutku neulominen on niin hidastakin – monimutkaisenkin ompeluksen kuitenkin tekee korkeintaan muutamassa illassa, neuleiden valmistuminen minulla venyy ja venyy.
Moppilankaa minulla on nyt enemmän kuin mistä aloitin. Mites tässä näin kävi?
PS. Muutaman laukun kuva uupuu vielä, informoisitteko minua valmistumisasteesta ja/tai paiskaatte kuvalla tahi kuvalinkillä?
Minä heti eka kuvasta katsoin, että onpa ihana laukku – erityisesti tykkäsin tuosta, että alaosa on tummemmalla värillä. Vasta kun luin juttua pitemmälle, selvisi, ettei se ollut alkuperäinen tarkoitus. Turhaan harmittelet, ettei läytynyt samaa väriä, minusta laukku on jopa parempi noin 🙂
Mun laukkumania oli jo hieman laantunut, mutta kun näin tämän sun laukun, alkaa kuume taas nousta… Mulla olis nimittäin trikookudetta, joka vois hyvinkin muotoutua jokseenkin tuon sinun kassisi näkäiseksi. Tai sitten vois huovuttaa. hmm… pitääpä pohtia 😉
Hyvännäköinen laukku, eikä värierosta ikinä arvais ettei se ole tarkoituksella tehty!
Mulla on kauhee ompeludraivi päällä, neulomukset oikein ärsyttää, kun ei ne ikinä valmistu. Vaikka ompelisin miten hankalaa juttua ja vaikka olis kuin vähän aikaa, niin just niinku sanoit, ei siinä silti kauaa mene että valmiiksi saa.
Mayflower on muuten ihana lanka, mutta se päästää sitten väriä aivan älyttämästi. Vielä kolmannessa pesussa melindan paita värjäs niin paljon, että muut vaatteet värjäytyi :/ Ja viime kesänä neili oli aivan punainen kun oli uimassa mayflowerista tehty hattu päässä, ja se vähän kastui…
En olis minäkään tajunnut etteikö värinvaihto olis tarkoituksenmukaista. Tosi kivalle näyttää!!
Tässä sen näkee ettei aina tarvitse olla kovin pitkälle mietitty ja suunniteltu 😉
Yhdyn edellisiin – tosi kaunis laukku, ja värinvaihtuminen näyttää ihan harkitulta jutulta. Tosi hieno!