langankierre

Kun muuttolaatikkovuori ahdistaa, pakkaamattoman tavaran määrä lisääntyy eksponentiaalisesti sitä mukaa, kun sitä saa myäs laatikoihin (miten ihmeessä se muuten oikeasti on mahdollista), kun on niin paljon hoitamattomia ja tekemättömiä asioita ettei oikein ehdi edes neuloa ja kun pesukone ei toimi vieläkään (!), onneksi on SNY. Eilen postipojan mukana saapui mielenkiintoinen, litteä kirjekuori, josta paljastui taas kerran mainio yllätys. Mukana tulleen kirjeen sanoin tästä on iloa moniksi vuosiksi, eikä muodin muutokset haittaa.

Kirjassa on 440 erilaista mallikertaa. Mukaan mahtuu palmikoita, pitsineulekuvioita, kirjoneulekuvioita jne. Oikeasti, tällainen on aivan mahtava lisä neulekirjahyllyyni, kiitos!

Arvoisille lukijoillekin täten tiedotetaan, että langankierre vaihtaa residenssiä ja paikkakuntaa kuun vaihteessa. (Salainen ystäväiseni, laitoin sinulle viestiä Kristelin kautta, toivottavasti olet saanut sen!) Siirrymme reippaasti etelään, paikkaan jossa en ole ikinä aiemmin käynytkään. Hieman tuntuu villille tämä elämänmuutos, mutta ehkä määränpäästä läytyy sieltäkin jostain lankaa? Nettiyhteys uuteen asuntoon on jo tilattu, ja nähtäväksi jää, joudunko pureskelemaan kynsiä netittömässä taloudessa vai ehtiikö kiltti asentajamies napsautella bitin liikkumaan jo ennen muuttoa.

Pikku hiljaa on pakko aloitella maallisen omaisuuden sullomista laatikoihin. Urakoijaa ei ollenkaan lohduta se, että tiedossa on uusi muutto keväällä, kun varsinainen työsuhdeasunto vapautuu.

Mutta eikös talo, jossa väliaikainen vuokrahuoneistomme sijaitsee, näytä ihkulta! Rakennusvuosi on 1890.

Onneksi postinkantaja oli tänään kiltti ja piristi päivääni tällä ihanaisella:

Kiitokset Tallinnasta langan minulle diilanneelle!

Ja kyllä täällä neulotaankin:

Yarrow ribbed sock kirjasta Knitting Vintage Socks aluillaan, lankana Step, joka ei onneksi enää neulottuna näytä NIIN rumalta!

Harkitsen vakavissani v*tutus maximuksen korjaamista lankahoidolla. Syvennyn nyt ensin kuitenkin oireyhtymän syntysyihin:

Laitoin aamulla koneellisen pyykkiä peseytymään, sitä riittäisi useampaankin koneelliseen. Noin pesuohjelman puolessa välissä sähköt pamahtivat pois ja minä miettimään katkon syitä. Aluksi toki ajattelin, että kyseessä on vain hetken kestävä normaali sähkökatko, mutta pesukoneen ympärillä leijuva palaneen käry ja sulaketaulusta napsahtanut pesukoneen pistorasian sulake saivat epäilemään jotain vakavampaa. Sulakkeen napsauttaminen takaisin päälle ja virtojen nollaus pääkytkimestä eivät palauttaneet sähköjä. Käynti naapurissa osoitti, että sähköt olivat poikki vain meillä. Soitto sähköyhtiään varmisti, että runkoverkossa ja jakelussa ei ole vikoja, sähkövika oli siis huoneiston sähköverkossa ja ei sähköyhtiän vastuulla.

Alkoi puhelinkierros. Soittoa isännöitsijälle kustannusvastuusta, tuloksettomia yhteydenottoyrityksiä taloyhtiön hallituksen edustajaan, joka olisi voinut sanoa mielipiteensä huoltofirmasta (ja jolla oli sähköpääkeskuksen avain). Soittoja lukuisiin sähköurakointiliikkeisiin joista yksi lopulta lupasi tulla jopa saman päivän puolella! Odottelua sähköttämässä taloudessa, jossa: ei voinut surffata internetissä, ei voinut keittää kahvia, ei voinut katsoa televisiota/dvd:tä, ei voinut edes silittää pyykkivuorta, puhumattakaan että olisi voinut käyttää vapaapäivää vaikkapa ompeluun. Noin neljän tunnin sähköttämyyden jälkeen sähköasentaja saapui, ja havaitsi, että koko ryhmäkeskukseen ei tullut sähköä. Sähköpääkeskukseen olisi siis päästävä, joten taas pimputtelua naapureiden ovella yleisavaimen toivossa, soittoja yhtiön hallituksen jäsenille, kukaan ei tuntunut olevan tavoitettavissa. Uusien puhelinnumeroiden haalimista isännöitsijän kaivamien tyäpaikkatietojen perusteella…

Lopulta yleisavaimellinen naapuri löytyi, sähköpääkeskuksen ovi avautui, vika saatiin korjattua ja laskun maksajaksi osoittautui taloyhtiö! Sitten uusi soittokierros, tällä kertaa pesukonekorjaajille. Lukuisia soittoyrityksiä paikkoihin, joissa ei vastata puhelimeen tai joissa tuuttaa varattua, tai joista päästäisiin paikalle aikaisintaan ensi viikon torstaina. Lopulta läytyi yksi, joka lupasi tulla jo tänään – tulikin, ja osoittautui, että mukana oli koneeseen sopimaton varaosa. Vika oli kyllä puhelindiagnosoitu oikein: koneen sisältä läytyi osin sulanut ja mustunut ohjelmakortti, joten ei ihme että pesuhuoneessa haisi.

Korjaaja tulee uudestaan maanantaina ja siihen asti on pärjättävä pesukoneetta. Onneksi korjaus ilmeisesti sekin menee kotivakuutuksesta, joten säästyneillä rahoilla (sähköurakoitsija ja koneen korjaus) aion lohduttaa itseäni Jossain Ihanassa Nettikaupassa. Sinä, joka jaksoit jakaa koettelemukseni tänne asti, kerro minulle, mitä tilaisit GetKnittedista tai Cucumberpatchista noin kymmenellä eurolla. Yksi kommentoijista saattaa saada mitä haluaa ;).

Edit 14.10.: Osaan typottaa.

Edit 15.10.: Intternetskusta läytynyt satunnaislukugeneraattori kertoi, että Jostain Ihanasta Kaupasta lankaa saa itseni lisäksi Riitu. Riitu ei vielä tiennyt mitä haluaisi, keksin siis jotain ;).

Alpakkaiset citylapaset saivat kumppanikseen mätsäävän hatun. Lanka siis Dropsin Alpacaa kaksinkertaisena, sukkapuikot 3,5mm, langankulutus 70g. Kaksivuotiaan kokoon (n. 50cm) loin silmukoita 104, taitereunassa on 2o2n-joustinta noin 8cm, jonka jälkeen hattu jatkuu päälaelle asti sileänä neuleena ilman kaventeluja. Piipat tein neulomalla ensin molemmissa reunoissa lyhennetyin kerroksin tyveä piipalle, alkaen 18 silmukasta ja lyhentäen kerrosta 1s kerrallaan kunnes jäljellä oli 6s. Nämä jätin langalle ja toistin saman toisessa reunassa. Päättelin päälaen silmukat nurin päin käännetystä piposta kolmen puikon päättelynä, jonka jälkeen otin piippojen silmukat langalta ja jatkoin molempiin vielä 15 kerrosta kuuden silmukan i-cordia.

Pipoon oli suunnitteilla myäs korvaläpät ja tupsut, mutta lankaa on jäljellä enää pari metriä. Ideoita piippojen koristeluun otetaan vastaan, yksi ajatus on ommella heijastinnauhan pätkästä neliöt piippojen päihin?

Viikonlopun mökkireissulla syntyi Neidille jättiraidan jämistä rymy- ja Dropsin Alpacasta citylapaset. Veljeslapasissa on 32 silmukkaa, 3,5 mm puikot, peukalokiilan lisäykset joka 3. kerros ja kiilassa lopulta 10 silmukkaa. Alpakkalapasissa on 48 silmukkaa ja 2,5 mm puikot, kiilan lisäykset joka 3. kerros ja kiilassa lopulta 14 silmukkaa. Veikkaa kului 36 g ja Alpacaa yksinkertaisena 26 g.

Neuloin jättiraitalapasia vuorokerroksin kerän sisältä ja ulkoa tulevilla langoilla kuvitellen että lapaset raidoittuisivat jotenkin selkeämmin, mutta toisesta tulikin selvästi puna-oranssi- ja toisesta violetti-petroolisävyinen. Alpakkalapasia koristaa neljän silmukan palmikot.

Eräänä syksyisenä päivänä hoidosta palasi kotiin pikkuneidin sijaan Känkkäränkkä. Kengät ja sukat lensivät, ja skenaarion jälkeen ei toista uusista villasukista läytynyt mistään. Neiti kulki hoidossa liian pienissä sukissa ja minä päädyin olettamaan että Känkkäränkkä saapuikin yksisukkaisena, sillä siivousten yhteydessäkään ei kadonnutta sukkaa näkynyt missään.

Uudet pikasukat siis puikoille raitaveikan jämistä, samoilla spekseillä kuin entisetkin. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että kadonnut sukka löytyi heti uusien sukkien valmistuttua.

Jättiraita-polvisukkaset valmistuivat jo monta päivää sitten, mutta syksyisen harmaa ja sateinen sää ei ole suosinut valokuvausta. Ideaali ei sää ollut tänäänkään, mutta jalustaa ja itselaukaisijaa käyttään niin jonkunlainen otos onnistui. Sukat ovat siis 7 veljeksen syysvärikartan jättiraitaa, ja valmistuivat puolivahingossa muiden töiden lomassa kuin itsestään: ohuemmista sukkalangoista neulomaan tottuneelle seiskaveikkasukat syntyvät suorastaan ”liian” nopeasti. Lopputuloskin kyllä on jopa liian paksu, mutta värien vuoksihan langan ostinkin.

Sukat ovat perusversiot tavallisella kantapäällä ja sädekavennuskärjellä. Aloituksessa oli 56 silmukkaa ja nilkasta eteenpäin 44. Aloitukseen neuloin leveän 2o2n -resorin, ja kavennuksiin katsoin hieman osviittaa kirjastosta lainassa olevasta Sukkasillaan-kirjasta. Kirjan mukaan polvisukan varsi jakaantuu kolmeen osaan: suoraan aloitukseen, pohjekavennuksiin ja suoraan nilkkaosaan. Resorin jälkeen jatkoin vielä jokusen kerroksen suoraa vartta ja sukkaa jalkaan sovittamalla päättelin, missä vaiheessa pohjekavennukset tulee aloittaa. Laskeskelin kerrosten ja jalan pituuden mukaan ja päädyin kaventamaan 2s joka 8. kerros, yhden ykköspuikon alussa ja yhden nelospuikon lopussa, yhteensä 6 kertaa. Lopputulos on aika napakka, mutta löystynee kuitenkin todennäköisesti käytössä.

Lankakoriin on ilmiintynyt uusia asukkaita. Alpakoista pitäisi pikimmiten syntyä talviasusteita pikkuneidille, ainakin lapaset ovat kiireyslistan kärkipäässä. Austermannin Steppiä minun ei alun perin pitänyt ostaakaan, sillä väri- ja raporttivaihtoehdot ovat mielestäni olleet lähinnä järkytys, mutta anopin ihmeteltyä suu vaahdossa terveysvaikutteisten sukkalankojen esittelyilmoitusta ei syntymäpäivälahjaa tarvinnut enää miettiä. Kiireyslistalla aika kärjessä. Piikun ruskavärisestä hahtuvasta on tarkoitus tehdä ainakin neidille huovutettava hattu talveksi. Kovin kauan ei siis senkään kanssa ehdi märehtiä, talvihan on nurkan takana.

Kohta kukaan ei enää usko, etten voita ikinä mistään mitään! Tällä kertaa arpaonni potkaisi ilun luona. ”Pieni ja mitätön” palkinto osottautui ihkun väriseksi ötäkkäheijastimeksi, joka muuten tulee tarpeeseen, ja purkilliseksi pieniä vaaleanpunaisia helmiä. Helmipurkki asettaa minut nyt hankalaan asemaan: olen suureen ääneen Vannonut, etten helmitöihin hurahda, mutta mutta näistä kyllä saisi aikaan vaikka mitä kivaa. Ja oikeastaan vannomiseni koski vain korujen tekemistä, ei helmivirkkausta, helmineulontaa eikä etenkään helmikirjontaa? Sitäpaitsi lahjahelmethän saa aina käyttää (vaikka koruihinkin), mutta lisää ei saa (itse) ostaa (elleivät helmet sitten lopu kesken)…? Oikeasti, noille helmille on jo suunnitelmia, eri asia vaan milloin aikaa toteutukselle on!

Kiitos, paketti ei ollut minusta mitenkään mitätön!

Icarus shawl, Interweave Knits Summer 2006. Lankana Wetterhoffin Silvia (70% villa, 30% silkki) ja omat hiukset (n. 1%, argh), puikot 3 mm & 80 cm Hongkong-bambupyöröt. Langankulutus 89g. Mitat ennen pingotusta n. 175 cm x 75 cm, pingotuksen jälkeen n. 205 cm x 105 cm.

Se on ihana. Ja väri on aivan lääh. Kiitos salaystäväiseni <3.

Se on ihana.

Sanoinko ihana? Sanoinko!

Pingotuksessa käytin ensimmäistä kertaa apulankoja, ison huivin viritteleminen muotoonsa oli niiden avulla paljon helpompaa. Pujotin apulangat paikoilleen jo ennen huivin upottamista veteen: yhden puuvillalangan keskilinjaa pitkin, yhden pitkään suoraan reunaan ja yhden sakaroiden kärkiä lävistämään. Pingotin keskilinjan ja suoran reunan apulangat kireälle pingotusalustaan ja oioin huivin niiden avulla paikoilleen.

Sakaroiden kärkiin laitoin vielä nuppineulatkin, apulanka auttoi saamaan ne suunnilleen suoraan linjaan.

Kirikaverin merkitys työn valmistumisnopeudelle on ihmeellinen, huivin alku syntyi leikkimielisessä kisailussa kuin itsestään. Kirikaverin pingottua maaliin työn eteneminenkin uhkasi tyssätä, osin toki myös muiden töiden ja sairastamisen vuoksi. Viikonloppuna piti lopulta taistella viimeisetkin uuvuttavat 500+ silmukan kerrokset loppuun kun takaa uhkasi pinkoa ohi jo toinenkin irkkiystävä. ähäkutti, ehdinpäs!

Yöllä alkoi kurkkukipu ja aivastelu, nyt makaan sängynpohjalla kasvava nenäliinakasa vieressäni. Neule lepää sekin, yritin aamulla tikuta eteenpäin, mutta voimat eivät riitä siihenkään.

Onneksi on läppäri, ja kun tutut blogit oli kahlattu ja irkissä hiljaista, askartelin firefoxin kirjanmerkkipalkkiin napin, josta painamalla pääsee suoraan satunnaiseen neuleblogiringin neuleblogiin. Mikäpä viihteellisempää ajankulua, kun mitään muutakaan ei jaksa tehdä! Random-linkki on toki useimmilla rinkiläisillä myäs neuleblogirinkilinkeissä, mutta osan linkkilaatikko on riisuttua mallia, jolloin random-rinkisurffaajan tie tyssää. Nyt ei myöskään tarvitse etsiä missä koko linkkilaatikko kulloisessakin blogissa sijaitsee (niinkuin blogisurffailun tehokkuus olisi sairastavalle neulojalle yhtään olennainen asia).

Firefoxin käyttäjä saa tuollaisen napin tehtyä näin: Kirjanmerkit -> Muokkaa kirjanmerkkejä -> Uusi kirjanmerkki. Laita kirjanmerkin nimeksi vaikkapa ’Random neuleblogi’ ja osoitteeksi http://www.ringsurf.com/netring?ring=Ziina;action=rand Kun kirjanmerkki on valmis, se on todennäkäisesti ilmestynyt väärään kansioon, eli Kirjanmerkit-pääkansioon (yritin itse luoda sitä suoraan oikeaan kansioon, mutta tuonne Kirjanmerkit-kansioon se vaan siitä huolimatta päätyi). Raahaa kirjanmerkki Kirjanmerkit-kansiosta kansioon ”Kirjanmerkkipalkin kirjanmerkkikansio”. Valmis! Jos kirjanmerkkipalkki ei näy, aktivoi se näkyväksi Näytä-valikosta Tyäkalurivit-kohdasta ruksimalla Kirjanmerkkipalkki.

Kliketi… kliketi… atshii… kliketi. Niisto. Kliketi.. Meneehän se aika näinkin, mutta tekisi jo mieli parantua.

Edit: Typoja. Ei sairas osaa.