Kohta kukaan ei enää usko, etten voita ikinä mistään mitään! Tällä kertaa arpaonni potkaisi ilun luona. ”Pieni ja mitätön” palkinto osottautui ihkun väriseksi ötäkkäheijastimeksi, joka muuten tulee tarpeeseen, ja purkilliseksi pieniä vaaleanpunaisia helmiä. Helmipurkki asettaa minut nyt hankalaan asemaan: olen suureen ääneen Vannonut, etten helmitöihin hurahda, mutta mutta näistä kyllä saisi aikaan vaikka mitä kivaa. Ja oikeastaan vannomiseni koski vain korujen tekemistä, ei helmivirkkausta, helmineulontaa eikä etenkään helmikirjontaa? Sitäpaitsi lahjahelmethän saa aina käyttää (vaikka koruihinkin), mutta lisää ei saa (itse) ostaa (elleivät helmet sitten lopu kesken)…? Oikeasti, noille helmille on jo suunnitelmia, eri asia vaan milloin aikaa toteutukselle on!
Kiitos, paketti ei ollut minusta mitenkään mitätön!
Kivan värisiä helmiä:) Minä oon aina sanonut ettei helmijutut oo mua varten! Ja eilen tilasin pussillisen helmiä yhtä neuletta varten… Niin se vaan kuule mieli voi muuttua:)
Meemu: kyseessä ei ole ees se etteikö ne olis mua varten, vaankun lanka- ja kangasholismikin vie jo tarpeeksi aikaa ja rahaa ;). Nuo helmet näyttää aiheuttavan uskomattomia oireita joten olen yrittänyt pysyä loitolla…
”ei ole lahjahelmien suuhun katsominen” sanoo vanha suomalainen sananlasku.
itse olen aloitellut salassa helmineulonnan harjoittelua ja luulenpa että se aiheuttaa addiktiota pidemmän päälle. laitan blogiini tuloksia, kun jotain valmistuu.
joo ja eipä kestä.