langankierre

Pakkohan minunkin on vähän riemuita (vaikka tämäkin alkaa kuulemma jo vähän närkästyttää) eikä tällaisista salaperäisistä linkeistäkään ilmeisesti kaikki perusta. Kaikesta huolimatta: Hard Yarn Hallelujah!!!11 …eiku.

Täytyy kiireellä neuloa seeprasukalle pari varpaiden lämmikkeeksi siltä varalta, että paholaisen asuinpaikan nykyinen kylmyys alkaa huokua tähän maalliseen maailmaankin.

Laukkuvaihtogalleriassa taas lisää laukkuja. Olen kyllä mykistynyt vaihdon saamasta suosiosta ja siitä mihin te (me?) blogaajat pystytte(-mme?). Oma laukku on Vaiheessa (TM), aloitettu ja tulossa kyllä.

Tänään puistossa kuulin sen taas. Toisen äidin kanssa puhe kääntyi blogitaaperon ulkoiluhaalariin, hämmästelyyn ja ihasteluun siitä, kuinka se on ihan itse tehty, siihenhän menee niin kauan aikaa ja vaivaakin, ja miten tuloskin on ihan kuin kaupasta ostettu.

Ihan kuin kaupasta ostettu. Sehän on kuin Anttilan tiskiltä. Ei tuota erottaisi ostohaalarista. Tähän kohteliaisuuteen käsityöntekijä tärmää aika ajoin. Sanoja ei tarkoita pahaa, vaan kyseessä on aito kehu. Harva varmaan tulee ajatelleeksi sanomaansa sen kummemmin, ihaileepahan vaan kanssaihmisen taitoa saada aikaan sellaista, josta ei erota, onko se itse tehty vai teollisesti valmistettu. Lause kertoo kuitenkin jännällä tavalla arvoista ja arvostuksista. Käsityön jälki ei saisi enää näkyä: itse tehty on tosi hyvä silloin, kun siitä ei näy että se on turattu kotona. Silloin, kun se näyttää siltä, että samanlaisen saisi kaupastakin. Näinkö on?

Sinulle, joka kätteni töitä näin kohteliaasti kehuit, en tietenkään ole asiasta närkästynyt tai loukkaantunut. Vielä se minunkin itsetuntoa hivelee, että osaan tehdä samanlaista kuin vaatekaupan rekissä. Olen varmaan itsekin kehunut toisten tekeleitä noilla sanoilla, joskus aikaisemmin. Sitten ompelijaystäväni teki minulle mittojen ja toiveiden mukaan tosi hyvät ja istuvat suorat housut, ja mieheni kehui työn jälkeä, miten se onkin kuin kaupasta ostettu. Ompelijaystäväni oli tipan hapan. Niinkö on, että olisi ihan sama hakea henkkamaukalta halpatuontihousut ja vetäistä ne jalkaan? Arvostetaanko mittojen mukaan ja ystävyydellä itse tehtyä tasan yhtä paljon kuin kiinalaista tuontitavaraa? Kaupasta ostettuun vertaaminen ei tuntunutkaan enää kovin kauniilta kohteliaisuudelta, ei vaikka sitä ei pahalla tarkoitetakaan.

Kaupasta ostettu voi olla tusinatavaraa, perusvärejä, perusmalleja, sellaista mikä myy. Kaupasta ostettu on tehty standardimittataulukoiden mukaan ja on takuulla jostain kohtaa liian lyhyt, leveä, pitkä, kapea. Itse tehty ei välttämättä ole ratkaisuiltaan aina oppikirjan mukainen, itse tehty on monta kertaa vielä tekijälleen harjoituskappale. Itse tehdyssä voi näkyä pieleen mennyt napinläpi tai vinksallaan oleva vetoketju, mutta se on tehty lämmöllä ja tekeminen on ollut tekijälleen terapiaa. Itse tehdyssä pääsee räväyttämään, valitsemaan sellaisiakin ratkaisuja jotka eivät tusinakaupassa myisi.. Eihän arvioida itse tehdyn hyvyyttä pelkästään sillä perusteella, että se näyttää kaupasta ostetulta?

Blogiriiv..taaperolle on selvästi tulossa tahtokausi, joten minäkin heittäydyn nyt blogini lattialle kiukuttelemaan. En saa tahtoani läpi mm. seuraavissa asioissa:

• Tahtoisin toisen käsiparin, sillä aikaa kun toisilla sylittelee riiviötä ja pitää pois pahanteosta.. eiku maailman tutkimisesta, toisilla voisi vaikka neuloa. Kolmaskaan käsipari ei olisi pahitteeksi, silloin voisi neuloa esim. molempia sukkia helposti yhtä aikaa.
• Tahtoisin ompelukoneeni pois huollosta, se on ollut puukotettavana jo 4.4 lähtien. Paikallisen merkkiliikkeen hapannaamainen myyjä tiuskaisi viedessäni että sillä ei saa sitten olla kiire (ensi kerralla taidan viedä naapurikaupunkiin), mutta olisi joka tapauksessa jo korkea aika saada valmista!
• Tahtoisin päivään kahdennenkymmenennenviidennen tunnin ja viikkoon kahdeksannen päivän, että ehtisin toteuttaa kaikki ne ideat joita putkahtelee vähän väliä milloin mistäkin.
• Tahtoisin selvitä parin tunnin yöunilla, ettei mainiota käsityöaikaa tarvitsisi tuhlata nukkumiseen. Itse asiassa, olisi aika näppärää, jos ei tarvitsisi nukkua lainkaan.
• Tahtoisin olla pitkäjänteisempi ja aikaansaavampi. Hengästyn monen muun käsityöbloggaajan vauhtiin ja tuotteliaisuuteen, oma aika tuntuu menevän peukaloita pyöritellessä ja pohtiessa mitäs sitä oikein tekisikään.

Kiitos, tämä helpotti. Nyt voin olla taas aurinkoinen viisi minuuttia, kunnes saan taas kilarit jostain pienestä asiasta, joka ei jälleen mene oman mielen mukaan ;).

Kun idean laukkuvaihdosta keksin, en ihan arvannut sen saavan tällaista suosiota! Ilmoittautumisajan loppuun mennessä vaihtajia oli ilmoittautunut 46. Tämän päivän urakkana oli läytää kullekin vaihtopari.

Kulhossa on kaikkien 46 vaihtajan nimet ja sähköpostiosoitteet. Päädyin siihen, että vaihtoparit arvotaan ketjuna. Ensimmäinen kulhosta nostettu lappu saa numeron 1, seuraava 2 jne. kunnes kaikki on nostettu. Sen jälkeen listaan vaihtajat numeroiden mukaiseen järjestykseen. Numero ykkönen lähettää laukun kakkoselle, kakkonen kolmoselle jne., kunnes numero 46 lähettää laukun ykköselle. Jokainen saa laukun eri henkilöltä kuin kenelle laukun lähettää.

Blogiriiviö, eikun blogitaapero, sai kunnian olla virallisena onnettarena. Viis siitä että kulhosta nousi välillä viisikin lappua kerralla, ummistin silmäni ja numeroin ne yksi kerrallaan summittaisessa järjestyksessä. Olisin tietty voinut sekoittaa listan satunnaisesti tietokoneellakin, mutta eikös se vaan näin ollut söpömpää.

Lista on nyt valmis, ja valmistaudun henkisesti 45 sähköpostiviestin kirjoittamiseen. Mukavaa, että meitä on näin monta!

Päivitin ilmoittautuneiden listaa. Tarkistathan, että olet listalla, enkä ole vahingossa tipauttanut ketään pois! Uusia ilmoittautumisia otetaan vielä viikon ajan, ensi sunnuntaihin asti. Osallistujia on jo 37 *tähän silmät pyöreinä henkeään haukkova hymiö*.

Edit 22.4.: Viime hetken muistutus – ilmoittautumisaikaa on enää huomiseen. Maanantaina alan jakamaan vaihtopareja!

Edit 24.4.: Ilmoittautumisaika on päättynyt. Lopullinen vaihtajien määrä on 46! Jaan vaihtoparit piakoin ja kerron niistä sähköpostilla osallistujille. Stay tuned 😉

Onko kukaan nähnyt malttiani tai harkinta- ja arviointikykyäni? Pyydetään palauttamaan ensi tilassa! Kaikki siis alkoi siitä kun iona netin erilaisiin käsityöyhteisäihin eksyi…

Mm. täällä ja täällä on tehty Kool-Aid-värjäystä neulelangoille, joten kunmuutkinkerta, niin sit minäkin. Kool Aidit tilasin neulontalistan vinkin mukaisesti Jari Mäki Oy:stä, jonka palvelua ei voi kuin kehua! Sähköpostivastaukset tiedusteluihin tulivat ripeästi ja eilen tilaamani värit (eiku hmm, juomat) olivat tänään jo postilaatikossa. Kaapissa on keltaista Nallea ja vanhempaa sinistä Nalle Coloria, joita en ole osannut käyttää mihinkään. Ne pääsevät värikylpyyn, mutta tokihan minun piti ostaa myäs lisää värjättävää:

Paitsi helmitöistä, minun ei pitänyt innostua massailusta, ennenkuin muistin, että myös nappeja voi tehdä itse. Viimeistään tämä sai mopon karkaamaan kokonaan.

Tarvitsen moponi takaisin! Viimeistään ennenkuin mainitsenkaan sanat ”helmi” ja ”ostaa” samassa lauseessa”!!!

Puolet päivästä kului Jyväskylän käsityömessuilla ja sieltä läytyi mm. lankaa *tähän punastuva hymiö*. Violettikirjavat ovat 70% lampaanvillaa ja 30% angoraa, niistä voisi ehkä tulla vaikkapa Clapotis. Vihreä (miten mulle nyt pesiytyykään tätä väriä näin valtavasti) vyyhti on 70% lampaanvillaa ja 30% pellavaa ja haluaa ilmeisesti sukiksi.

Olin tipan pettynyt valmiiden tuotteiden ja materiaalien myyjien suhteeseen. Itse käsityöntekijänä ei ole NIIN innostunut ostamaan valmiita tuotteita, aina huomaa vaan ajattelevansa että osaisihan tuon tehdä itsekin. Kurja ajattelutapa sinänsä, kun kuitenkin pitäisi osata arvostaa ja kannattaa muidenkin tekemisiä, mutta kun… ”Liian valmiit” materiaalipaketit eivät nekään liiemmin kiehdo: jos ostaa laukunsangat, huolitellun kankaan, lankaa ja työohjeet yhdessä pussissa jää se kaikkein mielenkiintoisin työvaihe, suunnittelu, kokonaan itseltä pois. Jännä kuitenkin huomata, miten monenlaisia käsityöntekijäitä on, kaikki eivät nauti samoista asioista. Toiset pitävät siitä, että joku muu on jo huolehtinut työn suunnittelusta, jolloin itse tekeminen, niin ettei tarvitse ajatella on heistä terapeuttista ja nautittavaa. Minä taas pitäisin juuri siitä suunnittelemisesta, pohtimisesta ja ideoimisesta, piirtämisestä, mittailemisesta ja säätämisestä. Sitten kun päästään siihen mekaaniseen totutukseen se käykin nopeasti puuduttavaksi. Tästä syystä olen huono valmiiden mallien kanssa (pahus vain kun nettiyhteisön myötä saa nähtävilleen toinen toistaan ihanampia juttuja jotka vaan onkin pakko saada).

Sain onneksi rahaa tuhlattua ihan kiitettävästi, lankojen lisäksi mukaan tarttui laukunsankoja ilman materiaalipakkausta, ja moniväristä konekirjontalankaa. Inspiraatiota sai messulipun hinnalla kaupan päälle ison kasan, mutta ajan ja kärsivällisyyden myyjiä paikalla ei nytkään näkynyt. Pahus.

Eilen posti toi minullekin kirjan, jossa on hourglass sweaterin ohje. Luulen, että ne lehmuksenvihreät Samokset haluavat isona tiimalasipaidaksi, mikäli vain onnistun muokkaamaan neuletta Samoksen tiheydelle sopivaksi. Onko joku jo toteuttanut sen Samoksesta?

Ja tänään posti toi lisää puikkoja! (Niitähän ei ole ikinä tarpeeksi, ei ei ei.) Tällä kertaa sain huudettua ebaysta neljättoista bambuiset sukkapuikot, kokoja 2-10 yhteensä 25,50 eurolla. Ei ollenkaan paha, eihän! (Ja siis ei puhuta siitä paljonko puikkoja jo on – bambuisia ei ollut ainakaan riittävästi.)
Muuten käsityörintamalla sujuu kohtuullisen hitaasti – tällä hetkellä olen hyvä vain tuhlaamaan rahaa. Starsky on yhä alkutekijöissään, vain vähän hihoja on neulottu. Ehkäpä hyväkin olla hidas, tuumasin, kun luin Katjan vastoinkäymisistä Starskyn kanssa. Onpahan koeajettu ohje käytössä kun vihdoin alkaa neulominen edetä.

Nyt paljastunee koko totuus langankierre-disainin takana, kuvassa pikku suunnittelijani työssään ;). Ihanaa kun tuo pikkulikka jaksoi jo istua ja piirtää ihan kuin isot neidit, kun leikkasin siihen pahuksen takkiin vuorta. Neidin palovammat alkavat muuten nyt olla jo parantuneet, hämmästyttävää on tuo lasten toipumisen nopeus! Kiitokset kaikille lohduttajille!

Laukkuvaihtoon on nyt tarkempi aikataulu sekä ilmoittautumisohjeet täällä. Nappaa nappi mainokseksi omaankin blogiisi! Tekaisin myäs itselleni blogin uuteen kevätmekkoon sopivan napin, kunkaikillamuillakinkerta… Sen saa napattua tuosta sivupalkista, ken haluaa.

Varsinaiset käsityöt ei oikein etene, mutta blogin aikaisempi mekko alkoi tuntua liian talviselta (siitäkin huolimatta että ulkona on pyryttänyt lunta koko päivän). En kuitenkaan ehtinyt alkaa tehdä pyörää uudestaan, joten muokkasin vain tipan. Kovin vihreä tästä tuli! Taidan muokata myöhemmin vielä lisää, en ole ihan tyytyväinen.

Laukkuvaihto tuntuu saavan kannatusta, ehkäpä se kannattaisi siis toteuttaa. Kaipaisin nyt kuitenkin vielä mielipiteitä ensinnäkin siitä milloin vaihto toteutetaan: olisiko toukokuu hyvä, ilmoittautumisaikaa olisi siis huhtikuun loppupuolelle? Entäpä toteutustavat: neulotaanko (ja virkataanko) vain, vai otetaanko mukaan myös ompelu – joka mahdollistaisi myäs poikkiteknisiä ratkaisuja? Teen mielipiteiden pohjalta sääntö- ja aikatauluehdotelman myöhemmin.

NMH100GL-vaihto on edennyt viimeiselle viikolleen, ja osin juuri sen innoittamana, Viken ihanaista vaihtotyötä katsellessani tulin ajatelleeksi, onko laukkuvaihtoa vielä koskaan ollut? Entä olisiko kiinnostuneita osallistujia? Vaihtotehtävänä olisi siis neuloa/virkata laukku/kassi arkeen/juhlaan riippuen siitä millaisia vinkkejä vaihdokin tarpeista saa utsittua?

Edit: irkissä jo ehdotettiin, että vaihtoon voisi osallistua myäs ompelemalla – mielipiteitä?