langankierre

Yöllä alkoi kurkkukipu ja aivastelu, nyt makaan sängynpohjalla kasvava nenäliinakasa vieressäni. Neule lepää sekin, yritin aamulla tikuta eteenpäin, mutta voimat eivät riitä siihenkään.

Onneksi on läppäri, ja kun tutut blogit oli kahlattu ja irkissä hiljaista, askartelin firefoxin kirjanmerkkipalkkiin napin, josta painamalla pääsee suoraan satunnaiseen neuleblogiringin neuleblogiin. Mikäpä viihteellisempää ajankulua, kun mitään muutakaan ei jaksa tehdä! Random-linkki on toki useimmilla rinkiläisillä myäs neuleblogirinkilinkeissä, mutta osan linkkilaatikko on riisuttua mallia, jolloin random-rinkisurffaajan tie tyssää. Nyt ei myöskään tarvitse etsiä missä koko linkkilaatikko kulloisessakin blogissa sijaitsee (niinkuin blogisurffailun tehokkuus olisi sairastavalle neulojalle yhtään olennainen asia).

Firefoxin käyttäjä saa tuollaisen napin tehtyä näin: Kirjanmerkit -> Muokkaa kirjanmerkkejä -> Uusi kirjanmerkki. Laita kirjanmerkin nimeksi vaikkapa ’Random neuleblogi’ ja osoitteeksi http://www.ringsurf.com/netring?ring=Ziina;action=rand Kun kirjanmerkki on valmis, se on todennäkäisesti ilmestynyt väärään kansioon, eli Kirjanmerkit-pääkansioon (yritin itse luoda sitä suoraan oikeaan kansioon, mutta tuonne Kirjanmerkit-kansioon se vaan siitä huolimatta päätyi). Raahaa kirjanmerkki Kirjanmerkit-kansiosta kansioon ”Kirjanmerkkipalkin kirjanmerkkikansio”. Valmis! Jos kirjanmerkkipalkki ei näy, aktivoi se näkyväksi Näytä-valikosta Tyäkalurivit-kohdasta ruksimalla Kirjanmerkkipalkki.

Kliketi… kliketi… atshii… kliketi. Niisto. Kliketi.. Meneehän se aika näinkin, mutta tekisi jo mieli parantua.

Edit: Typoja. Ei sairas osaa.

Minä: Voi että tässä on jo paljon silmukoita, nämä kerrokset ei etene, kädet on hellänä eikä tämä työ lopu koskaan! Puuduttaa!

Mies: No miksi sinä sitten neulot?

Minä: No kun se on kivaa!

Icarusmytty 3. kaavion alussa. Kirikaverikin otti ja pyrähti jo maaliin.

Blogivau…eiku taa… hmm. Lapsi? Pikku neitimme täytti viime viikolla kaksi vuotta, jota tänään sitten juhlistimme isovanhempien ja kummien kanssa. Tilaisuus sai minutkin ryhtymään sellaiseen harvinaislaatuiseen puuhaan kuin leipomaan Makean Leivonnaisen. Itse kun en moisten päälle juuri perusta.

Kyseessä on prinsessojen oma vaaleanpunainen Cadillac vuosimallia 2006, lakritsaisine renkaineen, puskureineen ja pakoputkineen. Ajo- ja jarruvalot ovat Roope Ankan kolikoita ja korimallia koristaa rivi hopeapalloja. Konepellin alta läytyy mm. mansikkaa, banaania ja tuorejuustoa.

Minähän en näiden päälle mitään ymmärrä, mutta auto kaipaa päivän jälkeen kipeästi uutta rautaa.

Postilaatikossa odotti taas oikein mieleinen yllätys: 60-senttiset 3,5-milliset Addipyöröt, silmukkamerkkejä (kortin mukaan Makepeacen käsialaa), 70% suklaata, huulikiiltoa ja kortti. Olen iloinen, olen saanut ihanan salaisen neuleystävän :).

Koipallolle väliaikatiedotus:

Kyllä…

…jotain…

…syntyy. Ihan varmasti. Usko pois. Jahas, mihin lankakauppaan surffaisin seuraavaksi?

Käsityöt seisoo. Koska pyykkiä kuitenkin pitää pestä, onnistuin nitoroimaan muutaman vaatekappaleen syysväreihin. Kauan kaapissa seisseet vaaleanbeiget samettihousut saivat uuden värin, ja samaan koneelliseen tyrkkäsin myäs hiekanvärisen pitkän samettihameen ja harmaantuneen 3/4-hihaisen henkkamaukan trikoopaidan. Värinä siis Nitorin Mocca. Vaatteille voisi vielä näyttää ompelukonetta, housut on jotenkin liiankin lärät, ja hame miettii haluaisiko viettää loppuelämänsä polvipituisena.

Flowneuleesta puuttuu enää napit, ja vaikka olen oletettavaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, en tunnu saavan niitä kiinnitettyä. SNY:n lähettämä Silvia suorastaan huutaa haluavansa Icarukseksi (kiitos lehdenmyyjälle!), mutten pääse hommassa alkuun, silittelen vain langan kauniin väristä pintaa. Haluaisin jo alpakkaisen hourglassin päälleni, mutta alpakat lepäävät nurkassa sisustuselementtinä. Eikä Starsky vieläkään ole valmis.

Ehkä minulla on vain liikaa ideoita, tai sitten ilmassa piilevät muutoksen merkit vaikeuttavat keskittymistä liikaa. Muutoksista lisää sitten kun itsekin tiedän niistä enemmän!

Aiemman avautumiseni kommenteissa vilahteli taas neuleblogiyhteisön oletettu sisäänpäinlämpiävyys ja piiripienipyörii-fiilikset. Selailin äsken neuleblogeja Finnish Knit Blogs -ringin random-toiminnolla ja minulla olisi kaksi nöyrää pyyntää, jotka voit toteuttaa, mikäli haluat tehdä blogistasi ”saatavamman”.

Ensinnäkin: jos olet ringin jäsen, ethän poista sitä random-linkkiä rinkilinkeistä? Minusta on kiva selailla ringin blogeja satunnaisesti, mutta aina välillä tie tyssää. Ja laitathan sen rinkilinkkilaatikon näkyvälle paikalle, että pääsen eteenpäin!

Toiseksi: tee ihmeessä blogilistan ”tilaa blogini” -nappi blogiisi, niin saan sinut helposti lisättyä suosikkeihini. Olen laiska päivittämään blogilistan suosikkejani, enkä ole yrityksistä huolimatta vielä läytänyt Kivaa, Toimivaa ja Vapaata feedreaderia, johon voisin suosikkilistani siirtää. Jos minun pitää mennä itse blogilistalle, etsiä blogisi hakemistosta ja ruksittaa sinut sieltä, se jää liian usein tekemättä. Olen laiska.

BlogilistaWikissä on ohjeet tilauslinkin/-painikkeen tekemiseksi. Kiitos :).

PS. Näköjään minulla on ollut asiaa jo sadan postauksen ajan. Hyvänen aika.

Joissain blogeissa on kiertänyt anonyymi antamassa negatiivista palautetta, nimimerkittömyyden suojasta. Yritin jo pariin otteeseen kommentoida asiaa Tikrun blogiin, aloitin oman bloggauksen, yritin kommentoida taas ja jälleen yritän blogata aiheesta. Katsotaanpa saanko ajatuksiani vihdoin puettua sanoiksi!

Käsityöblogimaailma on kummallinen. Hyvin Harva, jos kukaan antaa negatiivista palautetta kommenteissa (muuten kuin anonyymina) ja suurin osa ei sitä taida edes haluta. Käsityöblogiyhteisä on hymistelevä ja ihasteleva ”voikunihku” -kommentteineen. Suurimmalle osalle ne ovat varmaankin juuri sitä, mitä haluaa kuulla – jos harrastaa vain mielikseen tai muutekin stressaavan elämän terapiaksi ei tee mieli lukea siitä, mikä työn tuloksessa tälläkin kertaa oli vialla.

Tätä taustaa vasten negatiivisten kommenttien jättäminen nimimerkillä on vaikeaa. Ei halua olla se ainoa, joka poikkipuolisen sanan laittaa ihastelevien kommenttien vastapainoksi, vaikka mielessä olisikin jokin rakentavakin idea lopputuloksen parantamiseksi. Eikä tiedä, miten vastaanottaja kritiikkiin suhtautuu. Suurin osa siis suodattaa negatiivisen palautteen kokonaan viestistä pois. Sitten on niitä, jotka haluavat sen antaa, kenties ärtyneenä siitä voikunihku-kommenttien tulvasta, mutteivat uskaltaudu tekemään sitä kuin anonyymisti. On vaikea tietää kelle ”saa” antaa muuta, kuin ihastelevaa palautetta, ja on vaikea olla se ainoa, joka rakentavaakin negatiivista palautetta esittää, vaikka jotkut saattaisivat siitäkin olla kiitollisia. Siksipä myös minä olen päätynyt siihen, että kommentoin vain positiivisista asioista ja jätän sanomatta, vaikka jotain kritiikkiä tai parannusehdotuksia olisi mielessä.

Itse olen monta kertaa miettinyt, ettei omaa käsityöntekijyyttäni edistä se, että kommenteissa pääasiallisesti vain kehutaan. Kaipaan taidekoulun kritiikkipiiriä, jossa työt laitettiin seinälle ja ruo-dit-tiin. Minä haluan oppia, minä haluan kuulla, mitä muut olisivat tehneet toisin. Kaikki eivät kuitenkaan halua, on kiva että on edes joku alue elämässä, jossa vain kehutaan. Ehkä olisi bannerin paikka, onhan olemassa jo ”meemitön alue” -nappi, nyt tarvittaisiin ”negatiivinenkin palaute tervetullutta” -nappi, jolloin yleisö ehkä uskaltautuisi antamaan negatiivistakin kritiikkia, ihan omalla nimellään.

Galleriassa jälleen muutama uusi laukku. Vajaa puolet vaihdon tuotoksista on nyt valmiina. Loppujen laukkujen viimeinen postituspäivä on huomenna!

Minunkin oli (jälleen) tarkoitus olla hyvissä ajoin valmis, mutta niin siinä vaan kävi, että laukun postitus jää viimeiseen päivään. Laukku valmistui tänään ja olisin ehtinyt sen kanssa vielä postiin, mutta juuri kun olin viritellyt ulos kuvausrekvisiitat valmiiksi, alkoi sataa. Toivottavasti saan otettua hyviä kuvia huomenna, että jää itsellekin jotain laukusta muistoksi.

Minulla on sellainen mielikuva, että olisin rutissut tästä jo joskus aiemminkin, mutta siitä huolimatta (ja vielä ilman kuvaa, hyi minua! Aioin kyllä kasata kaikki ufot yhteen kasaan kameran rääkättäväksi, mutta tässä harmaudessa kuvasta olisi tullut niin ala-arvoinen että olkoot):

Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että mikään ei valmistu. Susannakin pohti sitä, miten muissa blogeissa esitellään vähän väliä jotain isoa ja hienoa, mutta jos itse tikkuaa ännää tyätä pari riviä kerrallaan kutakin, ei mitään esiteltävää synny. Lisäksi aikapula vaivaa täälläkin, pikkuneiti ei suopein silmin äidin käsityöharrastuksia katso, ja illalla kun saa plinsessan nukkumaan, iskee äkillinen kooma: tuijotan vain muiden blogeja silmät harittaen enkä neulo, en ompele, en tee mitään, vaikka lopultakin olisikin aikaa!

Loppujen lopuksi kyse taitaisi olla myös ajankäytän järkeistämisestä. Aionkin nyt paneutua ufopulmaan. Fufoiluun en ennättänyt/saanut aikaiseksi osallistua, mutta kesäkuusta tulee oma taistoni lentäviä lautasia vastaan. En aloita uusia neuleita, ennenkuin keskeneräisten kori on paremmassa kuosissa. Ompelen jo suunnitellut ja tarpeelliset (mm. neidin pitää saada juhlamekko kesäkuisiin häihin) asiat ennen kuin hurahdan taas kokeilemaan jotain kummaa.

Todo-lista näyttää tältä (subject to change):

• Starsky (hihat ja puolet takakappaleesta valmis, kiva tehdä, mutta rauhaa tällaisen neulomiseen ei juuri ole)
• kippurakärkiset huopatossut Ziinan blogin ohjeella (noin 3/4 neulottu)
• moppilankakassi (reilusti yli puolenvälin, tökkii värin vaihtuminen kesken kaiken, kun samansävyistä moppilankaa ei ollut)
• seeprasukat (yksi valmis, yksi hyvin hyvin alkutekijäissään)
• apina-fleecepusakka (apinat leikattu)
• tulppaanipuku kaverin muksulle (kaavat piirretty, tulppaanit leikattu)
• lisko- ja perhospaidat toisen kaverin muksuille (liskosabluuna tehty ja liskopaidan kaavat leikattu)
• juhlamekko neidille (ei harmainta hajuakaan mistä, millaisen, miten ja milloin… pellavaa olis, ehkä siipineulakokeiluja ja maalaisromantiikkaa?)
• neidin naama -ristipistotyö… (ei musta taida olla pistelijäksi, ehkä 5% tehty ennen alkuinnostuksen hyytymistä)

Olen listaihminen, teen listoja vaikka mistä, ne ovat tapa jäsennellä elämää. Todo-listat motivoivat, ahkeroidun tekemään, että saan viivata valmiiksi saadun listasta yli. Opiskeluaikana minulla oli tekemättämistä koulutöistä todo-lista tietokoneen työpäydän taustakuvana: siinä niitä oli sen verran ärsyttävä katsella, että välillä tein ahkeruudella hommia ihan vain saadakseni pyyhkiä taustakuvan listaa lyhyemmäksi!

Sopii toki kysyä missä vaiheessa käsityöharrastus menettää terapia-arvonsa ja muuttuu stressiä lisääväksi, kun alan ahdistua tekemättömistä ja siitä miten aika ei riitä tehdä vielä enemmän… *tähän silmiä pyörittelevä hymiö*. Elämä on?

Jälleen lisää laukkuja galleriassa!

Laukkuvaihtaja: tarkistathan että laukuntekijälläsi on postiosoitteesi, että laukut läytävät perille. Jos olet ilmoittanut laukkuvaihtoon anonyymisähköosoitteen, jota tarkistat harvemmin, muista käydä välillä vilkuilemassa sitä, että olet tavoitettavissa!