Postilaatikossa odotti taas oikein mieleinen yllätys: 60-senttiset 3,5-milliset Addipyöröt, silmukkamerkkejä (kortin mukaan Makepeacen käsialaa), 70% suklaata, huulikiiltoa ja kortti. Olen iloinen, olen saanut ihanan salaisen neuleystävän :).
Koipallolle väliaikatiedotus:
Kyllä…
…jotain…
…syntyy. Ihan varmasti. Usko pois. Jahas, mihin lankakauppaan surffaisin seuraavaksi?
Neuletiheydestä bongasin aikaa sitten apinoita, jotka jäivät itämään alitajuntaan ja jalostuivat tänään neiti apinalle syyspusakaksi.
Kaava Ottobre 4/05 (että ko. lehdestä voi sitten tykätä!). Pusakka fleeceä, kauluksen vuori ja helmakoriste collegea, hihansuut resoria.
Apinat applikoitu jämä-tekoturkispaloista, olihan puuhaa. Tykästyin tähän pusakkaan ikihyviksi, voisin melkein huolia itselleni samanlaisen!
Isi piti neiti uhmikselle seuraa koko päivän, joten tartuin ompelukorin kimppuun. Ollakseni oikein tuottelias oli parempi ahkeroida jo leikattuja vaatteita, siispä käsiksi jo ufoiksi muuttuneisiin tilaustäihin. Ei juuri mitään uutta, vaan vanhan toistoa:
Nettitutun tyttärelle lähestulkoon identtinen kopio oman prinsessani tulppaanipuvusta. Huomaatko mikä on erilaista ;)?
Ja toisen nettitutun tyttärelle väreiltään uusi versio perhospaidasta sekä pojalle vain malliltaan hieman erilainen versio liskopaidasta.
Eli Ewo ja Jaana, tulossa ovat, kunhan ehdin postiin! Vaihtohuivikin on odotellut postitusta valmiina jo useamman päivän.
Inhoan sanaa ”tuunata”. Sana on jostain syystä alusta alkaen kalskahtanut korvaan karmeasti, mutta pakko myöntää, että sana on käyttökelpoisuudessaan kätevä ja lyhyt kertomaan mistä on kyse.
Viikko sitten lauantaina vietimme ystäväni polttareita tai pikemminkin ”tyttöjen viikonloppua” höyrylaivaristeilyn, ravintolaruokailun ja saarimökkeilyn merkeissä. Lämpömittari kipusi kolmenkymmenen asteen kuumemmalle puolelle jo perjantaina, jolloin olin saapunut anoppilaan lähemmäs tyttöilypaikkakuntaa. Hamepulassani päädyin appiukon farkkukaapille ja anopin hyvinpalvelleen ompelukoneen ääreen ja tuunasin itselleni farkuista ”sen trendikkään” pikahameen. 
Kotona hame sai vielä kaksoistikkaukset asiaankuuluvan värisellä langalla. Helma on toistaiseksi risareunainen, saa nähdä käännänkö sitä ensinkään.
Jäin Itä-Suomeen useammaksi päiväksi ja totuin melkein jo olemaan pois koneen ääreltä kun polttarisankarin, käsitöitä tekevän hyvän ystäväni, seura oli kerrassaan mukavaa. Väsäsimme yhdessä hänelle hääpukua parin viikon päästä koittavaa alttarille astumista varten lasten temutessa jaloissa.
Myäs vaihtohuivi valmistui netittämyyden siivittämänä ja on nyt pingottumassa. Ehdinkin jo eilen hypähtää paikalliseen lankakauppaan hamstraamaan lisää huivilankaa, tällä kertaa farkunsinistä Garnstudion Vivaldia, josta olisi tarkoitus tehdä itselleni jonkunlainen huivi juuri noihin kuun lopussa luvassa oleviin häihin. Juhlamekkoni on polviin asti pitkä tykäistuva, helmasta hieman a-linjainen siniharmaa silkkimekko jossa on vaaleanharmaata kuviota, kuin siveltimen vetoja, edessä. (Fiksuna tyttänä olisin toki voinut ottaa kuvan sekä mekosta, että langasta, mutta nyt on jo pimeää.) Olen nyt kaksi iltaa tuijottanut nettiä ”jonkun kivan” huiviohjeen toivossa, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän plääh. Kuvittelin tekeväni kolmiohuivin, mutta tekisinkä sittenkin suorakaiteen. Apua, häät ovat kohta eikä minulla ole malliakaan!
Neidille juhlamekko lauantaisiin häihin. Kangas valkaisematonta ja valkaistua pellavaa, kaava Suuri Käsityölehti 10/2005. Valkoiset polvisukat ja mustat kiiltonahkakengät on jo ostettu!
PS. Laukkukuvia on jälleen lisää.
Tämä kuva on kaverille tiedoksi, että kyllä täällä jotain tapahtuu, hitaasti, mutta varmasti. Samalla tämä on muistutukseksi itselle, että sarjatyönä samanlaisten tekeminen on puuduttavaa, eikä meinaa valmistua! Tästä lähtien Ateljee Langankierteestä on saatavilla vain uniikkeja tuotteita ;).
Arpajaisissani pariksi osui Miia, joka sähköpostitiedustelussa antoi minulle vapaat kädet laukun suunnitteluun. Miia kertoili kuitenkin vähän värimieltymyksistään ja sanoi murrettujen värien lisäksi pitävänsä myös kirkkaista väreistä. Olin antanut vaihtoehtoja laukun tyyliin (söpö, hauska, ladylike, käytännöllinen jne.), ja näistä parhaiten Miian makuun sopii kuulemma hauskasti käytännöllinen. Saaja kertoi olevansa farkkutyyppiä, ja näiden tietojen perusteella kaapissa asuvat puuvillakankaiden jämät alkoivat kertoa haluavansa chenilletekniikalla toteutetuksi jämäkäksi kassiksi, johon mahtuu tavaraa.
Väriopinkin tunneilla joskus istuttuani olen itse alkanut tykätä tosi paljon vastaväriharmoniasta: meillä on olohuoneessa oranssia ja sinistä, keittiössä vihreää ja punaista ja työhuoneessa violettia ja keltaista. Olen aika rohkeakin värien käyttäjä. Toivottavasti saajalle värivalintani eivät ole liiankin räikeät – vapaat kädet saatuani uskalsin räväyttää.
Laukun molemmilla puolilla on chenilletekniikalla toteutettu yksinkertainen geometrinen pinta. Chenillessähän asetetaan useita erivärisiä kankaita kerroksiksi pohjakankaan päälle, ja ommellaan täysvinoon suoria ompeleita tasaisin välimatkoin vieri viereen. Laukussa on pohjakankaan lisäksi kolme kerrosta kangasta. Kangas on jaettu ensin neljään neliöön, ja ompeleet ommeltu näiden sisään noin sentin välimatkoin. kuvista näkee, että chenilleompeleet kulkevat neliöihin jaetuilla alueilla toisella puolella eri suuntaan kuin toisella puolella. Ompeleiden välissä päällimmäiset kangaskerrokset leikataan auki saksilla tai chenilleleikkurilla, jonka jälkeen työ pestään ja/tai harjataan, jolloin leikkausreunat alkavat rispaantua ja muodostavat pörröistä pintaa.
Laukku on vuoritettu ja siinä on pieni tasku kännykälle. Hihnoihin antaa pyöreää muotoa sisälle piilotettu nyäri.
Ja juu, galleriassa on taas monta muutakin uutta laukkua, käykääpä kurkistamassa!
Neiti kasvaa ja vaatekaapin sisältä tuntuu jäävän aina kerralla pieneksi, joten vääntäydyin ompelukoneen eteen, vaikka käsityöinspis on ollut varhaisella kesälomalla. Nyt se tuntuu taas pikkuhiljaa heräilevän, minulla tuotteliaammat ja laiskemmat kaudet tosiaan tulevat vaiheittain.
Syntyi t-paitoja…
…sekä pari pitkähihaista trikoopaitaa:
Sarjatyönä nuo kaikki valmistuivat päivässä, pitkähihaiset oli tosin leikattu ja kirjottu ja koiraprintti t-paitaan valmistettu jo aiemmin. T-paidan kaavat ovat uusimmasta (3/06) Ottobresta, pitkähihaisen kaava taas (muistaakseni) saman lehden numerosta 01/06 (samaa kaavaa käytin liskopuserossa).
Pitkähihaisia koristaa netistä läytyneet perhosbrodeeraukset. Punaisen T-paidan koiraprintti on tehty mustesuihkukirjoittimiin saatavalla silityskuvapaperilla. Idea on apinoitu jostain Ottobren vanhasta numerosta, kuva-aiheen mallina toimii blogikoira.
Laukkuvaihdossa on jo useita valmiita upeita vaihdokkeja, kasaan gallerianalkua ihan pian, kunhan tästä taas reipastun blogirintamallakin! Edit: Laukkuvaihtogalleriasivu on avattu. Ilmoitathan minulle valmistuneesta työstä kuvan tai kuvalinkin kera, kun laukku on saajallaan perillä, niin lisään työsi galleriaan!
Olen blogannut jo kolme kertaa materiaalihankinnoista ja kerran kaappien sisällöistä sitten edellisen valmiin työn esittelyn *punastus*. Olisikohan aika taas rajoittaa tuota ostelua ja panostaa tekemiseenkin… Väänsin nyt takin, jossa aluksi tuntui kaikki menevän pieleen, sisulla valmiiksi, sillä kesken jättäminenhän on luovuttamista. Etsi kuvasta viisi virhettä ;). No joo, loppujen lopuksi tuosta tuli ihan pitokalu arkikäyttään. Kankaat ovat siis haalarin jämäkankaita, itse asiassa ostin takkia varten vain pätkän 25 millistä kuminauhaa hihansuihin, loput tarveaineet läytyivät kaapeista. Kaava on Ottobren lehdestä 1/06 pienin muutoksin (mm. vetskari oli liian lyhyt, siksi tuo tarratamppi hupun alla). Ja tulppaaniteema jatkuu!
Pientä panostusta yksityiskohtiin: ripustuslenkkiä ei saa unohtaa ja pienen käyttäjän takissa on hyvä olla nimilappu (nimilapuista kiitos Ottobrelle, mistä sain niitä lahjuksina tilauksen yhteydessä). Olisi kiva, jos omiin ompeluksiin saisi ”pesulapun” omin tekstein ja kuvioin – jaksaisikohan niitä väsätä itse tai saisikohan jostain edullisesti tilaamalla.
Puolet päivästä kului Jyväskylän käsityömessuilla ja sieltä läytyi mm. lankaa *tähän punastuva hymiö*. Violettikirjavat ovat 70% lampaanvillaa ja 30% angoraa, niistä voisi ehkä tulla vaikkapa Clapotis. Vihreä (miten mulle nyt pesiytyykään tätä väriä näin valtavasti) vyyhti on 70% lampaanvillaa ja 30% pellavaa ja haluaa ilmeisesti sukiksi.
Olin tipan pettynyt valmiiden tuotteiden ja materiaalien myyjien suhteeseen. Itse käsityöntekijänä ei ole NIIN innostunut ostamaan valmiita tuotteita, aina huomaa vaan ajattelevansa että osaisihan tuon tehdä itsekin. Kurja ajattelutapa sinänsä, kun kuitenkin pitäisi osata arvostaa ja kannattaa muidenkin tekemisiä, mutta kun… ”Liian valmiit” materiaalipaketit eivät nekään liiemmin kiehdo: jos ostaa laukunsangat, huolitellun kankaan, lankaa ja työohjeet yhdessä pussissa jää se kaikkein mielenkiintoisin työvaihe, suunnittelu, kokonaan itseltä pois. Jännä kuitenkin huomata, miten monenlaisia käsityöntekijäitä on, kaikki eivät nauti samoista asioista. Toiset pitävät siitä, että joku muu on jo huolehtinut työn suunnittelusta, jolloin itse tekeminen, niin ettei tarvitse ajatella on heistä terapeuttista ja nautittavaa. Minä taas pitäisin juuri siitä suunnittelemisesta, pohtimisesta ja ideoimisesta, piirtämisestä, mittailemisesta ja säätämisestä. Sitten kun päästään siihen mekaaniseen totutukseen se käykin nopeasti puuduttavaksi. Tästä syystä olen huono valmiiden mallien kanssa (pahus vain kun nettiyhteisön myötä saa nähtävilleen toinen toistaan ihanampia juttuja jotka vaan onkin pakko saada).
Sain onneksi rahaa tuhlattua ihan kiitettävästi, lankojen lisäksi mukaan tarttui laukunsankoja ilman materiaalipakkausta, ja moniväristä konekirjontalankaa. Inspiraatiota sai messulipun hinnalla kaupan päälle ison kasan, mutta ajan ja kärsivällisyyden myyjiä paikalla ei nytkään näkynyt. Pahus.
