langankierre

Putosin lankahamstereista, eikä materiaalinostolakon kanssa mene muutenkaan oikein hyvin! Teimme retken Tampereelle, ja shoppailumahdollisuus oli luonnollisesti käytettävä hyödyksi. Oikeastaan ostin itselleni läjän synttärilahjoja sunnuntaina tapahtuneen vanhenemisen kunniaksi. Loppujen lopuksihan lankavarastoni oli jo varsin onneton, ja seliseli!

Akateemisesta kirjakaupasta läjä lehtiä ja Stockmannilta silityssiirtokuvapaperia tulostimeen.

Triteksiltä halpaa trikoota, kuvan kankaat kympillä.

Aili Jokiselta Gjestal Topp’t Tä:ta kilon verran luonnonvalkoisena, näistä tulee todennäkäisesti Starsky tai vastaava. Ja kun vauhtiin päästiin, tänään Prismasta 600g Samosta lehmuksenvihreänä, joku hourglassin tapainen perusneule olisi tarpeen.

Yksi päivä mietin irkissä, neuloisko, irkkaisko, kokkaisko vai ompe-lisko. Päätin ommella.

Olen materiaalilakossa. En osta lankaa, kankaita enkä mitään muutakaan materiaalia käsitöihin – jotain tarvikkeita kuten ompelulankaa, nappeja, vetskareita ja tukikankaita saan ostaa jos on aivan välttämätöntä, mutta muuten on pärjättävä niillä, mitä kaapeista läytyy. Ja niistähän läytyy. Lakkoilu laittaa kivasti myös mielikuvituksen juoksemaan, kun on pakko pärjätä olemassaolevilla materiaaleilla.

Ottobre-lehti on jo pidemmän aikaa inspiroinut kuvioimaan luomuksia painamalla. Kankaanpainoa hidasti vain pieni pulma: minulla on vain yksi ainoa väripurkki, ja se on vihreä. Koska kaapista kuitenkin läytyi sopivasti myäs vihreää trikoota, alkoi päässä itää ajatus: mikä voisi olla vihreää joka asuu paidanhelmassa?

Googlen kuvahaku on kotitarpeeksi kuvioita suunnittelevalle aarre. Tekijänoikeuksien laita lienee niin ja näin, mutta jos pusero on vain lapsosen käytässä, enkä tee vaatteita myyntiin, kuvien käyttö lienee sallittua. Sabluunaksi muokattavia kuvioita läytyy helposti, kun laittaa hakuun yksinkertaisen hakusanan, itse hain sanalla ”lizard” ja sen lisäksi valitsin väritys -kohdasta vaihtoehdon ”Etsi vain kuvia joiden tyyppi on mustavalkoinen”. Näin haku rajautuu sopivasti niin, että joukosta on helpompi löytää selkeitä kaksisävy- tai ääriviivakuvia, joista sabluunan muokkaus on helpompaa. Printtasin kuvan sopivaksi suurennettuna hieman tavallista kopiopaperia paksummalle paperille ja aloin leikellä mattoveitsellä.

Seuraavaksi oli vuorossa sabluunan kiinnitys kankaalle. Maalarinteippiä ei löytynyt, mutta nuppineulat sabluunan ja kankaan läpi pahvialustaan työnnettynä ajoivat pikkuprojektissa saman asian.

Tuputin sabluunan läpi väriä kankaaseen varovasti meikkisienellä.

Valmis!

En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen reunoihin, tällaisessa paperisabluunassa ilman kunnollisia välineitä (valotettuihin serigrafiaseuloihin tottunut…) käy helposti niin että reunoista tulee vähän suttuisen näköiset. Kiinnitin kankaan taakse irtirevittävän tukikankaan, laitoin koneeseen vihreät kirjontalangat ja syöttäjän alas, seurasi vähän vapaata konekirjontaa reunojen korostamiseksi. Ompe-lisko oli valmis.

Lopputulos ei ole kauhean tyttömäinen, mutta eikös sukupuolittaminen olekin jo vanhanaikaista?

Jotta lapsi saisi vähän tyttömäisempiäkin vaatteita, kaivoin toisen pitkään leikattuna olleen projektin esille ja näytin sille vähän ompelukonetta sekä saumuria.

Puseron applikaatiot on tehty piirtämällä kuviot tukikankaan palaselle, ja ompelemalla tukikangas ääriviivaa myäten collegekankaan palaan tukikankaan liimapuoli collegekankaan oikeaa puolta vasten. Vasta sen jälkeen leikkasin kuviot kankaasta jättäen saumanvarat parin millin levyisiksi. Kuviopalat käännettiin oikein päin leikkaamalla tukikankaaseen keskelle viilto kääntäaukoksi. Sen jälkeen palat oli helppo silittää paikoilleen puseroon ja kiinnittää mieleisellä ompeleella, itse kokeilin ompelukoneesta läytyvää pykäpiston näköistä applikointiommelta.

Langankierteen ompeluhuone kuittaa tältä erää. Aurinkoista viikon alkua!

Neidin nukkuessa päiväuniaan ompelin vihdoin valmiiksi mummin ostamasta muumitikkikankaasta unipussin. Unipussi oli tosi kätevä vauva-aikana, mutta irkkikavereiden vauvalahjaksi ostama pussi on jäänyt jo aikaa sitten pieneksi. Uutta olen kaipaillut siitä lähtien. Nähtäväksi jää, suostuuko Iso Tyttö pussiin enää nukkumaan.

Pussi on mallia ”mielikuvituksettoman simppeli”. Valmista tikkikangasta ei tarvinnut edes vuorittaa, eikä valmiiksi kuvioituun kankaaseen tuntunut hyvältä ajatukselta alkaa enää mitään ylimääräisiä yksityiskohtia väsäämään. Etureunat, pääntie ja hihansuut on huoliteltu vinokaitaleella. Vetoketju on takkimallinen avoketju ja avautuu alhaalta yläspäin ettei taapero revi sitä itse auki niin helposti. Malli on oma: kaavoitettu juoksemalla mittanauha kädessä taaperon perässä ja ottamalla summittaisia mittoja. Sopivuus on vielä testaamatta, sillä vasta päiväunilta herännyt mannekiini piti ajatusta unipussiin kömpimisestä vähintäänkin tylsänä kalkkisten ideana.

Sainpas aikaan jotain ompelukoneellakin. Kaava on Ottobren numerosta 1/2005, lehden malli oli tehty velourista mutta vaihdoin kankaan collegeksi ja siirsin vetoketjun eteen. Lahkeeseen on brodeerattu kuvio joka ei sit sattunut ihan keskelle kun leikkelin kiireessä kankaasta paloja. Mitenniin nykyisin ei enää ehdi keskittyä täyteen pedanttiuteensa asti? Ei kerrota kellekään myöskään sitä, etteivät taskut ole millilleen samassa kohtaa, ja että toisen etukappaleen langansuunta ei ole aivan suora. Pesty college kiertää inhottavasti kaavoja asetellessa, en tykkää. Niin joo, kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan suurempaa kuvaa, joka muuten sekin on sumea, kamerani on kyllä hyvä, mutta sen objektiivin valovoima ei tahdo millään riittää sisäkuviin käsivaralta edes kirkkaana kesäpäivänä ilman salamaa, ja salama taas polttaa kuvat rumiksi. On minulla jalustakin, mutkun se on kaapin pohjalla.

Haluaako joku ostaa tipan perfektionismia, täältä löytyisi halvalla! Ihan kaikkea ei kai tarvitsisi säätää millilleen, etenkään kun jaloissa pyärii tuo 1v 4kk hidaste. Sitäpaitsi, lapsikin saisi varmaan enemmän vaatteita kaappiinsa, jos suostuisin joskus tekemään jotain helposti? Minä kun olen sellainen haasteiden etsijä, että jos mallissa lukee ”helppo” tai ”nopea” en suostu sitä vilkaisemaankaan, sellaiset on tylsiä! (Sama kyllä pätee ruoanlaittoonkin, ja sudoku-ristikkojakin aloitin tekemään suoraan hankalimmasta vaikeustasosta.) Hivutankin siis riman aina niin korkealle, ettei ole ihmekään jos neulomukset ja ompelukset ottavat aikaa ainakin tässä elämäntilanteessa…

Joskus kauan sitten (mutta ihan tässä ikiomassa galaksissa) sain vaippaompeluinspiksen ja silppusin sitten trikoota monen vaipan verran päällisiksi. Imumateriaaleja ei riittänyt silloin leikata kuin kahteen vaippaan, joten siihen innostus sitten hiipuikin – olisi kai muka pitänyt saada leikata kaikki tarvemateriaalit ja ommella vaipat sitten sarjatyönä. Nyt olen vähän kironnut tuota aikaisempaa inspiraationpuuskaa, mitä järkeä oli leikata M-kokoisia vaipanpäällyksiä tusina ja jättää homma sitten kesken? Nyt olisi tuolla puoliksi leikattuja M-koon vaippoja vielä vino pino, mutta vaipatettava tarvitsisi vaippansa vähintään kokoa L. Huoh.

Ompelin kuitenkin ne kaksi kokonaan leikattua vihdoin valmiiksi ja nettitutuista niille läytyi jo käyttäjäkin. Mitähän teen noille lopuille, mahtaakohan lähipiirissä olla vielä tarpeeksi tuon kokoisia nyyttejä.

Tässä vielä kuva josta selviää millaisia vaipat ovat sisältä. Trikoisen kuosikankaan kätköissä on siis 2 kerrosta froteeta ja 1 kerros flanellia imuna, sisäpinta flanellia ja läpässä 2 kerrosta flanellia ja 1 kerros froteeta.

Tänään sain inspiksen (kuosikankaiden puutteessa, huoh) kokeilla kauan suunnittelemaani brodeeratulla kuvalla varustettua vaippaa Lapselle. Tällainen siitä tuli:

Ja tästä kuvasta pääsee taas silmäilemään millainen tuo vaippa on sisäpuolelta. Vaippa on ulkopinnalta paksua froteeta, sisäpinta ohutta hampputrikoota ja sisällä imuna 2 kerrosta froteeta ja 2 kerrosta hamppufleeceä.

Tilaustyö Lapsen kummitädille:

Taskuvaippoja ekopirpanasta tilatuista PUL:ista ja microfleecestä, kaava oma. Hamppuimuja saman putiikin hamppufleecestä, kolminkertainen kangas, koko noin 12x40cm.

Äidille…

…ja tyttärelle

Kankaat Kangastukusta Reimatecia ja FOV:ia, kaava Suuren Käsityölehden huhtikuun 2005 numerosta pienin muokkauksin. Haalarin alaosan saumat teipattu.

Olen jo päästänyt deadlinet liian lähelle monessa projektissa, tekemättämien töiden pinoa oli pakko alkaa tänään keventämään. Harrastuksestakin saa näköjään stressin, kun suunnittelee vaikka mitä, hankkii niihin tarvikkeet ja sitten onkin jo ”pakko” ne toteuttaakin. Kun on laittanut rahaa materiaaleihin ei viitsisi ostaa sen lisäksi vielä vaikkapa juhlamekkoa. Sinänsä kurjaa, että tekemättämät työt alkavat vaivata, kun kuitenkin pidän käsitöistä ja niitä mielelläni teen. Minä olen kuitenkin selvästi harrastukseni kanssa kovin kausieläjä, välillä tulee tehtyä paljonkin, välillä vaan mietittyä mitä kaikkea voisi tehdä.

Aloittamisessa se suurin vaikeus yleensä piileekin, kun pääsee vauhtiin, tekeminen on mukavaa. Tänään siis tein lopultakin Lapselle pellavamekon, johon piirsin kaavat ja kirjoin kankaan jo kesällä. Alun perin suunnittelin mekosta hihatonta, mutta koska nyt on jo syksy, tein pienet hihatkin. Mekkosen neiti saa pukea päälleen ylihuomenna, kun sukulaisia tulee juhlimaan hänen 1-vuotissynttäreitään. Virallinen juhlapäivä on vasta ensi viikolla.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, ja saumurissa oli valmiina punaiset langat, tein yhden tilaustyön. Minulta oli pyydetty eräässä mainoksessa lapsella päässä olleen fleecehatun imitaatiota, tällaisen sain aikaan.

Tulinkin taas pariksi päiväksi Tampereelle, ja nyt kun täällä kerran olen, minun on todennäköisesti pakko ostaa kankaat juhlapukuihin itselleni ja vauvalle. Olemme menossa syyskuun puolessa välissä suomalaisiin, ja lokakuun alussa kiinalaisiin häihin, ja molempiin tarvitaan jotain päällepantavaa. Nyt vaan on käsittämättömän hankala päättää millaisen juhlapuvun itselleni tekisin.

Kävin jo tänään hipelöimässä juhlakankaita Lielahden Eurokankaassa. Kiinalaiselta sulhaselta käsitin, että vaaleanpunainen olisi hyvä värivalinta, sillä vauva tulee osallistumaan muodollisuuksiin ruusukorin kantajana tms. ja minun tietenkin pitää häntä siinä puuhassa avustaa. Morsiammen maid of honorit ovat vaaleanpunaisissa hekin. No. En erityisemmin välitä vaaleanpunaisesta, mutta Eurokankaassa oli aika kivaa vanhan roosan sävyistä taftia sekä yksivärisenä, että hillityllä kukkakirjonnalla. Pohdinkin jos tekisi a-linjaisen pitkän hameen yksivärisestä ja siihen irrallisen tyköistuvan topin kukkakirjotusta. Hame tämänkaltainen ja toppi tämän kuvan vasemmanpuoleisen naisen päällä olevan kaltainen. Vauvalle taas tekisin empireleikkauksisen mekon niin että yläkaarrokkeessa olisi sitä kirjailtua kangasta, pitkä helma ja ehkä vähän puhvitetut hihat yksiväristä.

Nyt mietin vain että onko puku tarpeeksi, mutta ei liian juhlava kumpaankin tilaisuuteen. Suomessa on odotettavissa ei-kovin-formaalit häät, kiinalaiset lienevät varsin formaalit, mutta päivätilaisuutena. Miestä on kehotettu pukeutumaan smokkiin, joka sekin on pukuetiketin mukaisesti erikoinen valinta hääjuhlaan – tosin mitäpä minä tiedän muutenkaan kiinalaisesta kulttuurista, etenkin kun häät lienevät aikamoinen mikstuura länsimaisia ja kiinalaisia perinteitä jo muutenkin.

Taidan vain painella huomenna kauppaan hakemaan kankaan ja sillä hyvä.

Edit: toppilinkki ei kuulemma enää/toistaiseksi/vaihteeksi toimi, joten kopsasin koneeni cachesta läytyvän kuvan ainakin väliaikaisesti talteen tänne.