Neidin nukkuessa päiväuniaan ompelin vihdoin valmiiksi mummin ostamasta muumitikkikankaasta unipussin. Unipussi oli tosi kätevä vauva-aikana, mutta irkkikavereiden vauvalahjaksi ostama pussi on jäänyt jo aikaa sitten pieneksi. Uutta olen kaipaillut siitä lähtien. Nähtäväksi jää, suostuuko Iso Tyttö pussiin enää nukkumaan.
Pussi on mallia ”mielikuvituksettoman simppeli”. Valmista tikkikangasta ei tarvinnut edes vuorittaa, eikä valmiiksi kuvioituun kankaaseen tuntunut hyvältä ajatukselta alkaa enää mitään ylimääräisiä yksityiskohtia väsäämään. Etureunat, pääntie ja hihansuut on huoliteltu vinokaitaleella. Vetoketju on takkimallinen avoketju ja avautuu alhaalta yläspäin ettei taapero revi sitä itse auki niin helposti. Malli on oma: kaavoitettu juoksemalla mittanauha kädessä taaperon perässä ja ottamalla summittaisia mittoja. Sopivuus on vielä testaamatta, sillä vasta päiväunilta herännyt mannekiini piti ajatusta unipussiin kömpimisestä vähintäänkin tylsänä kalkkisten ideana.
Oi kun on suloinen pussi!
Aivan ihana! Että olen kade kun saat kaikkea ihanaa aikaiseksi ja niin siistiä jälkeä. Tämä vihreys ei kyllä pue mua yhtään 😉
Upea unipussi! Olen suunnitellut samanlaista itsekin, mutta meidän vaiva viihtyy vielä yöt kainalossani eikä tarvitse vielä lisälämmikettä. Ja muumikuosi on tosi söpö!
Ekaa kertaa blogissasi ja heti huomasin että paljon meillä on samaakin, kestovaipat…hahtuvat jne 😉
Ihania juttuja sulla täällä, tuo muumipussi on oikein nätti (miten tyttö viihtyy siinä?). Ne Aino hanskat tuolla alempana olivat kukkasinnen ihqut 🙂 ja Olympianeule on upea…onnea kullatsa vaan!
Suostuiko neiti vielä pussiin? Niin kivan näköinen, että ei kaappiin soisi jäädä.