langankierre

Kuluneen viikon aikana on tullut laitettua omaisuus käsityömateriaaleihin. Ensin saapui Kangastukun paketti:

Vaaleanpunainen ja vihreä kangas ovat kosteussuojattuja, niistä tulee Vauvalle joko ulkoiluhaalari tai – jos saan perusteltua itselleni ajatuksen järkevyyden – mieluummin takki ja housut. Valkoinen reikävuori on noita ulkoilutamineita varten. Toteutusideoita vilisee jo mielessä! Koiratrikoosta puolestaan tulee Vauvalle paitoja tms. vaatteita. Lisäksi tilasin saumateippiä, kirjonnan tukikangasta, Solvyä ja Aplix 800 -tarranauhaa kestovaippoja varten.

Eilen lähdin melko ex tempore miehen mukaan hänen käydessään työmatkalla Tampereella. En ole kovin tyytyväinen asuinpaikkakuntani lankatarjontaan, joten pyhitin käynnin paitsi käymällä syömässä mainiota pihviä Saludissa nettikaverini kanssa, myös shoppailemalla lankakaupoissa. Ja löytyihän sitä. Taito Shopista ostin vähän punaista Fanttia ja (vaikka ei pitänyt) Pirtin kehräämän tumman viininpunaista hahtuvaa. Väri ei päässyt oikeuksiinsa yrittäessäni valokuvata sitä iltahämärissä, joten kuvaa ei tipu ;).

Lankaliike Aili Jokisesta löytyi pätkävärjättyä Regiaa vauvan sukkiin ja ihanaa luonnonvalkoista Silkegarn -silkkilankaa, josta tulee Vauvalle pitsineulenuttu, kunhan keksin kivan mallin. Samaisen kaupan alekorista läytyi Scala -puuvilla-pellava-villasekoitelankaa, josta myös Vauva saanee jossain vaiheessa jotakin:

Kotimatkalla neuloin lankalaatikkoja siivotessa läytyneet puolivalmiit villasukat loppuun – malli on oma, tapanani on käyttää lankojen jämiä neulomalla erilaisia hyvinkin kirjavia varsia sukkiin:

Ja sukkien valmistuttua ehdin vielä aloittaa Regiasta Vauvalle sukkia:

Kas näin – lankatilannetta on hieman korjattu – ja neulomisinspis on taas pitkästä aikaa taivaissa!

Langankierre on tehokkaasti lomaillut heinäkuun. Puikkoihin olen hädin tuskin koskenutkaan, ja ompelusrintamallakin vain aivotyöskentely tuntuu olleen aktiivisena. Yhden lappuhaalarin tosin tein vauvalle, ja yritin pariinkin otteeseen ottaa siitä edustavaa kuvaa, jonka voisin blogiini postata. Ei onnistunut. Milloin salama läikehti lapun konekirjonnassa, milloin koko otos tärähti niin, että kuvasta hädin tuskin selvää sai. Seuraavakaan kuva ei liene edustavimmillaan, neiti kun on jo koekäyttänyt housunsa ja tahrannutkin ne vasemmasta polvesta:

Irkissä yksi jos toinen on alkanut tehdä fifi kakkosta. Jo ensimmäisestä fifistä lähtien olen ollut aivan varma etten moista huivia ala väsäämään. Ohje ei ole kolahtanut minulle ollenkaan, varmaan siksi, etten oikein välitä vinoelementeissä missään kuvioinnissa (voi sitä, joka erehtyy menemään laittamaan vaikka mosaiikkilaatoituksen keittiöönsä tai kylppäriinsä vinoon.. en ymmärrä!). Noh, nyt kun kerta kaikki muutkin.. aloin miettimään voisiko fifi2:n tehdä tuosta mustasta Tangosta, jota minulle on jostain tilaustyöstä jäänyt jonkin verran yli. Riittäisiköhän tuo 150g kuinka pitkälle… ehkä siitä saisikin oivan joululahjan. Kääk.

Minulle on iskenyt kaappiensiivousmania. Muutimme nykyiseen asentoon viime marraskuun lopussa, ja koska meillä oli lainalaatikot, ne piti tyhjentää salamannopeasti miten sattuu kaappeihin. Mies hoisi ahkerana suuren osan tyhjentämisestä, mistä hänelle suuri kiitos, mutta koska meillä on hieman eri tason standardit siisteydessä ja järjestyksessä, kaapit ovat odottaneet järjestävää kättä aina sieltä marraskuun lopusta saakka. Vihdoin tällä viikolla ahkeroiduin, melkein kaikki on käyty läpi. Työhuone ja makuuhuone kaipaa vielä vähän hienosäätöä, ja pahvilaatikoittain kamaa odottaa kirpparille viejäänsä.

Taisi olla Carennah, joka irkissä pyysi kuvaamaan ja laittamaan esille kaikki langat, mitä taloudesta läytyy. Pelkäsin vähän sitä määrää, mitä niitä voisi olla, ja lopulta olin positiivisesti järkyttynyt. Minullahan on vain vähän lankaa! Olen ollut tietoisesti lankadieetillä jo pitkään, ostanut vain tarpeeseen enkä varmuuden vuoksi ”tuosta voisi tehdä jotain kivaa” -tyylillä. Olen pyrkinyt kuluttamaan vanhoja lankoja tehden kirjoneulesukkia ja lapasia tusinoittain. Tadaa, systeemi on tuottanut tulosta, nyt voisi selvästi ostaa jo lisääkin! Tässä on laatikoissa absoluuttisesti kaikki langat, mitä taloudesta läytyy. Ensimmäisessä korissa on yhä kesken (…) oleva rogue, seuraavana on laatikollinen villa- ja villasekoitelankoja (kuvassa myäs yllättäen läytynyt, melkein valmis sukkapari, luonnonvalkoinen seiskaveikka on loppunut kesken, toivottavasti sitä läytää vielä), pienempi boksi puuvilla- ja erikoislankoja (se musta Tango näkyy etualalla), sekä laatikollinen suomalaista ja islantilaista hahtuvaa. Hmm. Mitä tilaisin ensimmäiseksi.. silkkivillaa? Merinoa??! Jotain täytyy saada!

Lomalla ollut inspiraatio tekee paluutaan, olen parin päivän ajan neulonut taas innokkaasti roguetani, ja tänään puhalsin pölyt ompelukoneen päältä. Ompelin kyllä tuossa jokunen aika sitten värisuoran taskuvaippoja kuiviketta tarvitsevalle tyttöselle, mutten saanut aikaiseksi blogata tuotoksista. Perjantaina saapui postissa anopin neidille hankkimia pellavakankaita, joista ensimmäistä ehdin paloitella tänään tuloksena kukkaishousut (ohje uusimmassa Ottobressa):

Lehdessä olevan topin mallista en kovin välitä, suunnittelen tekeväni huomenna housujen kaveriksi tunikan, jossa kukan terälehdet komeilevat alalaidassa. Sen jälkeen on pinossa vielä punaista, vaaleansinistä ja luonnonväristä ohutta pellavaa silpojaansa odottamassa.

Kun nyt kerran vauhtiin päästiin. Päällä kukkavaipassa collegea, kettuvaipassa trikoota, sisäpuoli flanellia, imuna kolminkertainen paksu frotee ja lipareessa kolminkertainen flanelli. Kuva vaipoista auki täällä


[x] ompele Vauvalle vaippoja


Tuskattuttavaa vaippakangaspinoa on pienennetty vähän. On melkein ollut jo huono omatunto siitä, että kalliit kankaat ovat seisseet kaapissa pitkän aikaa pääsemättä hyätykäyttään. Vauvalla ei vieläkään ole kestovaippoja niin paljon, etteivätkä ne joskus pääsisi loppumaan kesken kun laiska äiti ei ole jaksanut/muistanut/saanut aikaiseksi pestä pyykkiä.

Tein siis versioinnin ImseVimse Organic Terrystä – omassa tsi-versiossani vaan on muutakin kuin froteeta: sisäpinta on hampputrikoota ja hamppucollegea (toinen kuva, kolmas kuva).

Ompelin myös pari boosteria joissa kaksi kerrosta hamppufleeceä ja sisin kerros paksua froteeta, sekä yhden hamppufleece-prefoldin ottaen mallia Babykicks Hemparoo -prefoldista. Niistä kuvia täällä


[x] ompele Vauvalle vaatteita


Valmista tuli yllättävän nopeasti. Kaava on Ottobren lehdestä 4/2004, ja pikaisella laskutoimituksella haalarin tekeminen tuli lopulta varsin kannattavaksi. Vuorena olevan flanellin kuittia en löytänyt mistään, enkä mitenkään pysty muistamaan hintaa, kun sinä päivänä shoppasin niin monta muutakin asiaa. Muiden materiaalien kustannukset ovat kuitenkin seuraavat:

• päällinen ”cire”ä, 100% polyesteriä, metrin pätkä 5,90e
• 2 vetoketjua ä 1,30e = 2,60e
• 2 nepparia 10 nepparin paketista joka maksoi 7,10e = 0,71e/neppari = 1,42e
• kodin käsityövarastoista 10cm pätkä kuminauhaa, pätkä puuvillanauhaa ripustuslenkiksi, ompelulangat ja heijastinnauha (aikanaan kangastukusta tilaajalahjaksi ilmaiseksi saatu

Materiaaleihin meni siis 9,92e plus flanellin osuus joka ei varmasti ollut kymppiä enempää. Markettihaalarit maksanevat vähintään 30e joten plussalle jäätiin 🙂

Kävin menettämässä rahaa. Ostin valko-vihreä-kelta-oranssiraidallista puuvillakangasta ajatuksena tehdä siitä neliäreppu Vauvalle. Olen hämmästynyt valinnastani, vihreä ja keltainen näyttävät tunkeutuvan väriavaruuteeni salakavalasti, mutta sinnikkäästi. Vielä puoli vuotta sitten en olisi koskenutkaan kumpaankaan. Värimakuni elää noin kymmenen vuoden sykleinä. Viimeksi vihreä kausi oli lukioiässä, sitä ennen ennen kouluikää.

Ostin myös kankaat ulkoiluhaalariin, kauppojen tarjontaa toisella silmällä vilkaistuani päätin tehdä sen itse. Kustannustehokkuudesta ei siinä asiassa kyllä välttämättä voi puhua, käsityön tekijä ei nykyisin juuri säästä rahaa, pikemminkin päin vastoin, mikäli arvostaa omaa työtään sen verran että valitsee laadukkaat ja kestävät materiaalit. Aasialaisia halpatuontihaalareita saa marketista helposti edullisemmin, mitä materiaalit kaupassa maksavat.

Tästä päästään aasinsiltana joka keväiseen ja syksyiseen haalarikeskusteluun, miltä yksikään nettiin koskeva äiti ei voi välttyä. Vauvan ollessa vasta puolivuotias, voin vain sivistyneesti arvata, että samaista keskustelua käydään hyvin paljon myäs hiekkalaatikoilla, perhekahviloissa ja -kerhoissa. Kysymys kuuluu kuinka usein ja kauan asiasta kerta kaikkiaan voi keskustella, kysymys kun kuitenkin on vain vaatekappaleesta (oletteko kuulleet vastaavaa keskustelua vaikkapa naisten farkuista tai miesten solmiosta). Ja kun se sama keskustelu on käyty joka ainoa kevät ja syksy? Ja kun ne samat argumentit ovat kuuluneet jo sataan ja yhteen kertaan, nimittäin: ”ostan vain laadukkaan ja kalliin haalarin, että se kestää sitten seuraavillekin” ”halpahaalarit eivät pidä vettä ja en jaksa kuriksia pukea” ”en ymmärrä miten joku voi maksaa haalarista sata euroa, lapset kasvavat ja ne jäävät pian pieniksi” ”meillä ei ainakaan ole varaa pistää noin paljon lasten vaatteisiin” ”en ole huomannut mitään eroa halvan ja kalliin välillä, meillä ei merkillä koreilla” ”marketista saa paljon halvemmalla, hölmää on rahojaan kalliiseen tuhlata”. Unohdinko jotain? Osaan muuten varmaan kaikki haalarimerkitkin jo ulkoa, vaikka en ole eläessäni ulkoiluhaalaria ostanut.

Ostin siis kankaat. Olisin halunnut keltaista ja oranssia, visioin jo haalaria jossa on applikoitu aurinko rinnassa, mutta paikkakunnan kangasvalikoima petti jälleen kerran. Piti siis ostaa sitä mitä oli tarjolla, nimittäin punainen lakkanylon päälliskankaaksi ja punavalkoinen leppäkerttuflanelli vuoriksi. Ihan kiva siitäkin varmasti tulee, valkoisilla tikkauksilla, vetoketjuilla ja neppareilla raikastettuna.

Asiassa on vain se yksi pieni mutta, haalari pitäisi ommellakin, ja mieluiten pian ;). Ulkona on jo nyt plusasteita sen verran että toppahaalarissa Vauvaparka tukehtuu. Olen kyllä hyvä suunnittelemaan ja ostamaankin tarvikkeita, mutta kuinka noista kangaspinoista saisi jotain valmistumaankin. Lankahamsterileikki oli kiva idea, kuka järjestäisi vastaavan kangashamstereille?

Siinähän on pingviinejä!

Tänään on selvästi ”älä koske ompelukoneeseen” -päivä. Tiedättehän, sellainen jolloin langat katkeilevat, syöttäjä jumittuu, saumaan tulee hyppytikkejä ja kankaat menevät ruttuun. Kaiken lisäksi vielä yleensä niin rauhallinen vauva hermostuu lattialla.

Ja minä kun vain aioin pikaisesti sutaista nopean harjoituskappaleen. Jahas, taisinkin paikallistaa vian. Pikaisesti. Sutaista. Nopean. Pitäisihän minun jo tietää…