Oma vaihtolaukkuni
Arpajaisissani pariksi osui Miia, joka sähköpostitiedustelussa antoi minulle vapaat kädet laukun suunnitteluun. Miia kertoili kuitenkin vähän värimieltymyksistään ja sanoi murrettujen värien lisäksi pitävänsä myös kirkkaista väreistä. Olin antanut vaihtoehtoja laukun tyyliin (söpö, hauska, ladylike, käytännöllinen jne.), ja näistä parhaiten Miian makuun sopii kuulemma hauskasti käytännöllinen. Saaja kertoi olevansa farkkutyyppiä, ja näiden tietojen perusteella kaapissa asuvat puuvillakankaiden jämät alkoivat kertoa haluavansa chenilletekniikalla toteutetuksi jämäkäksi kassiksi, johon mahtuu tavaraa.
Väriopinkin tunneilla joskus istuttuani olen itse alkanut tykätä tosi paljon vastaväriharmoniasta: meillä on olohuoneessa oranssia ja sinistä, keittiössä vihreää ja punaista ja työhuoneessa violettia ja keltaista. Olen aika rohkeakin värien käyttäjä. Toivottavasti saajalle värivalintani eivät ole liiankin räikeät – vapaat kädet saatuani uskalsin räväyttää.
Laukun molemmilla puolilla on chenilletekniikalla toteutettu yksinkertainen geometrinen pinta. Chenillessähän asetetaan useita erivärisiä kankaita kerroksiksi pohjakankaan päälle, ja ommellaan täysvinoon suoria ompeleita tasaisin välimatkoin vieri viereen. Laukussa on pohjakankaan lisäksi kolme kerrosta kangasta. Kangas on jaettu ensin neljään neliöön, ja ompeleet ommeltu näiden sisään noin sentin välimatkoin. kuvista näkee, että chenilleompeleet kulkevat neliöihin jaetuilla alueilla toisella puolella eri suuntaan kuin toisella puolella. Ompeleiden välissä päällimmäiset kangaskerrokset leikataan auki saksilla tai chenilleleikkurilla, jonka jälkeen työ pestään ja/tai harjataan, jolloin leikkausreunat alkavat rispaantua ja muodostavat pörröistä pintaa.
Laukku on vuoritettu ja siinä on pieni tasku kännykälle. Hihnoihin antaa pyöreää muotoa sisälle piilotettu nyäri.
Ja juu, galleriassa on taas monta muutakin uutta laukkua, käykääpä kurkistamassa!