Siirry suoraan sisältöön

Se murheenkryynitakki

murheenkryynitakki edestä ja takaa

Olen blogannut jo kolme kertaa materiaalihankinnoista ja kerran kaappien sisällöistä sitten edellisen valmiin työn esittelyn *punastus*. Olisikohan aika taas rajoittaa tuota ostelua ja panostaa tekemiseenkin… Väänsin nyt takin, jossa aluksi tuntui kaikki menevän pieleen, sisulla valmiiksi, sillä kesken jättäminenhän on luovuttamista. Etsi kuvasta viisi virhettä ;). No joo, loppujen lopuksi tuosta tuli ihan pitokalu arkikäyttään. Kankaat ovat siis haalarin jämäkankaita, itse asiassa ostin takkia varten vain pätkän 25 millistä kuminauhaa hihansuihin, loput tarveaineet läytyivät kaapeista. Kaava on Ottobren lehdestä 1/06 pienin muutoksin (mm. vetskari oli liian lyhyt, siksi tuo tarratamppi hupun alla). Ja tulppaaniteema jatkuu!
nimilappu

Pientä panostusta yksityiskohtiin: ripustuslenkkiä ei saa unohtaa ja pienen käyttäjän takissa on hyvä olla nimilappu (nimilapuista kiitos Ottobrelle, mistä sain niitä lahjuksina tilauksen yhteydessä). Olisi kiva, jos omiin ompeluksiin saisi ”pesulapun” omin tekstein ja kuvioin – jaksaisikohan niitä väsätä itse tai saisikohan jostain edullisesti tilaamalla.

10 kommenttia artikkeliin “Se murheenkryynitakki”

  1. Hieno takki tuli!

    Miten noita pesulappusia voisi tehdä itse, tätä olenkin pohtinut? Oon ajatellut että jos vinonauhaa saisi parin sentin levyisenä, siihen voisi kirjoittaa kangastusseilla pesutiedot ym. Myydänkö noita tuollaisia nimilappuja, niinkuin tuo ottobren, niin jossain? En ole yhtään perehtynyt, mutta pitäis, ne luo tosi paljon viimeisteltyä vaikutusta 😀

  2. No paljastetaan nyt – itse asiassa kaikkia ei tuosta pikkukuvasta mitenkään voi huomatakaan ;).

    Räikein virhe on sommittelullinen. Etutaskun kukkaa kannattaa katsella pää vasemmalle kallellaan – siitä siis piti tulla vasen etutasku, mutta en tehdessäni sitten tietty lainkaan tarkistanut kummin päin kappale kuuluu.

    Vapaalla konekirjonnalla tehdyissä vihreissä lehdissä on kaksikin virhettä – ne eivät sujuneet millään. Kangas on tuettu tukikankaalla, mutta minulla ei ollut kunnollista kirjontakehää vapaalle kirjonnalle, joten tein ilman kehää -> huono idea, kangas vetää lehtien kohdalta. Lehtiin on kirjottu lehtiruotia, yhdessä lehdessä ne menevät väärään suuntaan.

    Väriyhdistelmä vaalealila + vihreä sairastavat silmääni edelleen, niin haalarissa kuin tässä takissakin. Tilasin mielestäni Kangastukusta vaaleanpunaista, mutta kyllä tuo lila on! Vaaleanpunainen ja lime olisi ollut vastaväriyhdistelmänä huomattavasti nätimpi.

    Vaaleaa lilaa ompelulankaa minulla ei tietenkään ollut, joten ompelin vaaleanpunaisella, ja vetskarikin on väärän värinen. Näistä nipotan yleensä äärimmäisyyksiin, minusta vain langat ja vetskarit pitää valita oikein, että lopputuloksesta tulisi nätti.

    Jokos niitä tuli viisi? Olenko joskus maininnut taipuvaisuuteni perfektionismiin? 😉

  3. Nätti on, en olisi huomannut virheitä kyllä. Ei olisi kannattanut paljastaa! Nimilapuista. Minä tilasin Sonjalle omia nimilappuja, jotka ompelen isoimpiin vaatteisiin sitten. Trikoohousuissa käytän jotain kivaa kuviollista nauhaa, jolla saan merkattua takapuolen –> tyttö ja isi osaa laittaa oikein päin housut jalkaan 😉

  4. Kuten on jo käynyt ilmi, vain sinä huomaat virheet ja ne saattavat olla ”pahojakin mokia” mutta kukaan ei niitä ajattele kuten sinä…normaalia, aina sitä tekijänä kritisoi liikaa.

    Minun silmääni myäs takki on kaunis :D!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *