langankierre

Ennen:

Jälkeen:

Sain vihdoin valmiiksi kippurakärkitossut ziinan blogin kautta läytyvällä ohjeella (kiitos!). Alunperin näistä oli tarkoitus tulla NMH100GL-vaihtotyö vikelle, mutta työn edetessä tajusin, ettei 100g lankaa riitä millään. Loppujen lopuksi tossuihin upposi kutosen puikoilla 154g hahtuvaa kolminkertaisena, kaksi säiettä Pirtin kehräämän luumua ja yksi säie Piikun violettia. Kaksinkertaisena 100g olisi varmaan osunut aika nappiin, mutta tossujen paksuus on nyt mielestäni oikein mainio.

Tossujen valmistuttua oli hieman naurussa pitelemistä ja usko koetuksella – voiko hervottomista säkeistä muovautua pesukoneessa asialliset töppöset. Kyllä voi! Pitkä pesuohjelma 60 asteessa teki kertapesulla toivotun lopputuloksen, tosin nyt jäin sitten kaipaamaan lestejä – tossujen muotoileminen pelkästään jalkojen avulla symmetrisiksi osottautui Mahdottomaksi (TM).

Edit: Kuvien asettelun säätöä. IE on tyhmä!ä

Kuin itsestään syntyneen vaihtohuivin jälkeen sain kuningasidean hakea lisää lankaa ja neulaista pikaisesti juhlahuivin itselleni tämän viikon lauantaina oleviin häihin. Juu-u. Tämä huivi ei syntynytkään ilman sotilaallista kuria – aikaa oli aluksi ruhtinaalliset kaksi viikkoa, kunnes viikko sitten en vielä ollut päättänyt malliakaan. Selasin nettiä, yritin piirtää itse, tuloksetta. Lopulta päädyin yhteen ”melko hyvistä” vaihtoehdoista, sillä tajusin kyllä etten huivia yhdessä illassa neulo, etenkin kun on tuo pieni Hidastekin. Valmista tulee melko nopeastikin, kun on ”pakko”, mutta terapeuttista sellainen neulominen ei ole – neuloin orjallisesti vähintään tietyn pituisen pätkän päivässä.

Lanka on Garnstudion Vivaldia, sadasta grammasta tikuttelin vitosen puikoilla noin 52 x 155cm kokoisen huivin. Mallikerran löysin sanallisena ilmaiseksi netistä ja tulkkasin itse kaavioksi. Googlen kuvahaulla läysin tarkempia lähikuvia mallikerran tuloksesta, mm. maksullisen neuleohjeen, jota lopputulokseni hyvinkin pitkälti mukailee. Ettei nyt ihan plagioinniksi menisi (vai meneekä sittenkin), olkoon tämän huivin nimi Usva.

Muita asioita neulerintamalta: ilmoittauduin minäkin mukaan salaiseen neuleystävään, tuskin maltan odottaa pieniä postilaatikosta hiipiviä ylläreitä – ja vähintään yhtä kivaa on väsätä ja suunnitella paketteja itse!

Kävin myäs hipeläimässä Novitan syysuutuuksia ensin Sittarissa ja tänään Anttilassa, ja totesin molemmilla kerroilla, etten halua maksaa 13,80e jättiraidasta neulotuista polvisukista vaikka mieli kyllä kovasti tekisi, ne värit sattuu just mieleiset (ja se petrooli-Woolkin huutelee haluavansa hourglassiksi, Foxistakin [entäs sen hinta sitten!] tulisi kenties aika kiva nallepipo lapsoselle, vaientakaa joku nuo mokomat langat!).

Pari ufoakin tuli eilen illalla viimeisteltyä, niistä lisää pesukonepyörityksen jälkeen – ja hei, mulla on kesken (neuleista, ssh muista käsitäistä) enää vain starsky, mitäs tämä tällainen on!

Aiemman avautumiseni kommenteissa vilahteli taas neuleblogiyhteisön oletettu sisäänpäinlämpiävyys ja piiripienipyörii-fiilikset. Selailin äsken neuleblogeja Finnish Knit Blogs -ringin random-toiminnolla ja minulla olisi kaksi nöyrää pyyntää, jotka voit toteuttaa, mikäli haluat tehdä blogistasi ”saatavamman”.

Ensinnäkin: jos olet ringin jäsen, ethän poista sitä random-linkkiä rinkilinkeistä? Minusta on kiva selailla ringin blogeja satunnaisesti, mutta aina välillä tie tyssää. Ja laitathan sen rinkilinkkilaatikon näkyvälle paikalle, että pääsen eteenpäin!

Toiseksi: tee ihmeessä blogilistan ”tilaa blogini” -nappi blogiisi, niin saan sinut helposti lisättyä suosikkeihini. Olen laiska päivittämään blogilistan suosikkejani, enkä ole yrityksistä huolimatta vielä läytänyt Kivaa, Toimivaa ja Vapaata feedreaderia, johon voisin suosikkilistani siirtää. Jos minun pitää mennä itse blogilistalle, etsiä blogisi hakemistosta ja ruksittaa sinut sieltä, se jää liian usein tekemättä. Olen laiska.

BlogilistaWikissä on ohjeet tilauslinkin/-painikkeen tekemiseksi. Kiitos :).

PS. Näköjään minulla on ollut asiaa jo sadan postauksen ajan. Hyvänen aika.

Torstaina postittamani huivivaihdon tuotokseni luulisi ehtineen jo perille Marjolle. Vastaanottaja kertoi lempivärinsä olevan punainen, joten punaista hänelle myöskin tarjoilen! Lanka on Sandnesgarnin Kitten Mohairia, jota huiviin kului 100g. Mallineuleena perinteistä ja yksinkertaista, mutta kaunista feather and fania, ja noin 40 x 150cm kokoinen huivi (unohdin mitata pingotuksen jälkeen) valmistui kuutosen puikoilla varsin vauhdikkaasti.

Irkissä mallineule kiinnosti jo muutamaa, joten tässä huivin ohje kaikille:

Feather and Fan Scarf

Silmukkamäärä on 18:lla jaollinen plus valinnainen määrä reunasilmukoita. Omassa huivissani tein 3 mallikertaa ja molemmissa reunoissa 3 reunasilmukkaa ainaoikein-neuleella: 3x18s +2x3s = 60s.

Mallineule:

1. krs oikein
2. krs nurin
3. krs * 3 kertaa 2 oikein yhteen, 6 kertaa [1 oikein, langankierto], 3 kertaa 2 oikein yhteen* toista tähdestä tähteen.
4. krs oikein

Neulo huivin ensimmäiset 3. kerrosta ainaoikein-neuleella. Aloita sitten mallineule, mutta neulo varaamasi reunasilmukat aina oikein. Jatka mallineuleella haluamaasi pituuteen, neulo sitten taas kolme kerrosta ainaoikein-neuleella ja päätä silmukat.

Neuletiheydestä bongasin aikaa sitten apinoita, jotka jäivät itämään alitajuntaan ja jalostuivat tänään neiti apinalle syyspusakaksi.

Kaava Ottobre 4/05 (että ko. lehdestä voi sitten tykätä!). Pusakka fleeceä, kauluksen vuori ja helmakoriste collegea, hihansuut resoria.

Apinat applikoitu jämä-tekoturkispaloista, olihan puuhaa. Tykästyin tähän pusakkaan ikihyviksi, voisin melkein huolia itselleni samanlaisen!

Isi piti neiti uhmikselle seuraa koko päivän, joten tartuin ompelukorin kimppuun. Ollakseni oikein tuottelias oli parempi ahkeroida jo leikattuja vaatteita, siispä käsiksi jo ufoiksi muuttuneisiin tilaustäihin. Ei juuri mitään uutta, vaan vanhan toistoa:

Nettitutun tyttärelle lähestulkoon identtinen kopio oman prinsessani tulppaanipuvusta. Huomaatko mikä on erilaista ;)?

Ja toisen nettitutun tyttärelle väreiltään uusi versio perhospaidasta sekä pojalle vain malliltaan hieman erilainen versio liskopaidasta.

Eli Ewo ja Jaana, tulossa ovat, kunhan ehdin postiin! Vaihtohuivikin on odotellut postitusta valmiina jo useamman päivän.

Joissain blogeissa on kiertänyt anonyymi antamassa negatiivista palautetta, nimimerkittömyyden suojasta. Yritin jo pariin otteeseen kommentoida asiaa Tikrun blogiin, aloitin oman bloggauksen, yritin kommentoida taas ja jälleen yritän blogata aiheesta. Katsotaanpa saanko ajatuksiani vihdoin puettua sanoiksi!

Käsityöblogimaailma on kummallinen. Hyvin Harva, jos kukaan antaa negatiivista palautetta kommenteissa (muuten kuin anonyymina) ja suurin osa ei sitä taida edes haluta. Käsityöblogiyhteisä on hymistelevä ja ihasteleva ”voikunihku” -kommentteineen. Suurimmalle osalle ne ovat varmaankin juuri sitä, mitä haluaa kuulla – jos harrastaa vain mielikseen tai muutekin stressaavan elämän terapiaksi ei tee mieli lukea siitä, mikä työn tuloksessa tälläkin kertaa oli vialla.

Tätä taustaa vasten negatiivisten kommenttien jättäminen nimimerkillä on vaikeaa. Ei halua olla se ainoa, joka poikkipuolisen sanan laittaa ihastelevien kommenttien vastapainoksi, vaikka mielessä olisikin jokin rakentavakin idea lopputuloksen parantamiseksi. Eikä tiedä, miten vastaanottaja kritiikkiin suhtautuu. Suurin osa siis suodattaa negatiivisen palautteen kokonaan viestistä pois. Sitten on niitä, jotka haluavat sen antaa, kenties ärtyneenä siitä voikunihku-kommenttien tulvasta, mutteivat uskaltaudu tekemään sitä kuin anonyymisti. On vaikea tietää kelle ”saa” antaa muuta, kuin ihastelevaa palautetta, ja on vaikea olla se ainoa, joka rakentavaakin negatiivista palautetta esittää, vaikka jotkut saattaisivat siitäkin olla kiitollisia. Siksipä myös minä olen päätynyt siihen, että kommentoin vain positiivisista asioista ja jätän sanomatta, vaikka jotain kritiikkiä tai parannusehdotuksia olisi mielessä.

Itse olen monta kertaa miettinyt, ettei omaa käsityöntekijyyttäni edistä se, että kommenteissa pääasiallisesti vain kehutaan. Kaipaan taidekoulun kritiikkipiiriä, jossa työt laitettiin seinälle ja ruo-dit-tiin. Minä haluan oppia, minä haluan kuulla, mitä muut olisivat tehneet toisin. Kaikki eivät kuitenkaan halua, on kiva että on edes joku alue elämässä, jossa vain kehutaan. Ehkä olisi bannerin paikka, onhan olemassa jo ”meemitön alue” -nappi, nyt tarvittaisiin ”negatiivinenkin palaute tervetullutta” -nappi, jolloin yleisö ehkä uskaltautuisi antamaan negatiivistakin kritiikkia, ihan omalla nimellään.

Inhoan sanaa ”tuunata”. Sana on jostain syystä alusta alkaen kalskahtanut korvaan karmeasti, mutta pakko myöntää, että sana on käyttökelpoisuudessaan kätevä ja lyhyt kertomaan mistä on kyse.

Viikko sitten lauantaina vietimme ystäväni polttareita tai pikemminkin ”tyttöjen viikonloppua” höyrylaivaristeilyn, ravintolaruokailun ja saarimökkeilyn merkeissä. Lämpömittari kipusi kolmenkymmenen asteen kuumemmalle puolelle jo perjantaina, jolloin olin saapunut anoppilaan lähemmäs tyttöilypaikkakuntaa. Hamepulassani päädyin appiukon farkkukaapille ja anopin hyvinpalvelleen ompelukoneen ääreen ja tuunasin itselleni farkuista ”sen trendikkään” pikahameen. Kotona hame sai vielä kaksoistikkaukset asiaankuuluvan värisellä langalla. Helma on toistaiseksi risareunainen, saa nähdä käännänkö sitä ensinkään.

Jäin Itä-Suomeen useammaksi päiväksi ja totuin melkein jo olemaan pois koneen ääreltä kun polttarisankarin, käsitöitä tekevän hyvän ystäväni, seura oli kerrassaan mukavaa. Väsäsimme yhdessä hänelle hääpukua parin viikon päästä koittavaa alttarille astumista varten lasten temutessa jaloissa.

Myäs vaihtohuivi valmistui netittämyyden siivittämänä ja on nyt pingottumassa. Ehdinkin jo eilen hypähtää paikalliseen lankakauppaan hamstraamaan lisää huivilankaa, tällä kertaa farkunsinistä Garnstudion Vivaldia, josta olisi tarkoitus tehdä itselleni jonkunlainen huivi juuri noihin kuun lopussa luvassa oleviin häihin. Juhlamekkoni on polviin asti pitkä tykäistuva, helmasta hieman a-linjainen siniharmaa silkkimekko jossa on vaaleanharmaata kuviota, kuin siveltimen vetoja, edessä. (Fiksuna tyttänä olisin toki voinut ottaa kuvan sekä mekosta, että langasta, mutta nyt on jo pimeää.) Olen nyt kaksi iltaa tuijottanut nettiä ”jonkun kivan” huiviohjeen toivossa, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän plääh. Kuvittelin tekeväni kolmiohuivin, mutta tekisinkä sittenkin suorakaiteen. Apua, häät ovat kohta eikä minulla ole malliakaan!

Anun minulle tekemä laukkuvaihtolaukku saapui vihdoin tänään. Kuorta oli valtavan jännittävä avata, kun tiesin kuinka pitkään ja hartaasti Anu oli laukkua väkertänyt – enkä joutunut pettymään. Väri on kiva ja laukku taidokkaasti tehty. Yksityiskohtiin, kuten hihnan kiinnitykseen on todella panostettu! Iso kiitos Anulle!

Laukussa on tämän päivän ostokset, joista lisää myähemmin. Käsityö- ja blogausinspiksen suvannevaiheeseen hain innoitusta ilmoittautumalla Tiinan järjestämään huivivaihtoon. Vaihtoparini mieliväriksi osoittautui punainen, jota Lankavarastossani oli Aivan Liian Vähän, joten kauppaan… jossa mopo taisi vähän lipsahtaa käsistä, punainenhan on kiva väri. Ehkä tarvitsen vielä vähän lisääkin punaista…

Laukkuvaihto on nyt loppusuoralla: kaikki laukut ovat valmiina, mutta yksi laukku hukassa! Luvassa on koostetta ja vaihdon loppusanat jos vain tuo viimeinenkin laukkunen läytäisi tiensä saajalleen, langankierre pitää peukkuja pystyssä.