NMH100GL-vaihtotyä on onnellisesti perillä Vikellä, joten voin kirjoittaa hieman työprosessista. ”Neulo mitä haluat sadasta grammasta lankaa” kuullostaa ensin mukavan vapaalta tehtävänasettelulta, mutta sen vaikeus paljastuu äkkiä, kun alkaa miettiä, mitä sitä oikein lopulta tekisikään! Langankulutuksen arvioinnissakaan en ole vielä kovin guru: kaavailin ensin hahtuvalangasta neulottuja, huovutettuja tossuja ja neuloinkin niistä toisen, mutta jo se painoi yksinään 84g.
Mielessä oli jo pitkään pyörineet roguen taidokkaasti suunnitellut palmikot. Roguen neulominen sai koko palmikkokuvioinnin avautumaan aikaisempaa paremmin: ”ai niin, oikeita silmukoitahan voi kiertää nurjienkin kanssa”.. ”ooh, lisäyksillä ja kavennuksilla voi myäs siirtää palmikkoihin tulevien silmukkaryhmien paikkaa” ”kas, tällaisiakin kavennuksia on”. Inspiraatio heräsi suunnitella palmikkokuvioita myös ihan itse, olen nimittäin aina ollut enemmän omien töiden suunnittelija kuin mallista tekijä. Neuleiden kanssa se on vielä ollut haasteellisempaa, tämän blogin pitäjä nimittäin monista muista käsityöblogeista poiketen on selvästi enemmän ompelija kuin neuloja. Neuleissa olen yhä siinä vaiheessa, että kaikki tuntuu menevän jatkuvasti pieleen, ompelusten kanssa alkaa onnistumisprosentti kertayrittämällä olla jo vähän suurempi :D.
Eräänä iltana lapsen mentyä nukkumaan istahdin kynän ja ruutuvihkon kanssa sohvalle ja aloin piirtämään mielessäni pyörinyttä palmikkoa. Sepäs ei ollutkaan niin helppoa. Sitten tajusin ottaa avuksi lyijykynän mustekynän sijaan, ja jo vain alkoi sujua paremmin, kun ei koko ajan tarvinnut aloittaa alusta uudelleen, kun jotain meni pieleen. Lyijykynä ja kumi ovat ihmeellinen keksintä myäs näin tietokoneajalla! Lopulta mieleen kuitenkin juolahti, että piirtämisen voi varmasti tehdä koneellakin (enmäosaaenäätaviskynääkäyttää).
Googlauksen tuloksena läysin Aire River Designin ilmaisen neulefontin ja koneelta löytyi jo PDFCreator, jonka avulla tuotoksia voi helposti jakaa myös niille, keillä ei kyseistä fonttia ole. Ja eikun piirtämään. Ei puhettakaan siitä, että mallia edes testattaisiin ennen koneella puhtaaksi piirtämistä, ensin tehdään itselle hieno peedeeäf, josta mallia voi sitten katsoa… ja uusiksihan se sitten meni. Ensimmäinen mallitilkku veti kamalasti kokoon palmikonkiertojen takia, olin nimittäin nerokkaana kaventanut kuviossa lisättyjä silmukoita pois, että silmukkamäärä säilyi joka puikolla samana. Kävi ilmi, että se on turhaa, sillä palmikonkierrot kaventavat tyätä joka tapauksessa. Piirsin uuden version ja uusi yritys, joka oli jo huomattavasti parempi. Päätin kokeilla sitä sukan varteen, mutta koska kuvio on esittävä, ja etenee alhaalta ylöspäin, myäs sukassa oli kokeiltava uutta tekniikkaa, sukan neulomista varpaista yläspäin.
Ullan ohje varpaista ylöspäin neulottuun sukkaan on havainnollinen, ja alku sujui sen kanssa kuin leikiten. Halusin kuitenkin kokeilla saman tien myös tiimalasikantapäätä, enkä ollut vakuuttunut, että saan lyhennetyt kerrokset kauniiksi ullan ohjeilla, löysin toisen ohjeen, jossa käytetään ”wrap & turn” -tyylisiä käännöksiä, niillä olen aiemminkin saanut lyhennetyt kerrokset syntymään ilman reikiä tai mykkyräitä. Siitä huolimatta ensimmäinen kantapää meni purkuun pariinkin otteeseen. Kantapään toinen sivu onnistui heti kauniisti, mutta toisesta sivusta tuli koko ajan eri näkäinen. Lopulta hoksasin, että nurjalla puolella silmukoiden ympäri käännyttäessä kiedotut lankalenkit pitää puikolle nostettua kaventaa pois takareunoistaan. Saisivat kirjoittaa yksityiskohtaisempia ohjeita!
Kaikenkaikkiaan tykkäsin tosi paljon väärinpäin-sukista, ja tulen varmasti neulomaan sukkia näin päin paljonkin. Myäs tiimalasikantapäästä tulee kiva. Seuraavaksi on tarkoitus kokeilla erilaisia aloituksia, etenkin lyhennetyin kerroksin neulottu kärki kiinnostaa.
Sukan varren omaan palmikkokuviointiin en ole varauksettoman tyytyväinen. Jotta mallikerta mahtuisi varteen, oli sukkaa levennettävä kuvion kohdalta yhdellä silmukalla per puikko, joka aiheutti pientä pussitusefektiä kuvion kohdalle, ilmiö ei kuitenkaan ollut yhtä huomattava sukan ollessa jalassa, joten tyydyin ratkaisuun. Pieniä muitakin muutoksia kuvioon on mielessä, olen aloittanut samalla kuviolla lapselle puseroa/nuttua Silkegarnista. Tekele on edennyt kerällisen verran, mutta nyt mietin, purkaisinko sen ja muuttaisin kuviota niin, että olisin siihen tyytyväisempi. Lisää omia palmikko- ja pitsineulekokeiluja on luvassa, niin kivaa neulefontilla leikkiminen oli!
Tällaiset sukat ovat siis matkanneet Vikelle:
Ja tässä on tuon viimeisimmän palmikkoversion ohjekaavio pdf-muodossa.
Eilen posti toi minullekin kirjan, jossa on hourglass sweaterin ohje. Luulen, että ne lehmuksenvihreät Samokset haluavat isona tiimalasipaidaksi, mikäli vain onnistun muokkaamaan neuletta Samoksen tiheydelle sopivaksi. Onko joku jo toteuttanut sen Samoksesta?
Nyt paljastunee koko totuus langankierre-disainin takana, kuvassa pikku suunnittelijani työssään ;). Ihanaa kun tuo pikkulikka jaksoi jo istua ja piirtää ihan kuin isot neidit, kun leikkasin siihen pahuksen takkiin vuorta. Neidin palovammat alkavat muuten nyt olla jo parantuneet, hämmästyttävää on tuo lasten toipumisen nopeus! Kiitokset kaikille lohduttajille!
Entä miten käsityönharrastaja oppii lukemaan? Tietenkin käsityölehdistä! Kuvassa on suuri aarteeni, vanhoja Suuri Käsityökerholehtiä vuosilta 1974-1977, sisältäen ihka ensimmäisen numeron. Nämä olivat meillä olohuoneen hyllyssä siististi kansioissaan, kun olin pieni. Tiesin, että kakkoskansion toisessa lehdessä yhdellä aukeamalla on samanlainen pinnasänky kuin itselläni.. ja sitä kävin ihailemassa harva se päivä. Olin aina kiinnostunut kirjaimista ja tavaamisesta, ja lueskelin toki paljon muitakin kirjoja – vaan eräänä päivänä olin juuri pinnasänkyaukeamaa katsellessani kysynyt ”Näinkö sitä luetaan?” ja lukenut käsityöohjetekstiä sivulta äidilleni.
