langankierre

Mitääntekemättömyys on vaivannut jo toista kuukautta, lieneekä meri-ilmastolla minuun passivoiva vaikutus. Kangasvuoret ovat muuton jäljiltä vielä jätesäkeissä häpeämässä, en uskalla vilkaista niihin päinkään (etten muistaisi mitä kaikkea minulla jo on, ja voin hyvällä omatunnolla huomenna käydä naapurikaupungin valikoimia hiplaamassa?) ja viime aikoina huomattavasti kartutettu lankavarasto huutelee syyttävästi: ”Jonkun muun korissa olisimme päässeet jo puikoille!” Olen pohtinut aiheen perusteellista filosofista analyysia blogiin jo pidemmän aikaa, mutten ole saanut sitäkään aikaiseksi. Lopulta en jaksanut edes viritellä tähän mitään kuvituskuvaa, olkoon tylsä kuvaton nillipostaus.

Arkistosta huomaa että vastaava käsityöalavireisyys vaivasi samoihin aikoihin viime vuonna ja vuodenvaihteesta lähdettiin taas uuteen nousuun. Tällä hetkelläkin ideoita kyllä olisi, mutta ajatuskin jonkun työn aloittamisesta saa niskakarvat pystyyn: sitähän pitäisi sitten jaksaa jatkaakin, entäs jos se jää kesken. Kamalaa! Lähestyvä joulu aikaansaa myäs tietynlaisia paineita. Eikä käsityöntekijän pitäisi jaksaa tehdä lahjat itse! Ensi vuonna perustan lahjapajan hyvissä ajoin jo tammikuussa! Lyön Alpacakilosta vetoa että samassa tilanteessa ollaan jälleen ensi joulukuussa.

Siispä en ota paineita. Joululahjojen funktio ei ole toimia stressitekijänä keskellä synkintä talvea, ne keitä haluan muistaa, eivät varmasti aseta minulle samanlaista rimaa kuin mitä itse väen vängällä yritän pitää ylhäällä. Blogi on ollut varsin vähäpäivityksinen, mutta onneksi Neuleblogistaniasta ei tekstit lopu. Stay tuned, ehkä täältäkin vielä jotain taas irtoaa.

Valopillkkuja talven (minkä talven?) harmauden (mustuuden, sanoisin) keskelle toi eilen (eikä päivääkään liian aikaisin, tarkentaisin) saapunut Interweave Knits Winter. Arwen ei lehden sivuilla enää aivan vakuuttanutkaan. Se on liian lyhyt ja liian laatikkomainen. Jos neule päätyy puikoille, teen varmasti muutamia sooloiluja. Sekä Enid Cardigan että Venezia Pullover ovat ihkuja mutta tähän mielentilaan aivan liian tyäläitä. Tweed Beret puolestaan on paitsi aivan minun näköinen, myäs simppeli. Ehkä siitä olisi helppo aloittaa neulepläähistä toipuminen?

Nyt tänään ilmestyneen Knittyn pariin!

Kuukausi ehti jo vaihtumaan (hui kauheeta, miten voi olla taas jo joulukuu), joten Salainen neuleystävä 2006 on päättynyt. Niisk. Kivaa oli. Erityiskiitos Kristelille emännöinnistä, hommassa riitti varmasti tekemistä!
Olin viikonloppuna reissussa ja tiistaina kotiin palatessa odotti upea viimeinen ylläri omalta ystävältäni:

Olen turhaan odotellut kirkkaampia säitä, tässä harmaudessa ei taidekuvausta tarvitse haaveilla opettelevansa. Tämäkin kuva kuitenkin kertoo pakkauksen sisällän! Sain vihdoin ja viimein oman Chibin, en ole missään niihin törmännyt enkä ole saanut aikaiseksi verkosta tilata. Paketissa oli myäs Cloverin vieterin muotoiset puikkostopparit, tuoksukynttiläitä, sinistä Kitten Mohairia, joulukalenterikortti, sekä Alpacaa Juuri Sitä Väriä, jota olen jo monta kertaa hiplannut kaupassa, mutten ole raskinut ostaa. Kiitos, Lankavuoren Minna – pakettejasi on ollut kiva avata!

Omaksi salaiseksi ystäväkseni arpoutui heinäkuun lopussa Palasia elämästäni -blogin Johanna, ja hänen blogistaan voi käydä kurkkimassa, mitä lähettämistäni paketeista läytyi elo-, syys-, loka- ja marraskuussa. Pakettien miettiminen oli tosi hauskaa, kaikenkaikkiaan tämä tempaus on ollut hyvin mukavaa, osallistunen toistekin, mikäli emäntä vain jaksaa järjestää!

Uuden kotikaupungin kirjasto palkitsi: Elsebeth Lavold ja Viikinkineuleet *pyyhkii kuolaa näppikseltä*. Tuosta kirjasta on ilmeisesti painos loppunut, saako sitä enää mistään Ihan Omaksi? Haluaako joku luopua omastaan!!!??? Vietin tunnelmallista perjantai-iltaa, minä, Elsebeth, kynttilä, glögimuki ja ruutuvihko. Ajatuksissa on jotain Rowanspun DK Rushin pään menoksi, saahan nyt nähdä…

…totta puhuen, niinkuin jo Tikrun kommenttiraidalla tilitin, minulla on ideaähky. Tuotanto on ollut jumissa muutosta lähtien, mutta ajatuksia ja materiaalia on enemmän kuin ehdin toteuttaa. Ja mitä enemmän mietin sitä, miten vähän ehdin toteuttaa, sitä vähemmän saan edes aikaiseksi aloittaa.

Kuvatoiveita tuli niin paljon, että tein niille oman albumin, kaikkien kuvien julkaiseminen olisi ruuhkauttanut blogin etusivun. Jotain jäi varmasti kuvaamattakin, mm. leivänpaahdin, joka majailee alakerran varastossa pahvilaatikossa.

Olemme siis asuneet nykyisessä asunnossamme kaikki kolme viikkoa, ja kerrottakoon vielä ensin, että tämä on väliaikainen maja, varsinainen kotomme uudella paikkakunnalla kun vapautuu vasta ensi keväänä.

Tervetuloa kylään!

Käytyäni tirkistelemässä niin monessa blogissa, minunkin lienee ”pakko” osallistua tähän viime aikoina blogeissa liikkuneista meemeistä ehdottomasti mielenkiintoisimpaan. (Kyllä, minä olen se, joka tiirailee sisustustasi, jos olet pimeällä unohtanut ikkunaverhosi raolleen…)

Kerro siis kolme asiaa, mistä haluat nähdä kuvan blogissani. Nappaan niitä parin päivän sisällä, jos sää vain ei ole tolkuttoman harmaa.

Edit: Eikähän nämä toiveet jo riitä! Joitain kuvia jo napsin, sää tänään vaan ON todella kurja kuvaamisen kannalta.

Kiitos, muutto meni yllättävän sujuvasti. Kyllä, netin toimituskin sujui kohtuullisen nopeasti. Ei, en ole vain saanut aikaiseksi kertoa kuulumisia Blogistaniassakin.

Kerrassa mitään en ole blogaustauon aikana saanut aikaan, mutta rahaa on kulunut silti. Uudella paikkakunnalla ei googlailun tuloksista poiketen olekaan enää lankakauppaa, mutta eihän sekään lankafriikin lankashoppailua estä! Ensin kävimme lauantairetkellä naapurikaupungin söpössä pienessä käsityöliikkeessä, sitten tein maanantairetken Menitaan (juu, kyllä minulla oli muutakin asiaa pääkaupunkiseudulle):

Kaikille langoille on Suunnitelma. Ostetaan aikaa ja kärsivällisyyttä, mielellään edullisesti, sillä rahat hupenivat jo lankaan.

Nyt minullakin on pienet söpöliinit puikkostoppareiksi. Neiti Kaksiveen kanssa vaan uhkasi tulla tappelu siitä, kumman leluja nuo ovat…

Salaiselle ystävälleni kiitokset neuleaiheisesta postikortista, se kolahti laatikkoon jo jokunen aika sitten!

Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut mitään valmista enää saamaan aikaan. Pesukoneongelman jälkeen hajosi liesi, ja sen jälkeen alkoi makuuhuoneen katto vuotaa. Mikään ei voi enää mennä muutossa pieleen?

Nyt häviän nettioperaattoreista riippuvaksi ajaksi bittien ulottumattomiin, palajan langoille heti kun se vain teknisesti on mahdollista!

Arvoisille lukijoillekin täten tiedotetaan, että langankierre vaihtaa residenssiä ja paikkakuntaa kuun vaihteessa. (Salainen ystäväiseni, laitoin sinulle viestiä Kristelin kautta, toivottavasti olet saanut sen!) Siirrymme reippaasti etelään, paikkaan jossa en ole ikinä aiemmin käynytkään. Hieman tuntuu villille tämä elämänmuutos, mutta ehkä määränpäästä läytyy sieltäkin jostain lankaa? Nettiyhteys uuteen asuntoon on jo tilattu, ja nähtäväksi jää, joudunko pureskelemaan kynsiä netittömässä taloudessa vai ehtiikö kiltti asentajamies napsautella bitin liikkumaan jo ennen muuttoa.

Pikku hiljaa on pakko aloitella maallisen omaisuuden sullomista laatikoihin. Urakoijaa ei ollenkaan lohduta se, että tiedossa on uusi muutto keväällä, kun varsinainen työsuhdeasunto vapautuu.

Mutta eikös talo, jossa väliaikainen vuokrahuoneistomme sijaitsee, näytä ihkulta! Rakennusvuosi on 1890.

Onneksi postinkantaja oli tänään kiltti ja piristi päivääni tällä ihanaisella:

Kiitokset Tallinnasta langan minulle diilanneelle!

Ja kyllä täällä neulotaankin:

Yarrow ribbed sock kirjasta Knitting Vintage Socks aluillaan, lankana Step, joka ei onneksi enää neulottuna näytä NIIN rumalta!

Harkitsen vakavissani v*tutus maximuksen korjaamista lankahoidolla. Syvennyn nyt ensin kuitenkin oireyhtymän syntysyihin:

Laitoin aamulla koneellisen pyykkiä peseytymään, sitä riittäisi useampaankin koneelliseen. Noin pesuohjelman puolessa välissä sähköt pamahtivat pois ja minä miettimään katkon syitä. Aluksi toki ajattelin, että kyseessä on vain hetken kestävä normaali sähkökatko, mutta pesukoneen ympärillä leijuva palaneen käry ja sulaketaulusta napsahtanut pesukoneen pistorasian sulake saivat epäilemään jotain vakavampaa. Sulakkeen napsauttaminen takaisin päälle ja virtojen nollaus pääkytkimestä eivät palauttaneet sähköjä. Käynti naapurissa osoitti, että sähköt olivat poikki vain meillä. Soitto sähköyhtiään varmisti, että runkoverkossa ja jakelussa ei ole vikoja, sähkövika oli siis huoneiston sähköverkossa ja ei sähköyhtiän vastuulla.

Alkoi puhelinkierros. Soittoa isännöitsijälle kustannusvastuusta, tuloksettomia yhteydenottoyrityksiä taloyhtiön hallituksen edustajaan, joka olisi voinut sanoa mielipiteensä huoltofirmasta (ja jolla oli sähköpääkeskuksen avain). Soittoja lukuisiin sähköurakointiliikkeisiin joista yksi lopulta lupasi tulla jopa saman päivän puolella! Odottelua sähköttämässä taloudessa, jossa: ei voinut surffata internetissä, ei voinut keittää kahvia, ei voinut katsoa televisiota/dvd:tä, ei voinut edes silittää pyykkivuorta, puhumattakaan että olisi voinut käyttää vapaapäivää vaikkapa ompeluun. Noin neljän tunnin sähköttämyyden jälkeen sähköasentaja saapui, ja havaitsi, että koko ryhmäkeskukseen ei tullut sähköä. Sähköpääkeskukseen olisi siis päästävä, joten taas pimputtelua naapureiden ovella yleisavaimen toivossa, soittoja yhtiön hallituksen jäsenille, kukaan ei tuntunut olevan tavoitettavissa. Uusien puhelinnumeroiden haalimista isännöitsijän kaivamien tyäpaikkatietojen perusteella…

Lopulta yleisavaimellinen naapuri löytyi, sähköpääkeskuksen ovi avautui, vika saatiin korjattua ja laskun maksajaksi osoittautui taloyhtiö! Sitten uusi soittokierros, tällä kertaa pesukonekorjaajille. Lukuisia soittoyrityksiä paikkoihin, joissa ei vastata puhelimeen tai joissa tuuttaa varattua, tai joista päästäisiin paikalle aikaisintaan ensi viikon torstaina. Lopulta läytyi yksi, joka lupasi tulla jo tänään – tulikin, ja osoittautui, että mukana oli koneeseen sopimaton varaosa. Vika oli kyllä puhelindiagnosoitu oikein: koneen sisältä läytyi osin sulanut ja mustunut ohjelmakortti, joten ei ihme että pesuhuoneessa haisi.

Korjaaja tulee uudestaan maanantaina ja siihen asti on pärjättävä pesukoneetta. Onneksi korjaus ilmeisesti sekin menee kotivakuutuksesta, joten säästyneillä rahoilla (sähköurakoitsija ja koneen korjaus) aion lohduttaa itseäni Jossain Ihanassa Nettikaupassa. Sinä, joka jaksoit jakaa koettelemukseni tänne asti, kerro minulle, mitä tilaisit GetKnittedista tai Cucumberpatchista noin kymmenellä eurolla. Yksi kommentoijista saattaa saada mitä haluaa ;).

Edit 14.10.: Osaan typottaa.

Edit 15.10.: Intternetskusta läytynyt satunnaislukugeneraattori kertoi, että Jostain Ihanasta Kaupasta lankaa saa itseni lisäksi Riitu. Riitu ei vielä tiennyt mitä haluaisi, keksin siis jotain ;).

Kohta kukaan ei enää usko, etten voita ikinä mistään mitään! Tällä kertaa arpaonni potkaisi ilun luona. ”Pieni ja mitätön” palkinto osottautui ihkun väriseksi ötäkkäheijastimeksi, joka muuten tulee tarpeeseen, ja purkilliseksi pieniä vaaleanpunaisia helmiä. Helmipurkki asettaa minut nyt hankalaan asemaan: olen suureen ääneen Vannonut, etten helmitöihin hurahda, mutta mutta näistä kyllä saisi aikaan vaikka mitä kivaa. Ja oikeastaan vannomiseni koski vain korujen tekemistä, ei helmivirkkausta, helmineulontaa eikä etenkään helmikirjontaa? Sitäpaitsi lahjahelmethän saa aina käyttää (vaikka koruihinkin), mutta lisää ei saa (itse) ostaa (elleivät helmet sitten lopu kesken)…? Oikeasti, noille helmille on jo suunnitelmia, eri asia vaan milloin aikaa toteutukselle on!

Kiitos, paketti ei ollut minusta mitenkään mitätön!