langankierre

Tulinkin taas pariksi päiväksi Tampereelle, ja nyt kun täällä kerran olen, minun on todennäköisesti pakko ostaa kankaat juhlapukuihin itselleni ja vauvalle. Olemme menossa syyskuun puolessa välissä suomalaisiin, ja lokakuun alussa kiinalaisiin häihin, ja molempiin tarvitaan jotain päällepantavaa. Nyt vaan on käsittämättömän hankala päättää millaisen juhlapuvun itselleni tekisin.

Kävin jo tänään hipelöimässä juhlakankaita Lielahden Eurokankaassa. Kiinalaiselta sulhaselta käsitin, että vaaleanpunainen olisi hyvä värivalinta, sillä vauva tulee osallistumaan muodollisuuksiin ruusukorin kantajana tms. ja minun tietenkin pitää häntä siinä puuhassa avustaa. Morsiammen maid of honorit ovat vaaleanpunaisissa hekin. No. En erityisemmin välitä vaaleanpunaisesta, mutta Eurokankaassa oli aika kivaa vanhan roosan sävyistä taftia sekä yksivärisenä, että hillityllä kukkakirjonnalla. Pohdinkin jos tekisi a-linjaisen pitkän hameen yksivärisestä ja siihen irrallisen tyköistuvan topin kukkakirjotusta. Hame tämänkaltainen ja toppi tämän kuvan vasemmanpuoleisen naisen päällä olevan kaltainen. Vauvalle taas tekisin empireleikkauksisen mekon niin että yläkaarrokkeessa olisi sitä kirjailtua kangasta, pitkä helma ja ehkä vähän puhvitetut hihat yksiväristä.

Nyt mietin vain että onko puku tarpeeksi, mutta ei liian juhlava kumpaankin tilaisuuteen. Suomessa on odotettavissa ei-kovin-formaalit häät, kiinalaiset lienevät varsin formaalit, mutta päivätilaisuutena. Miestä on kehotettu pukeutumaan smokkiin, joka sekin on pukuetiketin mukaisesti erikoinen valinta hääjuhlaan – tosin mitäpä minä tiedän muutenkaan kiinalaisesta kulttuurista, etenkin kun häät lienevät aikamoinen mikstuura länsimaisia ja kiinalaisia perinteitä jo muutenkin.

Taidan vain painella huomenna kauppaan hakemaan kankaan ja sillä hyvä.

Edit: toppilinkki ei kuulemma enää/toistaiseksi/vaihteeksi toimi, joten kopsasin koneeni cachesta läytyvän kuvan ainakin väliaikaisesti talteen tänne.

Mikä tämä on?

Nooh, Prismassa oli tänään Butterfly alessa, ja aloin miettiä että oikeastaan Fifi 2 olisi aika kiva joululahja jollekulle.. seliseli. Nyt siis minäkin kun kaikki muutkin. Huokaus. Niin juu ja se Tango ei toiminut tuossa mallissa, ei ainakaan mustana – haituvat ovat niin pitkiä ja peittäviä että olin tehokkaasti sekaisin jo ekalla kuviokerroksella, kun pikaisesti fifinalkua siitäkin pari päivää sitten testasin.

Butterflyn lisäksi ostin vielä virkkauslankaakin ja koukun, jonkun ihme päähänpiston seurauksena. En ole ikinä ”oikeasti” virkannut mitään valmista, kokeillut kyllä jos vaikka mitä eli teoriassa osaan, käytännössä en oikein. En edes vielä tiedä, mitä langasta lopulta tulee!

Kuitenkin, viime päivien tapahtumien johdosta julistan täten, etten enää osta mitään käsityömateriaaleja, ennen kuin vähintään kolme valmista työtä on blogissa julkaistu. Piste.

Kuluneen viikon aikana on tullut laitettua omaisuus käsityömateriaaleihin. Ensin saapui Kangastukun paketti:

Vaaleanpunainen ja vihreä kangas ovat kosteussuojattuja, niistä tulee Vauvalle joko ulkoiluhaalari tai – jos saan perusteltua itselleni ajatuksen järkevyyden – mieluummin takki ja housut. Valkoinen reikävuori on noita ulkoilutamineita varten. Toteutusideoita vilisee jo mielessä! Koiratrikoosta puolestaan tulee Vauvalle paitoja tms. vaatteita. Lisäksi tilasin saumateippiä, kirjonnan tukikangasta, Solvyä ja Aplix 800 -tarranauhaa kestovaippoja varten.

Eilen lähdin melko ex tempore miehen mukaan hänen käydessään työmatkalla Tampereella. En ole kovin tyytyväinen asuinpaikkakuntani lankatarjontaan, joten pyhitin käynnin paitsi käymällä syömässä mainiota pihviä Saludissa nettikaverini kanssa, myös shoppailemalla lankakaupoissa. Ja löytyihän sitä. Taito Shopista ostin vähän punaista Fanttia ja (vaikka ei pitänyt) Pirtin kehräämän tumman viininpunaista hahtuvaa. Väri ei päässyt oikeuksiinsa yrittäessäni valokuvata sitä iltahämärissä, joten kuvaa ei tipu ;).

Lankaliike Aili Jokisesta löytyi pätkävärjättyä Regiaa vauvan sukkiin ja ihanaa luonnonvalkoista Silkegarn -silkkilankaa, josta tulee Vauvalle pitsineulenuttu, kunhan keksin kivan mallin. Samaisen kaupan alekorista läytyi Scala -puuvilla-pellava-villasekoitelankaa, josta myös Vauva saanee jossain vaiheessa jotakin:

Kotimatkalla neuloin lankalaatikkoja siivotessa läytyneet puolivalmiit villasukat loppuun – malli on oma, tapanani on käyttää lankojen jämiä neulomalla erilaisia hyvinkin kirjavia varsia sukkiin:

Ja sukkien valmistuttua ehdin vielä aloittaa Regiasta Vauvalle sukkia:

Kas näin – lankatilannetta on hieman korjattu – ja neulomisinspis on taas pitkästä aikaa taivaissa!

…nimittäin ne saivat ihan oman blogin yhteistyössä nettikavereiden kesken. Tervetuloa kuolaamaan herkkupeppujen aikaansaannoksia.

Susannan käsityöt pohdiskelee itse tekemällä saavutettavaa säästöä. Olen aihetta itsekin miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, ettei säästö enää nykymaailmassa ole kovin yksiselitteistä. Laadukas materiaali omiin käsitöihin maksaa, kun taas valmiita vaatteita tuodaan kaukoidästä halpatuontina hyvinkin edullisesti.

Lasten vaatteissa säästöä syntyy helpommin, sillä kangasta tai lankaa kuluu vaatteisiin huomattavasti vähemmän. Aikuisten vaatteissa säästö ei olekaan niin itsestään selvää, sillä materiaalin kulutus on huomattavasti suurempaa. Neulepaidan lankojen hinnalla saa helposti valmiin neuleen kaupasta, ja vaikka ulkoilutakit kalliita ovat kaupoissakin, ei pinnoitettu kangas puhumattakaan nyöreistä, stoppereista, heijastinnauhoista ja vetoketjuista halpaa ole.

Myäs materiaaleissa laatu maksaa, ja mikäli haluaa pitkään hyvännäköisenä ja kestävänä pysyvän vaatteen, kannattaa laatuun panostaa. Itse olen oppinut arvostamaan omaa työtäni sen verran, etten enää ”säästä” ostamalla aina halvimpia materiaaleja. Työ ja rahatkin menee hukkaan siinä, kun käsityö, johon on uhrattu aikaa ja vaivaa, nyppyyntyy, kutistuu, venähtää tai kulahtaa jo parissa pesussa. Jos pitää saada edullisesti kertakäyttöpäällepantavaa vaikka juhliin, ostan melkein mieluummin sen halpatuontimekon kuin tuhlaan aikaani halvasta ja heikkolaatuisesta materiaalista työllä väkerrettyyn luomukseen.

Poikkeus luonnollisesti vahvistaa tässäkin säännön, etenkin kangaskauppojen alekoreista läytää laadukastakin tavaraa polkuhintaan. Eikä kaikki halpa ole automaattisesti huonoa, niinkuin ei kaikki kallis hyvääkään. Taitava käsityöntekijä osaa hyödyntää kierrätysmateriaalit ja loihtii pakalla mitäänsanomattoman näköisestä kankaasta silmää hivelevän lopputuloksen.

Itse tehden on kyllä mahdollista säästää, mutta yhtä hyvin voi joutua maksamaan jo materiaaleista huomattavasti enemmän kuin mitä valmis vaate olisi kaupassa maksanut. Entä minkä hintaiseksi hinnoittelet oman tyäsi?

Langankierre on tehokkaasti lomaillut heinäkuun. Puikkoihin olen hädin tuskin koskenutkaan, ja ompelusrintamallakin vain aivotyöskentely tuntuu olleen aktiivisena. Yhden lappuhaalarin tosin tein vauvalle, ja yritin pariinkin otteeseen ottaa siitä edustavaa kuvaa, jonka voisin blogiini postata. Ei onnistunut. Milloin salama läikehti lapun konekirjonnassa, milloin koko otos tärähti niin, että kuvasta hädin tuskin selvää sai. Seuraavakaan kuva ei liene edustavimmillaan, neiti kun on jo koekäyttänyt housunsa ja tahrannutkin ne vasemmasta polvesta:

Irkissä yksi jos toinen on alkanut tehdä fifi kakkosta. Jo ensimmäisestä fifistä lähtien olen ollut aivan varma etten moista huivia ala väsäämään. Ohje ei ole kolahtanut minulle ollenkaan, varmaan siksi, etten oikein välitä vinoelementeissä missään kuvioinnissa (voi sitä, joka erehtyy menemään laittamaan vaikka mosaiikkilaatoituksen keittiöönsä tai kylppäriinsä vinoon.. en ymmärrä!). Noh, nyt kun kerta kaikki muutkin.. aloin miettimään voisiko fifi2:n tehdä tuosta mustasta Tangosta, jota minulle on jostain tilaustyöstä jäänyt jonkin verran yli. Riittäisiköhän tuo 150g kuinka pitkälle… ehkä siitä saisikin oivan joululahjan. Kääk.

Minulle on iskenyt kaappiensiivousmania. Muutimme nykyiseen asentoon viime marraskuun lopussa, ja koska meillä oli lainalaatikot, ne piti tyhjentää salamannopeasti miten sattuu kaappeihin. Mies hoisi ahkerana suuren osan tyhjentämisestä, mistä hänelle suuri kiitos, mutta koska meillä on hieman eri tason standardit siisteydessä ja järjestyksessä, kaapit ovat odottaneet järjestävää kättä aina sieltä marraskuun lopusta saakka. Vihdoin tällä viikolla ahkeroiduin, melkein kaikki on käyty läpi. Työhuone ja makuuhuone kaipaa vielä vähän hienosäätöä, ja pahvilaatikoittain kamaa odottaa kirpparille viejäänsä.

Taisi olla Carennah, joka irkissä pyysi kuvaamaan ja laittamaan esille kaikki langat, mitä taloudesta läytyy. Pelkäsin vähän sitä määrää, mitä niitä voisi olla, ja lopulta olin positiivisesti järkyttynyt. Minullahan on vain vähän lankaa! Olen ollut tietoisesti lankadieetillä jo pitkään, ostanut vain tarpeeseen enkä varmuuden vuoksi ”tuosta voisi tehdä jotain kivaa” -tyylillä. Olen pyrkinyt kuluttamaan vanhoja lankoja tehden kirjoneulesukkia ja lapasia tusinoittain. Tadaa, systeemi on tuottanut tulosta, nyt voisi selvästi ostaa jo lisääkin! Tässä on laatikoissa absoluuttisesti kaikki langat, mitä taloudesta läytyy. Ensimmäisessä korissa on yhä kesken (…) oleva rogue, seuraavana on laatikollinen villa- ja villasekoitelankoja (kuvassa myäs yllättäen läytynyt, melkein valmis sukkapari, luonnonvalkoinen seiskaveikka on loppunut kesken, toivottavasti sitä läytää vielä), pienempi boksi puuvilla- ja erikoislankoja (se musta Tango näkyy etualalla), sekä laatikollinen suomalaista ja islantilaista hahtuvaa. Hmm. Mitä tilaisin ensimmäiseksi.. silkkivillaa? Merinoa??! Jotain täytyy saada!

Lomalla ollut inspiraatio tekee paluutaan, olen parin päivän ajan neulonut taas innokkaasti roguetani, ja tänään puhalsin pölyt ompelukoneen päältä. Ompelin kyllä tuossa jokunen aika sitten värisuoran taskuvaippoja kuiviketta tarvitsevalle tyttöselle, mutten saanut aikaiseksi blogata tuotoksista. Perjantaina saapui postissa anopin neidille hankkimia pellavakankaita, joista ensimmäistä ehdin paloitella tänään tuloksena kukkaishousut (ohje uusimmassa Ottobressa):

Lehdessä olevan topin mallista en kovin välitä, suunnittelen tekeväni huomenna housujen kaveriksi tunikan, jossa kukan terälehdet komeilevat alalaidassa. Sen jälkeen on pinossa vielä punaista, vaaleansinistä ja luonnonväristä ohutta pellavaa silpojaansa odottamassa.

Tsi-kestoilijoiden viisasten kivi tuntuu olevan toimivien tarrahahtuvakuorien neulominen. Minunkin oli sitten pakko yrittää. Neuloin ensin kymmenisen senttiä kunnes hoksasin, että on fiksua neuloa mukaan saman tien käänteet joiden sisään kuminauha pujotetaan. Purin ja neuloin alusta uudestaan uudella systeemillä. Kuvia lopputuloksesta myäs auki ja puoliksi auki. Kuvat ovat surkeita laadultaan, varsinaisen kameran patterit ovat lopussa, joten filmasin videokameran photoshot-toiminnolla.

Vietin pari vuotta sitten kesän Pekingissä ja siitä lähtien minulla on ollut ikävä aitoja kiinalaisia ruokia. Suomessa toimivista kiinalaisista ravintoloista ei niitä löydä, eroa on suurinpiirtein yhtä paljon kuin suomalaisella perinteisellä keittiöllä ja texmexruualla ;).

Eniten olen ikävöinyt paria herkkuruokaani, gong bao ji dingiä ja cu liu bai caita. Tänään päätin pistää parastani ja yrittää imitoida ko. herkkuja miten parhaiten taidan. Lopputulos ei ollut aivan täydellisen autenttinen, mutta hyvin paljon sinne päin!

Gong bao ji ding – kanaa, chiliä ja cashewpähkinöitä

• 450g broilerin maustamatonta rintafilettä suikaleina
• 4 rkl äljyä
• 10 kuivattua kokonaista chilipalkoa
• 3 valkosipulin kynttä murskattuna
• 1 dl cashewpähkinöitä

Marinadi:

• 1 rkl maissitärkkelysjauhoa (Maizena)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl riisiviinaa (sakea)
• 1/2 tl suolaa
• 2 rkl vettä

Kastike:

• 1 rkl maissitärkkelysjauhoa (Maizena)
• 1 rkl riisiviinaa (sakea)
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 korkillinen etikkaa
• 1 tl sokeria

Sekoita marinadin ainekset keskenään, lisää broilerin filesuikaleet, sekoita ja anna maustua vähintään 15min. Kuumenna öljy wokissa savuavan kuumaksi, lisää chilipalot ja sekoittele kunnes ne tummuvat. Lisää kanasuikaleet, vähennä levyn tehoa keskilämmälle ja sekoittele kunnes kananpalat vaalenevat. Lisää pähkinät ja valkosipulimurska, sekoita. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään, lisää kana-pähkinäseokseen. Anna kiehahtaa.

Cu liu bai cai – kiinankaalia hapanimeläkastikkeessa

• 1 iso tai 2 pientä kiinankaalia
• pieni pala purjosipulia
• 2 rkl öljyä
• 3 rkl vettä

Kastike:

• 1 rkl maissitärkkelysjauhoa (Maizenaa)
• 1 rkl riisiviinaa (sakea)
• 1 rkl viinietikkaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 tl sokeria

Kuumenna öljy wokissa, lisää suupaloiksi paloiteltu kiinankaali ja tikuiksi leikattu purjosipuli. Sekoittele pari minuuttia kunnes kaali tuntuu vetäytyvän kasaan. Lisää vesi ja anna kiehahtaa hetken. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään, kaada kaali-sipulipaistokseen ja kiehauta.

Tarjoile näin: Lämmitä lautasia kiehuvalla vedellä hetken ja kaada gong bao ji ding yhdelle lämpimälle lautaselle ja cu liu bai cai toiselle. Varusta tarjoilulautaset lusikoilla. Kata ruokailijoille pienet (teevadin kokoiset) lautaset ja kiinalaiset syämäpuikot. Voit tarjoilla lisänä riisiä, jos haluat, se ei kuitenkaan ole välttämätäntä. Ruokailijat ottavat tarjoilulautasilta vähän ruokaa kerrallaan omalle pienelle lautaselleen – tai syövät suoraan tarjoilulautasilta.. nostalgiset muistot heräävät 🙂

Kun nyt kerran vauhtiin päästiin. Päällä kukkavaipassa collegea, kettuvaipassa trikoota, sisäpuoli flanellia, imuna kolminkertainen paksu frotee ja lipareessa kolminkertainen flanelli. Kuva vaipoista auki täällä