langankierre

Menin sitten ilmoittautumaan neuleolympialaisiin, tarkoituksena olisi saada aikaan lapsen kaarrokeneule niistä islantilaisista hahtuvista. Meninköhän haukkaamaan liian ison palan? Ja eihän mulla ole vielä malliakaan! Taitaa muutama ärräpää päästä, kun ensi kuussa nykerrän paitaa seisaaltani baaritiskin ääressä riiviöltä paossa. Susannakos se oli, joka kertoili neulovansa seisaaltaan. Alkaa myös nuo neuleet jakautua minullakin KTN ja KTV-versioihin, termeistä kiitos ilulle.

Ommella en voi enää juuri lainkaan. Alakerrassa säilyy sopu neitokaisen kanssa, mutta yläkerrassa on vaan kerrassaan aivan liian paljon aivan liian mukavia kaappeja ja laatikoita tutkittavaksi. Myös työhuoneen kirjahyllyn tavarat on mukava vetää lattialle. Ja ne käsityötarvikkeet ompelupöydällä! Voi sitä riemua kun pääsee käsiksi ompelulankoihin tai askarteluhileisiin.. äidistä se vaan ei ole ollenkaan niin kivaa. En tue lapseni luovuutta, olen kammomamma.

Palailen nyt kuitenkin Ottobrelehtien pariin, sovittiin näes, että mies saa wowittaa iltaruokaan asti ja minä ommella loppuillan. Jee!

Lankahamsterikisan innoittamana kaivoin tänään vaa’an ja lankalaatikot esiin ja ryhdyin inventoimaan. Itseänikin kiinnosti miten paljon lankaa on ehtinyt nurkkiin kerääntyä. Tulos (5223g, tarkemman erittelyn voi lukea hamsteriblogista) taitaa asettua hamsterikisan kategoriaan ”säälittävä”, sanoinkin jo ircissä, että taidankin tästä lähteä lankakauppaan.

Kuten jo hamsteriblogissa kirjoitin, en ole hamstraajaluonne, pikemminkin sen vastakohta. Minulla on suorastaan pakkomielle päästä eroon kaikesta turhasta roinasta, ja tuo määrä lankaa on minulle jo PALJON. Jännä kyllä, että helmikuinen langanostokielto pukkaa aiheuttamaan langanostopaineita nyt, myös minulle! Blogeista ja ircistä huomaa myäs, että leikkimielisen hamsterikisan voi varmaan käsittää kilpailuksi siitä, kuka hamstraa eniten ennen tammikuun loppua? No, itse olen jo kahdesti käynyt lankakaupassa kuolaamassa, mutta olen huono törsäämään ilman selvää kuvaa siitä mihin langat lopulta käyttäisin. Pari kerää Gjestalin tummanharmaata Jannea lähti viime viikolla mukaan pohjaväriksi kirjoneulesukkiin, joihin toivottavasti saan upotettua mahdollisimman paljon noita epämääräisiä villalankojen jäämäntähteitä.

Ilmoittauduin mukaan maaliskuiseen neulevaihtoon, neulo mitä haluat 100g:sta lankaa. En olekaan aikaisemmin neulevaihtoihin osallistunut. Myäs neuleolympialaiset kiinnostaisivat, mutta menevät pahasti päällekäin hamsterikisan kanssa. En haluaisi ostaa lisää lankaa olympialaisia varten. Ellei sitten… lapsen kaarrokeneule niistä islantilaisista hahtuvista?

Hamsterikuukausi lähestyy, ja se on aiheuttanut minulle vimman viimeistellä rästitöitä – että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kisatikutuksen!

Päättelin mm. vihdoin ja viimein lapsen Regiaiset sukat ja lapaset. Taidan pitää tuota edelleen vauvana, olisin voinut tehdä asusteista isommatkin, nyt ne ovat nippanappa sopivan kokoiset eli tuolla kasvuvauhdilla eivät takuulla mahdu pitkään. Toisaalta, lanka riitti nytkin juuri ja juuri, lapasten peukaloihin jouduin käyttämään ikivanhoja Bambinon jämiä.

Ikuisuuden kaapissa puolivalmiina odotellut sophiekin on nyt huovutettu. Huovuttamista vaille valmiiksi sain sen joskus alkusyksystä ennen lumen tuloa, kuten tästä kuvasta näkyy. Nyt minulla on pulma mitä tuolla tekisin, siitä tuli tosi pieni eikä oikein minun tyylinen. Kellehän tuo kelpaisi lahjaksi.

Lankana käytin vanhempieni joskus ajat sitten Islannista tuomaa hahtuvaa, joka on turhan karkeaa villavaippahousuihin ja tahtoo kutittaa asusteissakin.

Tein toiset tarravillikset omalla ohjeellani. Tsi-kestolistalla ja kestovaippainfossa olleissa tarravillisohjeissa ei miellyttänyt se, että kuminauhat jäivät näkyviin ja painamaan lapsen reisiä. Ratkaisuna neuloin kuminauhoille kujat, takareunaan taitereunana ja reisikuminauhoihin 3o 1n 3o -reunuksella kauttaaltaan koko vaipan mitalta, nurja silmukka on merkkinä taitekohdasta ja vaippaosan valmistuttua reunat taitetaan ja ommellaan kujiksi. Lisäykset ja kavennukset tein tuon reunuksen sisäpuolella. Oikein toimiva ratkaisu.

Lankana Piikun liukuvärjätty hahtuva jonka neuloin kaksisäikeisenä. Värien osuminen noin hyvin yhteen oli silkkaa sattumaa! Täällä kuva vaipasta auki.

Marja haastoi minut listaamaan omituisia tapojani, kyseessä on siis se meemi joka on tainnut pian kiertää koko Blogistanin. Yritin pohdiskella löytyykö minusta mitään erityisen omituista (Read on …)

Uuden vuoden kunniaksi blogi on saanut uuden puvun. Langankierre yrittää aktivoitua taas käsitöidenkin alueella, loppuvuosi oli vähintäänkin hmm… ”mielenkiintoinen” eikä jaksuja räpeltämiseen oikein riittänyt vaikka se sinänsä kivaa onkin. Muutama blogaamaton viritelmä tuli kyllä tehtyä mutta ehkä niistä lisää myöhemmin.

Minun käsityötuotteliaisuus tulee ja menee – välillä on hyvinkin aktiivinen aikakausi, sen jälkeen puikot ja koneet saavat pölyttyä pitkäänkin, kun vaan kovasti suunnittelen mitä tekisin. Aivan täysin toimettomana en ole istunut nytkään, mm. sophie odottelee toista kierrosta pesukoneessa (on odotellut jo pitkään…) ja Lapsen Regiaiset sukat päättelijäänsä. Aloin neuloa keränlopusta tumppuja, mittailin keittiövaa’alla jämälangan ja valmiiden sukkien painoa ja arvoin riittääkö vai eikö riitä. Tehdään peukut bambinonjämistä jos ei riitä.

Uuden innostuksen löysin arvaamattomalta alueelta, ristipistoista. Se salakavalasti yllätti jostain seläntakaa, mutta en lupaa ottaa tavaksi! En nimittäin pidä yhtään valmiista ristipistotöistä, tai erittäin harvassa on ne jotka mielestäni on tyylikkäitä – ainakaan seinälleni en kovin montaa kelpuuttaisi. Joitain malleja saattaa löytyä, joista olisi vaikka pyyhkeen boordeiksi tai vaikkapa valokuva-albumin päällystämiseen. Tästä työstä on tulossa mitä todennäköisimmin lahja. Siispä arvuuttelenkin, mikä tämä on:

Ei – se ei ole kala, vastaus löytyy täältä

Joskus kauan sitten (mutta ihan tässä ikiomassa galaksissa) sain vaippaompeluinspiksen ja silppusin sitten trikoota monen vaipan verran päällisiksi. Imumateriaaleja ei riittänyt silloin leikata kuin kahteen vaippaan, joten siihen innostus sitten hiipuikin – olisi kai muka pitänyt saada leikata kaikki tarvemateriaalit ja ommella vaipat sitten sarjatyönä. Nyt olen vähän kironnut tuota aikaisempaa inspiraationpuuskaa, mitä järkeä oli leikata M-kokoisia vaipanpäällyksiä tusina ja jättää homma sitten kesken? Nyt olisi tuolla puoliksi leikattuja M-koon vaippoja vielä vino pino, mutta vaipatettava tarvitsisi vaippansa vähintään kokoa L. Huoh.

Ompelin kuitenkin ne kaksi kokonaan leikattua vihdoin valmiiksi ja nettitutuista niille läytyi jo käyttäjäkin. Mitähän teen noille lopuille, mahtaakohan lähipiirissä olla vielä tarpeeksi tuon kokoisia nyyttejä.

Tässä vielä kuva josta selviää millaisia vaipat ovat sisältä. Trikoisen kuosikankaan kätköissä on siis 2 kerrosta froteeta ja 1 kerros flanellia imuna, sisäpinta flanellia ja läpässä 2 kerrosta flanellia ja 1 kerros froteeta.

Tänään sain inspiksen (kuosikankaiden puutteessa, huoh) kokeilla kauan suunnittelemaani brodeeratulla kuvalla varustettua vaippaa Lapselle. Tällainen siitä tuli:

Ja tästä kuvasta pääsee taas silmäilemään millainen tuo vaippa on sisäpuolelta. Vaippa on ulkopinnalta paksua froteeta, sisäpinta ohutta hampputrikoota ja sisällä imuna 2 kerrosta froteeta ja 2 kerrosta hamppufleeceä.

Tilaustyö Lapsen kummitädille:

Taskuvaippoja ekopirpanasta tilatuista PUL:ista ja microfleecestä, kaava oma. Hamppuimuja saman putiikin hamppufleecestä, kolminkertainen kangas, koko noin 12x40cm.

Äidille…

…ja tyttärelle

Kankaat Kangastukusta Reimatecia ja FOV:ia, kaava Suuren Käsityölehden huhtikuun 2005 numerosta pienin muokkauksin. Haalarin alaosan saumat teipattu.

Olen jo päästänyt deadlinet liian lähelle monessa projektissa, tekemättämien töiden pinoa oli pakko alkaa tänään keventämään. Harrastuksestakin saa näköjään stressin, kun suunnittelee vaikka mitä, hankkii niihin tarvikkeet ja sitten onkin jo ”pakko” ne toteuttaakin. Kun on laittanut rahaa materiaaleihin ei viitsisi ostaa sen lisäksi vielä vaikkapa juhlamekkoa. Sinänsä kurjaa, että tekemättämät työt alkavat vaivata, kun kuitenkin pidän käsitöistä ja niitä mielelläni teen. Minä olen kuitenkin selvästi harrastukseni kanssa kovin kausieläjä, välillä tulee tehtyä paljonkin, välillä vaan mietittyä mitä kaikkea voisi tehdä.

Aloittamisessa se suurin vaikeus yleensä piileekin, kun pääsee vauhtiin, tekeminen on mukavaa. Tänään siis tein lopultakin Lapselle pellavamekon, johon piirsin kaavat ja kirjoin kankaan jo kesällä. Alun perin suunnittelin mekosta hihatonta, mutta koska nyt on jo syksy, tein pienet hihatkin. Mekkosen neiti saa pukea päälleen ylihuomenna, kun sukulaisia tulee juhlimaan hänen 1-vuotissynttäreitään. Virallinen juhlapäivä on vasta ensi viikolla.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, ja saumurissa oli valmiina punaiset langat, tein yhden tilaustyön. Minulta oli pyydetty eräässä mainoksessa lapsella päässä olleen fleecehatun imitaatiota, tällaisen sain aikaan.