Pitkään viimeistelyä odottaneita luomuksia valmiina

Hamsterikuukausi lähestyy, ja se on aiheuttanut minulle vimman viimeistellä rästitöitä – että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kisatikutuksen!

Päättelin mm. vihdoin ja viimein lapsen Regiaiset sukat ja lapaset. Taidan pitää tuota edelleen vauvana, olisin voinut tehdä asusteista isommatkin, nyt ne ovat nippanappa sopivan kokoiset eli tuolla kasvuvauhdilla eivät takuulla mahdu pitkään. Toisaalta, lanka riitti nytkin juuri ja juuri, lapasten peukaloihin jouduin käyttämään ikivanhoja Bambinon jämiä.

Ikuisuuden kaapissa puolivalmiina odotellut sophiekin on nyt huovutettu. Huovuttamista vaille valmiiksi sain sen joskus alkusyksystä ennen lumen tuloa, kuten tästä kuvasta näkyy. Nyt minulla on pulma mitä tuolla tekisin, siitä tuli tosi pieni eikä oikein minun tyylinen. Kellehän tuo kelpaisi lahjaksi.

Lankana käytin vanhempieni joskus ajat sitten Islannista tuomaa hahtuvaa, joka on turhan karkeaa villavaippahousuihin ja tahtoo kutittaa asusteissakin.

Tein toiset tarravillikset omalla ohjeellani. Tsi-kestolistalla ja kestovaippainfossa olleissa tarravillisohjeissa ei miellyttänyt se, että kuminauhat jäivät näkyviin ja painamaan lapsen reisiä. Ratkaisuna neuloin kuminauhoille kujat, takareunaan taitereunana ja reisikuminauhoihin 3o 1n 3o -reunuksella kauttaaltaan koko vaipan mitalta, nurja silmukka on merkkinä taitekohdasta ja vaippaosan valmistuttua reunat taitetaan ja ommellaan kujiksi. Lisäykset ja kavennukset tein tuon reunuksen sisäpuolella. Oikein toimiva ratkaisu.

Lankana Piikun liukuvärjätty hahtuva jonka neuloin kaksisäikeisenä. Värien osuminen noin hyvin yhteen oli silkkaa sattumaa! Täällä kuva vaipasta auki.

Marja haastoi minut listaamaan omituisia tapojani, kyseessä on siis se meemi joka on tainnut pian kiertää koko Blogistanin. Yritin pohdiskella löytyykö minusta mitään erityisen omituista

1. En saa keskityttyä mihinkään mikäli paikat eivät ole järjestyksessä. Ompeleminen, neulominen, kokkaaminen, leipominen jne. on kaikki siis aloitettava siivoamalla. Roskaisuus tai likaisuus ei haittaa niin paljon, mutta tavaroiden on oltava tiptop. Hankalaa toteuttaa etenkin lapsiperheessä, sitäpaitsi järjestelyoperaation jälkeen on usein jo niin väsynyt, ettei jaksakaan enää tehdä sitä puuhaa, jonka vuoksi järjesteli, joten itse puuha siirtyy, ja kun seuraavan kerran taas jaksaisi aloittaa, on huusholli uudestaan sotkuinen, joten eikun taas järjestelemään.
2. Minulla on pakkomielle suunnitella neule- ja ompelumallit itse, valmiita ohjeita ei ikäänkuin ”saa” noudattaa ainakaan sellaisenaan, vaan niitä on pakko ainakin jotenkin muokata. Ohjeesta tekeminen tuntuu jotenkin mekaaniselta kopioimiselta, ja se varsinainen luova työ jää pois. Olen yrittänyt opetella tästä pois, onhan niitä kivojakin malleja olemassa, sitäpaitsi, miksi pitäisi aina keksiä pyörä uudestaan?
3. Inspiraationi kulkevat aikakausittain. Yhtenä hetkenä neulon valtavasti, seuraavana ompelen, sitten koodaan nettisivuja, sitten taas panostan ruoanlaittoon. Välillä en saa aikaiseksi kerrassa mitään. Nämä menevät joinain ihmeellisinä sykleinä. Huomaan että viime vuonnakin tähän aikaan oli neulebuumi meneillään, mahtaakohan maniani noudatella kalenterivuotta?
4. Laitan kaalilaatikkoon ketsuppia. Tämä on ehdottomasti Ainoa Oikea Tapa syödä kaalilaatikkoa, ja juuri muuhun ketsuppia ei kulukaan.
5. Silitän pyyhkeet. Toiset väittävät, että niiden imukyky kärsii, mutta kevyellä silittämisellä niistä tulee pehmoisempia ja menevät pienempään tilaan kaapissakin.

Meemin kiertäminen loppukoon osaltani tähän, kaikki tutut ja tuntemattomat taitavat olla jo haasteen saaneet, sitäpaitsi en ikinä jatka kiertokirjeitäkään.