langankierre

Kohta kukaan ei enää usko, etten voita ikinä mistään mitään! Tällä kertaa arpaonni potkaisi ilun luona. ”Pieni ja mitätön” palkinto osottautui ihkun väriseksi ötäkkäheijastimeksi, joka muuten tulee tarpeeseen, ja purkilliseksi pieniä vaaleanpunaisia helmiä. Helmipurkki asettaa minut nyt hankalaan asemaan: olen suureen ääneen Vannonut, etten helmitöihin hurahda, mutta mutta näistä kyllä saisi aikaan vaikka mitä kivaa. Ja oikeastaan vannomiseni koski vain korujen tekemistä, ei helmivirkkausta, helmineulontaa eikä etenkään helmikirjontaa? Sitäpaitsi lahjahelmethän saa aina käyttää (vaikka koruihinkin), mutta lisää ei saa (itse) ostaa (elleivät helmet sitten lopu kesken)…? Oikeasti, noille helmille on jo suunnitelmia, eri asia vaan milloin aikaa toteutukselle on!

Kiitos, paketti ei ollut minusta mitenkään mitätön!

Icarus shawl, Interweave Knits Summer 2006. Lankana Wetterhoffin Silvia (70% villa, 30% silkki) ja omat hiukset (n. 1%, argh), puikot 3 mm & 80 cm Hongkong-bambupyöröt. Langankulutus 89g. Mitat ennen pingotusta n. 175 cm x 75 cm, pingotuksen jälkeen n. 205 cm x 105 cm.

Se on ihana. Ja väri on aivan lääh. Kiitos salaystäväiseni <3.

Se on ihana.

Sanoinko ihana? Sanoinko!

Pingotuksessa käytin ensimmäistä kertaa apulankoja, ison huivin viritteleminen muotoonsa oli niiden avulla paljon helpompaa. Pujotin apulangat paikoilleen jo ennen huivin upottamista veteen: yhden puuvillalangan keskilinjaa pitkin, yhden pitkään suoraan reunaan ja yhden sakaroiden kärkiä lävistämään. Pingotin keskilinjan ja suoran reunan apulangat kireälle pingotusalustaan ja oioin huivin niiden avulla paikoilleen.

Sakaroiden kärkiin laitoin vielä nuppineulatkin, apulanka auttoi saamaan ne suunnilleen suoraan linjaan.

Kirikaverin merkitys työn valmistumisnopeudelle on ihmeellinen, huivin alku syntyi leikkimielisessä kisailussa kuin itsestään. Kirikaverin pingottua maaliin työn eteneminenkin uhkasi tyssätä, osin toki myös muiden töiden ja sairastamisen vuoksi. Viikonloppuna piti lopulta taistella viimeisetkin uuvuttavat 500+ silmukan kerrokset loppuun kun takaa uhkasi pinkoa ohi jo toinenkin irkkiystävä. ähäkutti, ehdinpäs!

Yöllä alkoi kurkkukipu ja aivastelu, nyt makaan sängynpohjalla kasvava nenäliinakasa vieressäni. Neule lepää sekin, yritin aamulla tikuta eteenpäin, mutta voimat eivät riitä siihenkään.

Onneksi on läppäri, ja kun tutut blogit oli kahlattu ja irkissä hiljaista, askartelin firefoxin kirjanmerkkipalkkiin napin, josta painamalla pääsee suoraan satunnaiseen neuleblogiringin neuleblogiin. Mikäpä viihteellisempää ajankulua, kun mitään muutakaan ei jaksa tehdä! Random-linkki on toki useimmilla rinkiläisillä myäs neuleblogirinkilinkeissä, mutta osan linkkilaatikko on riisuttua mallia, jolloin random-rinkisurffaajan tie tyssää. Nyt ei myöskään tarvitse etsiä missä koko linkkilaatikko kulloisessakin blogissa sijaitsee (niinkuin blogisurffailun tehokkuus olisi sairastavalle neulojalle yhtään olennainen asia).

Firefoxin käyttäjä saa tuollaisen napin tehtyä näin: Kirjanmerkit -> Muokkaa kirjanmerkkejä -> Uusi kirjanmerkki. Laita kirjanmerkin nimeksi vaikkapa ’Random neuleblogi’ ja osoitteeksi http://www.ringsurf.com/netring?ring=Ziina;action=rand Kun kirjanmerkki on valmis, se on todennäkäisesti ilmestynyt väärään kansioon, eli Kirjanmerkit-pääkansioon (yritin itse luoda sitä suoraan oikeaan kansioon, mutta tuonne Kirjanmerkit-kansioon se vaan siitä huolimatta päätyi). Raahaa kirjanmerkki Kirjanmerkit-kansiosta kansioon ”Kirjanmerkkipalkin kirjanmerkkikansio”. Valmis! Jos kirjanmerkkipalkki ei näy, aktivoi se näkyväksi Näytä-valikosta Tyäkalurivit-kohdasta ruksimalla Kirjanmerkkipalkki.

Kliketi… kliketi… atshii… kliketi. Niisto. Kliketi.. Meneehän se aika näinkin, mutta tekisi jo mieli parantua.

Edit: Typoja. Ei sairas osaa.

Kastemekko ystävän pienelle tytölle. Tilaaja antoi minulle käytännössä vapaat kädet, ja mielessä pyöri ensin jokin pellavainen perinneunelma, mutta kangaskaupat möivät täällä lähinnä ei-oota. Päädyin lopulta samaan malliin, jolla tein mekon myös vuonna -99 syntyneelle oman tyttöni serkulle, joka on myös kummityttöni.

Tilaaja ehti nähdä kastemekosta jo kertaalleen painajaista, jossa pikkuneiti-parka oli puettu vaaleanpunaiseen pitsi-röyhelä-kermakakku-rusettikammotukseen kasteessaan. Lupasin, että sekä pitsiä, röyhelöä, että rusettia tuleman siis pitää! Mekko on kauttaaltaan satiinia, miehustassa satiinin peittää pitsikangas ja helmassa sifonki. Pitsin metsästäminen oli luku sinänsä, budjetti ei sallinut kangasta jonka metrihinta liikkui kolminumeroisissa summissa ja edullisemmissa vaihtoehdoissa ei ollut juuri valinnanvaraa. Pienikuvioisempi pitsi olisi mallissa ollut varmasti enemmän edukseen, mutta tässäkin eteen jäi nyt kauniisti yksi kokonainen kukka.

Räyhelöä on tarjolla hihansuissa, joissa pitsi poimuttuu kuminauhalla. Satiininauha muodostaa taakse rusetin. Mekon kaava on Suuri Käsityölehdestä 5/96 ja kankaat Eurokankaasta. Onnea mekon saajan elämäntaipaleelle!

Minä: Voi että tässä on jo paljon silmukoita, nämä kerrokset ei etene, kädet on hellänä eikä tämä työ lopu koskaan! Puuduttaa!

Mies: No miksi sinä sitten neulot?

Minä: No kun se on kivaa!

Icarusmytty 3. kaavion alussa. Kirikaverikin otti ja pyrähti jo maaliin.

Blogivau…eiku taa… hmm. Lapsi? Pikku neitimme täytti viime viikolla kaksi vuotta, jota tänään sitten juhlistimme isovanhempien ja kummien kanssa. Tilaisuus sai minutkin ryhtymään sellaiseen harvinaislaatuiseen puuhaan kuin leipomaan Makean Leivonnaisen. Itse kun en moisten päälle juuri perusta.

Kyseessä on prinsessojen oma vaaleanpunainen Cadillac vuosimallia 2006, lakritsaisine renkaineen, puskureineen ja pakoputkineen. Ajo- ja jarruvalot ovat Roope Ankan kolikoita ja korimallia koristaa rivi hopeapalloja. Konepellin alta läytyy mm. mansikkaa, banaania ja tuorejuustoa.

Minähän en näiden päälle mitään ymmärrä, mutta auto kaipaa päivän jälkeen kipeästi uutta rautaa.

Postilaatikossa odotti taas oikein mieleinen yllätys: 60-senttiset 3,5-milliset Addipyöröt, silmukkamerkkejä (kortin mukaan Makepeacen käsialaa), 70% suklaata, huulikiiltoa ja kortti. Olen iloinen, olen saanut ihanan salaisen neuleystävän :).

Koipallolle väliaikatiedotus:

Kyllä…

…jotain…

…syntyy. Ihan varmasti. Usko pois. Jahas, mihin lankakauppaan surffaisin seuraavaksi?

Lapsi aloitti hoidossa ja äiti keikkatyöläisenä ja opiskelijana, ja statuksen muutos on tuonut uudenlaisia tilanteita eteen. Ensinnäkin: nytkään ei ehdi neuloa niin paljon kuin haluaisi ja toiseksi: miten voi olla mahdollista ettei neulojan lapsiparalla ole ainoitakaan sopivia villasukkia (puhumattakaan kaikista muista vaatteista ja asusteista jotka joko puuttuvat kokonaan tai ovat liian pieniä)!

Upouusiin kumppareihin sujahtavat syksyviileillä nyt nämä ihan-tavis-pikasukat jotka väsäsin pääpiirteittäin toissailtana ja viimeistelin äsken.

Lanka koolaidattu Novita Seitsemän veljestä, puikot 3,5, silmukoita 36, tavallinen kantapää, nauhakavennuskärki.

Neulojan postilaatikko on kolissut kiitettävän tiheästi. Kiitokset Maanille huivivaihtohuivista, se saapui jo viime viikon lopulla. Käykääpä ihailemassa kuvaa Maanin blogissa! SNY:lta puolestaan tipahti tänään postikortti, kiitos piristyksestä syksyn harmauteen! SNY:n aiemmin lähettämä ihanainen Silvia puolestaan on päässyt jo puikoille, kiitos Taiskan lähettämän Interweave Knitsin kesänumeron.

Icarus syntyy yksinkertaisesta Silviasta kolmosen puikoilla hi-taas-ti, mutta varmasti. Ensitutustuminen Interweave Knitsiin ihan Oikeasti oli antoisa ja näinollen IK kolissee luukusta jatkossakin, sorruin tekemään tilauksen lehdestä ihan itsekin.

Postilaatikosta on läytynyt myäs kirjoja, langankierteellä ei vaivaa tekemisen puute tulevaisuudessa.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: Novitan syysvärikartan julkaisupäivästä asti vaivannut jättiraita-polvisukkaidea on sekin päätynyt jo puikoille.