langankierre

Kastemekko ystävän pienelle tytölle. Tilaaja antoi minulle käytännössä vapaat kädet, ja mielessä pyöri ensin jokin pellavainen perinneunelma, mutta kangaskaupat möivät täällä lähinnä ei-oota. Päädyin lopulta samaan malliin, jolla tein mekon myös vuonna -99 syntyneelle oman tyttöni serkulle, joka on myös kummityttöni.

Tilaaja ehti nähdä kastemekosta jo kertaalleen painajaista, jossa pikkuneiti-parka oli puettu vaaleanpunaiseen pitsi-röyhelä-kermakakku-rusettikammotukseen kasteessaan. Lupasin, että sekä pitsiä, röyhelöä, että rusettia tuleman siis pitää! Mekko on kauttaaltaan satiinia, miehustassa satiinin peittää pitsikangas ja helmassa sifonki. Pitsin metsästäminen oli luku sinänsä, budjetti ei sallinut kangasta jonka metrihinta liikkui kolminumeroisissa summissa ja edullisemmissa vaihtoehdoissa ei ollut juuri valinnanvaraa. Pienikuvioisempi pitsi olisi mallissa ollut varmasti enemmän edukseen, mutta tässäkin eteen jäi nyt kauniisti yksi kokonainen kukka.

Räyhelöä on tarjolla hihansuissa, joissa pitsi poimuttuu kuminauhalla. Satiininauha muodostaa taakse rusetin. Mekon kaava on Suuri Käsityölehdestä 5/96 ja kankaat Eurokankaasta. Onnea mekon saajan elämäntaipaleelle!

Minä: Voi että tässä on jo paljon silmukoita, nämä kerrokset ei etene, kädet on hellänä eikä tämä työ lopu koskaan! Puuduttaa!

Mies: No miksi sinä sitten neulot?

Minä: No kun se on kivaa!

Icarusmytty 3. kaavion alussa. Kirikaverikin otti ja pyrähti jo maaliin.

Blogivau…eiku taa… hmm. Lapsi? Pikku neitimme täytti viime viikolla kaksi vuotta, jota tänään sitten juhlistimme isovanhempien ja kummien kanssa. Tilaisuus sai minutkin ryhtymään sellaiseen harvinaislaatuiseen puuhaan kuin leipomaan Makean Leivonnaisen. Itse kun en moisten päälle juuri perusta.

Kyseessä on prinsessojen oma vaaleanpunainen Cadillac vuosimallia 2006, lakritsaisine renkaineen, puskureineen ja pakoputkineen. Ajo- ja jarruvalot ovat Roope Ankan kolikoita ja korimallia koristaa rivi hopeapalloja. Konepellin alta läytyy mm. mansikkaa, banaania ja tuorejuustoa.

Minähän en näiden päälle mitään ymmärrä, mutta auto kaipaa päivän jälkeen kipeästi uutta rautaa.

Postilaatikossa odotti taas oikein mieleinen yllätys: 60-senttiset 3,5-milliset Addipyöröt, silmukkamerkkejä (kortin mukaan Makepeacen käsialaa), 70% suklaata, huulikiiltoa ja kortti. Olen iloinen, olen saanut ihanan salaisen neuleystävän :).

Koipallolle väliaikatiedotus:

Kyllä…

…jotain…

…syntyy. Ihan varmasti. Usko pois. Jahas, mihin lankakauppaan surffaisin seuraavaksi?

Lapsi aloitti hoidossa ja äiti keikkatyöläisenä ja opiskelijana, ja statuksen muutos on tuonut uudenlaisia tilanteita eteen. Ensinnäkin: nytkään ei ehdi neuloa niin paljon kuin haluaisi ja toiseksi: miten voi olla mahdollista ettei neulojan lapsiparalla ole ainoitakaan sopivia villasukkia (puhumattakaan kaikista muista vaatteista ja asusteista jotka joko puuttuvat kokonaan tai ovat liian pieniä)!

Upouusiin kumppareihin sujahtavat syksyviileillä nyt nämä ihan-tavis-pikasukat jotka väsäsin pääpiirteittäin toissailtana ja viimeistelin äsken.

Lanka koolaidattu Novita Seitsemän veljestä, puikot 3,5, silmukoita 36, tavallinen kantapää, nauhakavennuskärki.

Neulojan postilaatikko on kolissut kiitettävän tiheästi. Kiitokset Maanille huivivaihtohuivista, se saapui jo viime viikon lopulla. Käykääpä ihailemassa kuvaa Maanin blogissa! SNY:lta puolestaan tipahti tänään postikortti, kiitos piristyksestä syksyn harmauteen! SNY:n aiemmin lähettämä ihanainen Silvia puolestaan on päässyt jo puikoille, kiitos Taiskan lähettämän Interweave Knitsin kesänumeron.

Icarus syntyy yksinkertaisesta Silviasta kolmosen puikoilla hi-taas-ti, mutta varmasti. Ensitutustuminen Interweave Knitsiin ihan Oikeasti oli antoisa ja näinollen IK kolissee luukusta jatkossakin, sorruin tekemään tilauksen lehdestä ihan itsekin.

Postilaatikosta on läytynyt myäs kirjoja, langankierteellä ei vaivaa tekemisen puute tulevaisuudessa.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: Novitan syysvärikartan julkaisupäivästä asti vaivannut jättiraita-polvisukkaidea on sekin päätynyt jo puikoille.

Tytön punainen raglanpusero. Lanka SandnesGarn Scala (64% puuvillaa, 26% villaa, 10% pellavaa), puikot 3,5. Koko n. 98cm, malli oma.

Käsityöt seisoo. Koska pyykkiä kuitenkin pitää pestä, onnistuin nitoroimaan muutaman vaatekappaleen syysväreihin. Kauan kaapissa seisseet vaaleanbeiget samettihousut saivat uuden värin, ja samaan koneelliseen tyrkkäsin myäs hiekanvärisen pitkän samettihameen ja harmaantuneen 3/4-hihaisen henkkamaukan trikoopaidan. Värinä siis Nitorin Mocca. Vaatteille voisi vielä näyttää ompelukonetta, housut on jotenkin liiankin lärät, ja hame miettii haluaisiko viettää loppuelämänsä polvipituisena.

Flowneuleesta puuttuu enää napit, ja vaikka olen oletettavaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, en tunnu saavan niitä kiinnitettyä. SNY:n lähettämä Silvia suorastaan huutaa haluavansa Icarukseksi (kiitos lehdenmyyjälle!), mutten pääse hommassa alkuun, silittelen vain langan kauniin väristä pintaa. Haluaisin jo alpakkaisen hourglassin päälleni, mutta alpakat lepäävät nurkassa sisustuselementtinä. Eikä Starsky vieläkään ole valmis.

Ehkä minulla on vain liikaa ideoita, tai sitten ilmassa piilevät muutoksen merkit vaikeuttavat keskittymistä liikaa. Muutoksista lisää sitten kun itsekin tiedän niistä enemmän!

Interweave Knitsin kesänumeron (se Icarus…). Tarjoa meilitse!

Edit: Löysin jo myyjän, upean nopeaa tämä blogikaupankäynti ;)!

Voitin Minnien käsityömaailman blogiarvonnassa vyyhdin ihanaista angoralankaa ja minttutäytteistä tummaa suklaata. Olen häkeltynyt voitosta, yleensä arpaonni tietää ottaa minuun etäisyyttä, mutta tämä oli jo toinen kerta, kun blogiarvonnoista jotain voitin. Kiitos!

Lopultakin koitti sekin päivä, kun en enää päässyt sittarissa lankahyllyn ohi tarraamatta mukaani syysvärikartan jättiraitaa. Pikemminkin langat tarrasivat minuun. Ne kuulemma haluavat polvisukiksi, enkä minä voi niitä enää estää. Myös Nitoria hyppäsi ostoskärryyn, sekä mokkana että tummana violettina. Täytynee pistää talossa asuva mies (tiedättekä, se sellainen housuja käyttävä) kauppareissuille tästä lähtien, ehkä hän saa pysymään käsityötarvikkeet paremmin kurissa ja nuhteessa.

Vaan ehkei siitäkään olisi mitään hyötyä: mies halusi Amazonista erään tietyn kirjan, joten olin suorastaan pakotettu, postimaksujen takia, tilaamaan itsekin ”jotain”. Siitä lisää kunhan Pate on vieraillut!

Salainen neuleystäväni osaa tosiaan yllättää – tänä aamuna postilaatikossa odotteli jo toinen paketti. Ja mitä se sisälsikään, Ihan Nappiin osunutta lankaa: Wetterhoffin Silviaa mielettömän upean värisenä, todella tumman violettina. Lisäksi sain kortin, nimikynän ja pähkinäpatukan. Kiitos!

Langan värin vangitseminen kameralla oli hankalaa, ja lopulta valitsin valotukseltaan pieleen menneistä, tärähtäneistä ja rajaukseltaan epäonnistuneista kuvista sen tärähtäneen, jossa värit ovat ainakin minun näytölläni lähellä oikeaa. Eikös olekin kerrassaan ihanaa!