langankierre

Ystävänpäivän kunniaksi: muistoja takapihaltamme viime kesältä. Hyvää ystävänpäivää 🙂 !

Olympiakoitos alkaa olla nyt siinä pisteessä, jossa useimmat vähänkään isommista neuleistani hiipivät salaa komeroon ennaltamäärittämättömäksi ajaksi, ennenkuin inspiraatio jälleen iskee. Hihat ovat nyt valmiit (mikä mainio idea tehdä ne ensin, miksei tätä[kään] ole kerrottu mulle aiemmin) ja miehustan helma kuvioneuleessa. Pitää yrittää väkertää apinan raivolla miehusta kainaloihin että pääsen kaarrokkeeseen, jota on sitten taas kiva päästä tekemään.

Ihan 100% tyytyväinen en kisasuoritukseeni ole, välinevalintaa ja voitelua olisi pitänyt fundeerata tarkemmin. Päästäkseni edes lähelle mallin tiheyttä puikkokoko pieneni 4,5:een, joka on langalle aika vähän, neuleesta tulee aika jäykkää, vaikkei nyt vielä aivan panssaria. Olen kuitenkin nitkuttanut menemään vaikka asia tipan vaivaa, eipähän tuule puserosta läpi kun ei ole pinta niin reikäinen…

Netin neule- ja käsityöyhteisässä on viime aikoina singahdellut kantaaottavia kirjoituksia paljonkin. Ensin neulontalistalla tapelt… keskusteltiin mainonnasta ja sittemmin moni on blogissaan tai Ihan Itse -foorumilla ilmaissut närkästyksensä Suuren Käsityölehden helmikuun numeron pääkirjoitukseen. Silläkin uhalla, että joku vetää palkokasvin hengityselimeensä ja että olen mielipiteeni kanssa yksin, minun tekee mieli nyt äsähtää itseäni ärsyttävästä asiasta.

Neuleolympialaiset ovat käynnissä, perjantai-iltana sääntötulkinnoista riippuen joko kahdelta iltapäivällä, kisalähetyksen alkaessa yhdeksältä tai viimeistään olympiatulen sytyttyä oli lupa kohottaa puikot ja antautua kisakoitokseen olympia-aatteen hengessä: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Nyt näyttää siltä, että jotkut kilpailijajoukkueen jäsenet ovat sisäistäneet iskulauseesta vain ensimmäisen kohdan: nopeammin.

Yarn Harlotin alkuperäinen ajatus oli, että itse kukin valitsisi olympiatyökseen jotain sellaista, joka kilpailijan taitotason ja elämäntilanteen huomioon ottaen olisi haasteellista, mutta mahdollista toteuttaa kuudessatoista päivässä. Tästä kunniakkaasta itseään vastaan kamppailusta määräajassa työnsä valmiiksi saattaneet saavat kultamitalinapin blogiinsa.

Itselläni on tapana laittaa rima yleensä liian korkealle. Jotkut näyttävät laittaneen sen kovin matalalle – alisuoriutumisestako on kyse, jos kisatyö on valmis jo nyt, kun olympialaisista on vasta pari päivää takana. Eihän me kisailtu siitä, kuka on ekana valmis, eihän?

Mikä minua tässä sitten eniten ärsyttää? Eihän se ole minulta pois, mikäli toiset näin tekevät – vai himmentääkö se mahdollisen oman kultamitalini kiiltoa, että olen sen itselleni haasteellisemmalla työllä saavuttanut kuin se parissa päivässä jotain valmiiksi saanut mitalisti. Toivottavasti en sentään ole niin pikkusieluinen. Se mikä minua harmittaa on se, että pikakirijät itse menettävät jotain koko neuleolympialaisten ideasta. Koko kisan taka-ajatus ei toteudu.

Oma starttini meni vähän pitkäksi, perjantaina olin pitkästä aikaa taas ompelukoneen kimpussa ja väsäsin yätä myöten anopin housuja valmiiksi (ikävä kyllä kuvaa ei ole, mustat perushousut, ihan tylsät, ette menetä mitään 😉 ). Lauantai menikin sitten reissatessa yli kahdensadan kilometrin päähän kummitytön nimppareille ja siskonsa synttäreille. Tänään ehdin jo aloitella vähän hihaa, lisää mittaa siihen on luvassa viimeistään kunhan käsityöhidaste menee yöunille.

Lanka Novita Aino, puikot 5,5, 36 s. Kiilaton, peukalon merkiksi neuloin erivärisellä langalla 7s ja peukalossa silmukoita oli 15. Kärkikavennukset nauhakavennuksina 1 ja 3 puikon alussa nostaen, 2 ja 4 silmukan lopussa 2 yhteen joka kerroksella. Peukalossa joka puikon (neulottu kolmella puikolla) alussa 2 yhteen. Hamsterisaldo karttui 75 grammalla. Tuli hyvän kokoiset, siksipä tuossa muistiinpanot itsellenikin.

Yksinkertaisten tumppujen neulomiseen meni kyllä taas sietämättämän pitkään :D. Ensimmäiset, puoltatoista peukaloa vaille valmiit versiot olivat kokonaan kirjoneuletta ja kiilalliset. Tästä onnistuneesta versiosta piti tehdä täysin erilainen että jaksoin vielä väkertää loppuun. Varsi sai vain kukkasia koristeeksi, kiitokset Marja V:lle kuvioaihevinkistä!

Olen hionut lankahamsterikisastrategiaani aloittamalla monta uutta työtä yhtä aikaa. Valmiiksi saatettujen grammamäärä ei kumma kyllä ole tällä taktiikalla noussut yhtään, mistähän moinen mahtaa johtua! Saan roppakaupalla ideoita, mitä haluaisin toteuttaa, mutta joka aamu herään samaan pettymykseen – minulle ei vieläkään ole yön aikana kasvanut toista käsiparia. Itse asiassa yksi paritonkin käsi auttaisi kummasti, pieni neiti on ollut kipeänä, ei mitenkään pahasti, mutta riittävästi, että haluaisi vain istua sylissä tai vierestä ja pitää kädestä kiinni. Yksikätisenä ei voi neuloa!

Neuleolympialaisten alkuun on enää kolme päivää ja islantilaishahtuvani huutelevat pianon päältä yhä kovaäänisemmin. Viime hetken kisajännitystä vain edesauttoi eilen postilaatikkoon kannetun Suuren Käsityölehden tämä malli:

Ja tässä blogikoira Becky eli Peki – eikä näytäkin selvästi viluisen näköiseltä näillä pakkasilla? Vaikuttaa siltä että minun selkeesti täytyy neuloa villapaidat molemmille lapsilleni ;).

Olen viettänyt pari päivää Ainon seurassa, eikä me ole tultu oikein juttuun keskenämme. Ensin meillä tuntui menevän kaikki ihan solmuun, sitten Aino vain luikerteli edessäni. Lopulta kuviot alkoivat sujumaan, mutta koko ajan minulla oli sellainen tunne, että kaikki ei ole ihan niinkuin pitää. En ollut kuitenkaan valmis luovuttamaan ajoissa, jatkoin ja jatkoin kunnes asiat tuntuivat menneen jo liian pitkälle. Lopulta minun oli kuitenkin tunnustettava tappioni.

Taidan mennä tutkimaan onko Janne yhtään mukavampi tapaus.

(Kirjoneuletumput Novitan Ainosta olivat puoltatoista peukaloa ja päättelyä vaille valmiit, kun purin ne takaisin keriksi. Ei mitenkään hyvä lankahamsterikisastrategia ;). Aloitin uutta tumppua, mutten tiedä tuleeko tuostakaan erittäin hyvä ellei täydellinen. Gjestalin Jannea odottaa iloisenkirjavien sukkien pohjaväriksi, taidan jatkaa niillä.)

Valmiina viemisiä ystäväni tuoreelle poikavauvalle. Siksakmyssy on merinowoolia, puikot 3,5, ohje vyätteestä. Tossut ovat myäs merinowoolia, korvat bambinoa, puikot 3, ohje SK 11-12/2005. Lankaa kului 69g ja näpertämiseen tuhrautui aikaa aivan kamalasti! Täytyy varmaan hioa kisastrategiaa, tai sitten perustan oman sarjan nykertäjille (ei se määrä vaan se laatu… 😉 ).

Nyt puikoilla on lapaset Ainosta, enkä oikein tule juttuun koko neulomuksen kanssa. Mitähän aloittaisin rinnalle… Silkegarn huutelee haluavansa päästä lapselle pitsineuleeksi, mutta ehdinkä oikeesti kaksi paitaa tässä kuussa kun se olympiakisakin kolkuttelee ovella. Täällä on muuten jo aikamoinen sotku kun olen vaan neulonut kaiken riiviöltä liikenevän ajan, ja mikä on tulos? Kaksi päivää ja vasta 69 grammaa, voi puuh.

Nostin islantilaiset hahtuvani luonnonvaloon kuvattavaksi, että nuo ihanat värit olisivat oikein edukseen. Langat ovat marinoituneet kaapissa jo monta vuotta, ne ovat siis ihka aitoja islannintuliaisia vanhemmiltani. Yhden perulaispipon olen langoista aiemmin tehnyt, samoin ensimmäinen sophieni on juuri tuota vihreää lankaa.

Näistä tulee nyt neuleolympialaisten kisatyöni: islantilaisneule tuolle käsityöharrastustani parhaansa mukaan jarruttavalle pikkuihanuudelle. Selasin eilen lehtipinojani (niitä muuten piisaa). Turhan paljon läytyi kaarrokeneuleohjeita jollekin Sandnes Smartin kaltaiselle ohuemmalle superwash-langalle mutta yhtään paksummille langoille oli hintsusti malleja tarjolla. Lopulta Suuren Käsityölehden numero 11/1997 palkitsi tällaisella ohjeella:

Pienin koko ohjeessa on 110cm, mutta järkeilin tässä ettei pienempää kantsine oikeastaan tehdäkään. Lapsi käyttää nyt noin 90 cm puseroita, eikä tänä talvena ole enää kauan tarvetta jäljellä paksuille villapuseroille. Ensi talvenakin satakymmensenttinen on vielä reilu, mutta hihoja voi kääntää ja mahtuupahan vielä seuraavanakin talvena.

Ohje on Lett-Lopille, tiheys 18s ja 24 krs. Treenasin mallitilkun vitosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta, enkä ihan päässyt tuohon tiheyteen, tulos oli jotain 15s ja 20 krs. Pitää vielä kokeilla, tuleeko puoli numeroa pienemmillä puikoilla kuinka panssarinen lopputulos.

Vähän alkaa jo puikkokädet kutista, ja olympialaisiin on kuitenkin vielä kymmenen päivää aikaa. Huomenna sentään alkaa hamsterikuukausi, taidankin mennä tuijottelemaan lankalaatikosta mitkä jämäkerät pääsevät huomenna muotoutumaan kirjoneulekuvioiksi sukkiin tummanharmaan Gjestalin Jannen sekaan. Bambinoiden ja Woolien jämätkin pitää kaivaa esille, ystäväni sai muutama päivä sitten pienen pojan, joten yksi hamsterityä on varmasti jonkinlainen vauvalahjomus, ehkäpä täppäset ja siksakmyssy. Pää on täynnä ideoita, mistä ihmeestä saisin toisen käsiparin ja 48-tuntisen vuorokauden? Nukkuminenhan on oikeastaan ihan turhaa, siinä menee aikaa aivan hukkaan…

Irkissä kiersi hurja huhu, että ebaysta saa bambuisia puikkoja hurjan halvalla. Tein sitten minäkin lopulta sen, mitä minun ei pitänyt ikinä tehdä – loin ebay-tunnukset ja lähdin mukaan hurjaan huutokisaan. Tänään posti kantoi minulle viidettoista bambuiset pyöröpuikot, kokoja 2-12. Yhteensä koko läjä kustansi minulle postikuluineen yhteensä 31 euroa, toinen huhu kertoo että joku on onnistunut pääsemään vieläkin halvemmalla, mutten ole ollenkaan tyytymätän omaan lopputulokseeni! Ja kuinka sopivasti ennen hamsterikisaa ja neuleolympialaisia. Jipii!

(Ja tuo hemmetin kamera ei tarkentunut kunnolla tähänkään kuvaan, &%$#&@#!!!)

Lankahamsterikisan innoittamana kaivoin tänään vaa’an ja lankalaatikot esiin ja ryhdyin inventoimaan. Itseänikin kiinnosti miten paljon lankaa on ehtinyt nurkkiin kerääntyä. Tulos (5223g, tarkemman erittelyn voi lukea hamsteriblogista) taitaa asettua hamsterikisan kategoriaan ”säälittävä”, sanoinkin jo ircissä, että taidankin tästä lähteä lankakauppaan.

Kuten jo hamsteriblogissa kirjoitin, en ole hamstraajaluonne, pikemminkin sen vastakohta. Minulla on suorastaan pakkomielle päästä eroon kaikesta turhasta roinasta, ja tuo määrä lankaa on minulle jo PALJON. Jännä kyllä, että helmikuinen langanostokielto pukkaa aiheuttamaan langanostopaineita nyt, myös minulle! Blogeista ja ircistä huomaa myäs, että leikkimielisen hamsterikisan voi varmaan käsittää kilpailuksi siitä, kuka hamstraa eniten ennen tammikuun loppua? No, itse olen jo kahdesti käynyt lankakaupassa kuolaamassa, mutta olen huono törsäämään ilman selvää kuvaa siitä mihin langat lopulta käyttäisin. Pari kerää Gjestalin tummanharmaata Jannea lähti viime viikolla mukaan pohjaväriksi kirjoneulesukkiin, joihin toivottavasti saan upotettua mahdollisimman paljon noita epämääräisiä villalankojen jäämäntähteitä.

Ilmoittauduin mukaan maaliskuiseen neulevaihtoon, neulo mitä haluat 100g:sta lankaa. En olekaan aikaisemmin neulevaihtoihin osallistunut. Myäs neuleolympialaiset kiinnostaisivat, mutta menevät pahasti päällekäin hamsterikisan kanssa. En haluaisi ostaa lisää lankaa olympialaisia varten. Ellei sitten… lapsen kaarrokeneule niistä islantilaisista hahtuvista?

Hamsterikuukausi lähestyy, ja se on aiheuttanut minulle vimman viimeistellä rästitöitä – että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kisatikutuksen!

Päättelin mm. vihdoin ja viimein lapsen Regiaiset sukat ja lapaset. Taidan pitää tuota edelleen vauvana, olisin voinut tehdä asusteista isommatkin, nyt ne ovat nippanappa sopivan kokoiset eli tuolla kasvuvauhdilla eivät takuulla mahdu pitkään. Toisaalta, lanka riitti nytkin juuri ja juuri, lapasten peukaloihin jouduin käyttämään ikivanhoja Bambinon jämiä.

Ikuisuuden kaapissa puolivalmiina odotellut sophiekin on nyt huovutettu. Huovuttamista vaille valmiiksi sain sen joskus alkusyksystä ennen lumen tuloa, kuten tästä kuvasta näkyy. Nyt minulla on pulma mitä tuolla tekisin, siitä tuli tosi pieni eikä oikein minun tyylinen. Kellehän tuo kelpaisi lahjaksi.

Lankana käytin vanhempieni joskus ajat sitten Islannista tuomaa hahtuvaa, joka on turhan karkeaa villavaippahousuihin ja tahtoo kutittaa asusteissakin.

Tein toiset tarravillikset omalla ohjeellani. Tsi-kestolistalla ja kestovaippainfossa olleissa tarravillisohjeissa ei miellyttänyt se, että kuminauhat jäivät näkyviin ja painamaan lapsen reisiä. Ratkaisuna neuloin kuminauhoille kujat, takareunaan taitereunana ja reisikuminauhoihin 3o 1n 3o -reunuksella kauttaaltaan koko vaipan mitalta, nurja silmukka on merkkinä taitekohdasta ja vaippaosan valmistuttua reunat taitetaan ja ommellaan kujiksi. Lisäykset ja kavennukset tein tuon reunuksen sisäpuolella. Oikein toimiva ratkaisu.

Lankana Piikun liukuvärjätty hahtuva jonka neuloin kaksisäikeisenä. Värien osuminen noin hyvin yhteen oli silkkaa sattumaa! Täällä kuva vaipasta auki.

Marja haastoi minut listaamaan omituisia tapojani, kyseessä on siis se meemi joka on tainnut pian kiertää koko Blogistanin. Yritin pohdiskella löytyykö minusta mitään erityisen omituista (Read on …)