Ystävänpäivän kunniaksi: muistoja takapihaltamme viime kesältä. Hyvää ystävänpäivää 🙂 !
Olympiakoitos alkaa olla nyt siinä pisteessä, jossa useimmat vähänkään isommista neuleistani hiipivät salaa komeroon ennaltamäärittämättömäksi ajaksi, ennenkuin inspiraatio jälleen iskee. Hihat ovat nyt valmiit (mikä mainio idea tehdä ne ensin, miksei tätä[kään] ole kerrottu mulle aiemmin) ja miehustan helma kuvioneuleessa. Pitää yrittää väkertää apinan raivolla miehusta kainaloihin että pääsen kaarrokkeeseen, jota on sitten taas kiva päästä tekemään.
Ihan 100% tyytyväinen en kisasuoritukseeni ole, välinevalintaa ja voitelua olisi pitänyt fundeerata tarkemmin. Päästäkseni edes lähelle mallin tiheyttä puikkokoko pieneni 4,5:een, joka on langalle aika vähän, neuleesta tulee aika jäykkää, vaikkei nyt vielä aivan panssaria. Olen kuitenkin nitkuttanut menemään vaikka asia tipan vaivaa, eipähän tuule puserosta läpi kun ei ole pinta niin reikäinen…
Ihana perhonen!
Mikäs kamera teillä on? On niin hieno perhoskuva! Paidasta olisi kiva nähdä kokonaiskuvaa, vaikka siis kesken. vai onko se kisasalaisuus?
Reeta: Kamera on pari vuotta vanha Olympus c-750. Ei siis ihan järkkäri mutta varsin monipuolinen.. ja koko tän ajan mun on ollu tarkoitus opetella kuvaamaan oikein kunnolla, mutta en taida vieläkään osata puoliakaan mitä tuolla voisi tehdä :).
Katsotaan jos saisin tänään tai huomenna laitettua kokonaiskuvaa kisaneuleesta.