langankierre

Ostin tammikuussa lankaa ja sain ne tänään! Sinisen kurjen lähellä asuvan kaverini piti tulla helmikuussa kyläilemään, muttei ehtinytkään ja tilaamani langat jäivät pyörimään kaverin hyllyihin. Lopulta Mr. Langankierre haki ne työmatkallaan kaveriltani. Juujuu, olisi toimituksen toki voinut laittaa Kustinkin asiaksi, mutta sittenhän langat olisi voinut tilata suoraan Sinisestä kurjesta – eli loppujen lopuksi tuo ratkaisu ei käynyt päinsä (no juu, logiikka hoi).

Kuvassa on siis kerät seepraa, flamingoa ja tiikeriä… ja aivan oikein, ekat Addini, 30-senttiset , 2,5-milliset sukkapyärät, joita Tuulia kauppasi joku aika sitten ja jotka tipahtivat postilaatikkoon eilen. Saa nähdä ovatko nuo minun(kaan) juttuni, mutta pakko on päästä testaamaan.

Aivoton pätkärääkätty (kiitokset Tikrulle termistä) sukkalanka ja sukkapyöröt tuntuvat oivalliselta seuralta hiekkalaatikon reunalle, sikäli kun pienen mutakuonon (ei, en ole rasisti, vaan…) perässäjuoksemiselta ehtii neulomaan:

Siitä huolimatta, että kesken on vaikka kuinka monta neuletta, jotka nekään eivät tunnu etenevä oikein mihinkään, ja siitäkin huolimatta, että blogissa ei ole aikoihin mitään valmista nähty, singahdan testaamaan sukkapyöröjä Opaliin, olenhan sentään noita lankoja jo yli kolme kuukautta odottanut!

Tänään puistossa kuulin sen taas. Toisen äidin kanssa puhe kääntyi blogitaaperon ulkoiluhaalariin, hämmästelyyn ja ihasteluun siitä, kuinka se on ihan itse tehty, siihenhän menee niin kauan aikaa ja vaivaakin, ja miten tuloskin on ihan kuin kaupasta ostettu.

Ihan kuin kaupasta ostettu. Sehän on kuin Anttilan tiskiltä. Ei tuota erottaisi ostohaalarista. Tähän kohteliaisuuteen käsityöntekijä tärmää aika ajoin. Sanoja ei tarkoita pahaa, vaan kyseessä on aito kehu. Harva varmaan tulee ajatelleeksi sanomaansa sen kummemmin, ihaileepahan vaan kanssaihmisen taitoa saada aikaan sellaista, josta ei erota, onko se itse tehty vai teollisesti valmistettu. Lause kertoo kuitenkin jännällä tavalla arvoista ja arvostuksista. Käsityön jälki ei saisi enää näkyä: itse tehty on tosi hyvä silloin, kun siitä ei näy että se on turattu kotona. Silloin, kun se näyttää siltä, että samanlaisen saisi kaupastakin. Näinkö on?

Sinulle, joka kätteni töitä näin kohteliaasti kehuit, en tietenkään ole asiasta närkästynyt tai loukkaantunut. Vielä se minunkin itsetuntoa hivelee, että osaan tehdä samanlaista kuin vaatekaupan rekissä. Olen varmaan itsekin kehunut toisten tekeleitä noilla sanoilla, joskus aikaisemmin. Sitten ompelijaystäväni teki minulle mittojen ja toiveiden mukaan tosi hyvät ja istuvat suorat housut, ja mieheni kehui työn jälkeä, miten se onkin kuin kaupasta ostettu. Ompelijaystäväni oli tipan hapan. Niinkö on, että olisi ihan sama hakea henkkamaukalta halpatuontihousut ja vetäistä ne jalkaan? Arvostetaanko mittojen mukaan ja ystävyydellä itse tehtyä tasan yhtä paljon kuin kiinalaista tuontitavaraa? Kaupasta ostettuun vertaaminen ei tuntunutkaan enää kovin kauniilta kohteliaisuudelta, ei vaikka sitä ei pahalla tarkoitetakaan.

Kaupasta ostettu voi olla tusinatavaraa, perusvärejä, perusmalleja, sellaista mikä myy. Kaupasta ostettu on tehty standardimittataulukoiden mukaan ja on takuulla jostain kohtaa liian lyhyt, leveä, pitkä, kapea. Itse tehty ei välttämättä ole ratkaisuiltaan aina oppikirjan mukainen, itse tehty on monta kertaa vielä tekijälleen harjoituskappale. Itse tehdyssä voi näkyä pieleen mennyt napinläpi tai vinksallaan oleva vetoketju, mutta se on tehty lämmöllä ja tekeminen on ollut tekijälleen terapiaa. Itse tehdyssä pääsee räväyttämään, valitsemaan sellaisiakin ratkaisuja jotka eivät tusinakaupassa myisi.. Eihän arvioida itse tehdyn hyvyyttä pelkästään sillä perusteella, että se näyttää kaupasta ostetulta?

Blogiriiv..taaperolle on selvästi tulossa tahtokausi, joten minäkin heittäydyn nyt blogini lattialle kiukuttelemaan. En saa tahtoani läpi mm. seuraavissa asioissa:

• Tahtoisin toisen käsiparin, sillä aikaa kun toisilla sylittelee riiviötä ja pitää pois pahanteosta.. eiku maailman tutkimisesta, toisilla voisi vaikka neuloa. Kolmaskaan käsipari ei olisi pahitteeksi, silloin voisi neuloa esim. molempia sukkia helposti yhtä aikaa.
• Tahtoisin ompelukoneeni pois huollosta, se on ollut puukotettavana jo 4.4 lähtien. Paikallisen merkkiliikkeen hapannaamainen myyjä tiuskaisi viedessäni että sillä ei saa sitten olla kiire (ensi kerralla taidan viedä naapurikaupunkiin), mutta olisi joka tapauksessa jo korkea aika saada valmista!
• Tahtoisin päivään kahdennenkymmenennenviidennen tunnin ja viikkoon kahdeksannen päivän, että ehtisin toteuttaa kaikki ne ideat joita putkahtelee vähän väliä milloin mistäkin.
• Tahtoisin selvitä parin tunnin yöunilla, ettei mainiota käsityöaikaa tarvitsisi tuhlata nukkumiseen. Itse asiassa, olisi aika näppärää, jos ei tarvitsisi nukkua lainkaan.
• Tahtoisin olla pitkäjänteisempi ja aikaansaavampi. Hengästyn monen muun käsityöbloggaajan vauhtiin ja tuotteliaisuuteen, oma aika tuntuu menevän peukaloita pyöritellessä ja pohtiessa mitäs sitä oikein tekisikään.

Kiitos, tämä helpotti. Nyt voin olla taas aurinkoinen viisi minuuttia, kunnes saan taas kilarit jostain pienestä asiasta, joka ei jälleen mene oman mielen mukaan ;).

Kun idean laukkuvaihdosta keksin, en ihan arvannut sen saavan tällaista suosiota! Ilmoittautumisajan loppuun mennessä vaihtajia oli ilmoittautunut 46. Tämän päivän urakkana oli läytää kullekin vaihtopari.

Kulhossa on kaikkien 46 vaihtajan nimet ja sähköpostiosoitteet. Päädyin siihen, että vaihtoparit arvotaan ketjuna. Ensimmäinen kulhosta nostettu lappu saa numeron 1, seuraava 2 jne. kunnes kaikki on nostettu. Sen jälkeen listaan vaihtajat numeroiden mukaiseen järjestykseen. Numero ykkönen lähettää laukun kakkoselle, kakkonen kolmoselle jne., kunnes numero 46 lähettää laukun ykköselle. Jokainen saa laukun eri henkilöltä kuin kenelle laukun lähettää.

Blogiriiviö, eikun blogitaapero, sai kunnian olla virallisena onnettarena. Viis siitä että kulhosta nousi välillä viisikin lappua kerralla, ummistin silmäni ja numeroin ne yksi kerrallaan summittaisessa järjestyksessä. Olisin tietty voinut sekoittaa listan satunnaisesti tietokoneellakin, mutta eikös se vaan näin ollut söpömpää.

Lista on nyt valmis, ja valmistaudun henkisesti 45 sähköpostiviestin kirjoittamiseen. Mukavaa, että meitä on näin monta!

Päivitin ilmoittautuneiden listaa. Tarkistathan, että olet listalla, enkä ole vahingossa tipauttanut ketään pois! Uusia ilmoittautumisia otetaan vielä viikon ajan, ensi sunnuntaihin asti. Osallistujia on jo 37 *tähän silmät pyöreinä henkeään haukkova hymiö*.

Edit 22.4.: Viime hetken muistutus – ilmoittautumisaikaa on enää huomiseen. Maanantaina alan jakamaan vaihtopareja!

Edit 24.4.: Ilmoittautumisaika on päättynyt. Lopullinen vaihtajien määrä on 46! Jaan vaihtoparit piakoin ja kerron niistä sähköpostilla osallistujille. Stay tuned 😉

Olen viime aikoina purkanut enemmän kuin olen saanut valmiiksi. Lapselle aloittamani pusero Silkegarnista meni purkuun, aloitin Wollista Aran Paint-kaavion mukaista palmikkosukkaa, en ollut tyytyväinen – purkuun. Ensimmäinen versio koolaidjaywalkeristakin meni purkuun. Jostain kumman syystä tällä tavalla ei valmistu täitä esiteltäväksi, joten jatkan langoilla hekumoitsemista.

Pahoin pelkään etten voi antaa kommenteissa kyselleille kunnon ”reseptiä” väreihin. Koolaidailin flow’n viemänä enkä pysty varmaksi muistamaan mitä värejä langoissa on, etenkään kun missään ei ole vain yhtä väriä. Kyöpelinvuori oli jo valmiiksi aika tummaa pätkävärjättyä sinistä Nalle Coloria, se ui kahdesta tai kolmesta eri viininpunaisesta Kool Aidista tehdyssä liuoksessa sellaisenaan. Rairuoho oli alun perin keltaista Nallea, ja uitin & mikrotin vyyhdin toista päätä ensin yhdenvärisessä sinisessä. Värin tartuttua upotin koko vyyhdin toisenväriseen siniseen. Tipun värit olivat muistaakseni Lemonade (keltainen), Orange (arvaatteko?) ja Grape Illusion (punainen). Laitoin vyyhdin (n. 120g) kolmeen osaan taiteltuna lasagnevuokaan ja valmistin värit isoihin laseihin (2 pussia per väri kuhunkin). Aloitin keltaisesta: valutin väriä vyyhdin toiseen päätyyn, painelin kumihanskoin, siirtelin lankoja ja yritin saada väriä osumaan joka puolelle. Sitten nostin keltaisen päädyn lasagnevuoasta korokkeelle, etteivät oranssi ja punainen valu keltaisen päälle. Jatkoin oranssilla vyyhdin keskelle, ja viimeiseksi punaisella toiseen päätyyn. Väriliemi valui punaiseen päätyyn tehden siitä kaikkein tummimman. Nostin vuoan mikroon jälleen korokkeelle ja mikrotin ensin niin. Kun suurin osa väristä oli tarttunut, poistin korokkeen, kääntelin vyyhtiä ja jatkoin mikrottamista.

Kyöpelinvuori on jo muotoutumassa Jaywalkerin tapaisiksi.

Nyt musta on tullu saletisti kool.

Tipu.

Rairuoho.

Kyöpelinvuori.

(Alkuperäiset langat: tipu: luonnonvalkoinen 7 veljestä, rairuoho: keltainen Nalle, kyöpelinvuori: sininen (se vanhempi) Nalle Colori)

Internet on täynnä mielenkiintoisia apukeinoja käsityöntekijälle. Raitageneraattori on varmaan jo kaikille tuttu, mutta eilen törmäsin ensimmäistä kertaa Aran Paint -apuohjelmaan, jolla voi ”maalata” palmikoita. Nyt voin väittää opettaneeni tietokoneeni neulomaan (klikkaa kuva suuremmaksi)!

Aran Paintista saa demon, jolla voi maalailla palmikoita, mutta niistä ei saa luotua neulekaaviota eikä projekteja voi tallettaa. Ohjelman toimintaperiaate on kyllä hauska: valitaan silmukoiden tai palmikoiden kuvia valikkoriviltä ja maalataan niitä ruudukkopohjalle – ohjelma näyttää siis saman tien miltä kuvio näyttäisi valmiina. Paljon puutteitakin löysin jo heti ensimmäisellä käyttökerralla. Käyttöliittymä on paikka paikoin vähän outo: olen mm. tottunut siihen että Windows-ohjelmissa ctrl-s tallettaa, mutta tässä se lopettaakin koko ohjelman edes kysymättä haluatko lopettaa, kertoopahan vaan että täysi versio kysyisi kyllä, haluatko tallettaa. Menetin muutamankin kokeiludesignin moiseen ominaisuuteen! Lisäksi ohjelma sisältää vain perussilmukat oikein ja nurin ja peruspalmikonkäännöt 2-6 silmukalla, kierrettyjä silmukoita ei voi maalata, myöskään kavennuksia tai lisäyksiä ei ole käytettävissä.

Kaiken kaikkiaan ohjelma on kyllä vinkeä tutustumiskohde kaikille vähänkään nörttijutuista kiksejä saaville. Harkitsen itse jopa 25 dollarin hintaisen täysversion hankkimista. Toistaiseksi omat designit voi ”tallettaa” ottamalla niistä screenshotit, joskin se neulekaavio jää edelleen puuttumaan.

Edit: Kumpi näistä olisi kivempi messuostos-Wolli-sukkiin? En osaa päättää!

Onko kukaan nähnyt malttiani tai harkinta- ja arviointikykyäni? Pyydetään palauttamaan ensi tilassa! Kaikki siis alkoi siitä kun iona netin erilaisiin käsityöyhteisäihin eksyi…

Mm. täällä ja täällä on tehty Kool-Aid-värjäystä neulelangoille, joten kunmuutkinkerta, niin sit minäkin. Kool Aidit tilasin neulontalistan vinkin mukaisesti Jari Mäki Oy:stä, jonka palvelua ei voi kuin kehua! Sähköpostivastaukset tiedusteluihin tulivat ripeästi ja eilen tilaamani värit (eiku hmm, juomat) olivat tänään jo postilaatikossa. Kaapissa on keltaista Nallea ja vanhempaa sinistä Nalle Coloria, joita en ole osannut käyttää mihinkään. Ne pääsevät värikylpyyn, mutta tokihan minun piti ostaa myäs lisää värjättävää:

Paitsi helmitöistä, minun ei pitänyt innostua massailusta, ennenkuin muistin, että myös nappeja voi tehdä itse. Viimeistään tämä sai mopon karkaamaan kokonaan.

Tarvitsen moponi takaisin! Viimeistään ennenkuin mainitsenkaan sanat ”helmi” ja ”ostaa” samassa lauseessa”!!!

Tikrun Nasukassista inspiksen saaneena kaivoin moppilangan jämät kaapista ja innolla neulomaan. Jotain tämän tapaista on mielessä siinnellyt jo pitkään, mutta nyt ajatus selkiintyi. Vaan kun se lanka ei riitä. Kyllähän sitä oli vähänlaisesti, mutta toiveajattelin sen olevan yllättävän riittoisaa. Ei ole. Myydäänkähän koko moppilankaa pienemmissä kuin puolentoistakilon kartioissa – tässä käy pian niin, että hyvä yritys päästä eroon tuosta Puoli Ikuisuutta (TM) kaapissa pyörineestä moppilanganjämästä saa vanhat jämät multiploitumaan kaksin- tai kolmikertaiseksi määräksi jämälankaa. En viitsisi purkaakaan, visio kassista on kiva. Ei kellään sattuisi olemaan tuota ylimääräisenä, kyseessä (kai) on Tekstiiliteollisuuden paksumpi (12-säikeinen) moppilanka väri 00 luonnonvalkoinen. Kyselin jo neulontalistalla, mutta oikeastaanhan tuota käytetään kudonnassa. Siispä enipadi? Laita meiliä jos haluat estää tarvikevarastojeni paisumista entisestään.

Laukkuvaihtoon ilmoittautuneita on jo 19! Mukaan ehtii 23.4. saakka, kiva juttu että ajatus sai suosiota!

Yritän irrottautua koneelta nyt piirtämään apinoita, uusio visionpoikanen itää takaraivossa.