langankierre

Mikä tämä on?

Nooh, Prismassa oli tänään Butterfly alessa, ja aloin miettiä että oikeastaan Fifi 2 olisi aika kiva joululahja jollekulle.. seliseli. Nyt siis minäkin kun kaikki muutkin. Huokaus. Niin juu ja se Tango ei toiminut tuossa mallissa, ei ainakaan mustana – haituvat ovat niin pitkiä ja peittäviä että olin tehokkaasti sekaisin jo ekalla kuviokerroksella, kun pikaisesti fifinalkua siitäkin pari päivää sitten testasin.

Butterflyn lisäksi ostin vielä virkkauslankaakin ja koukun, jonkun ihme päähänpiston seurauksena. En ole ikinä ”oikeasti” virkannut mitään valmista, kokeillut kyllä jos vaikka mitä eli teoriassa osaan, käytännössä en oikein. En edes vielä tiedä, mitä langasta lopulta tulee!

Kuitenkin, viime päivien tapahtumien johdosta julistan täten, etten enää osta mitään käsityömateriaaleja, ennen kuin vähintään kolme valmista työtä on blogissa julkaistu. Piste.

Kuluneen viikon aikana on tullut laitettua omaisuus käsityömateriaaleihin. Ensin saapui Kangastukun paketti:

Vaaleanpunainen ja vihreä kangas ovat kosteussuojattuja, niistä tulee Vauvalle joko ulkoiluhaalari tai – jos saan perusteltua itselleni ajatuksen järkevyyden – mieluummin takki ja housut. Valkoinen reikävuori on noita ulkoilutamineita varten. Toteutusideoita vilisee jo mielessä! Koiratrikoosta puolestaan tulee Vauvalle paitoja tms. vaatteita. Lisäksi tilasin saumateippiä, kirjonnan tukikangasta, Solvyä ja Aplix 800 -tarranauhaa kestovaippoja varten.

Eilen lähdin melko ex tempore miehen mukaan hänen käydessään työmatkalla Tampereella. En ole kovin tyytyväinen asuinpaikkakuntani lankatarjontaan, joten pyhitin käynnin paitsi käymällä syömässä mainiota pihviä Saludissa nettikaverini kanssa, myös shoppailemalla lankakaupoissa. Ja löytyihän sitä. Taito Shopista ostin vähän punaista Fanttia ja (vaikka ei pitänyt) Pirtin kehräämän tumman viininpunaista hahtuvaa. Väri ei päässyt oikeuksiinsa yrittäessäni valokuvata sitä iltahämärissä, joten kuvaa ei tipu ;).

Lankaliike Aili Jokisesta löytyi pätkävärjättyä Regiaa vauvan sukkiin ja ihanaa luonnonvalkoista Silkegarn -silkkilankaa, josta tulee Vauvalle pitsineulenuttu, kunhan keksin kivan mallin. Samaisen kaupan alekorista läytyi Scala -puuvilla-pellava-villasekoitelankaa, josta myös Vauva saanee jossain vaiheessa jotakin:

Kotimatkalla neuloin lankalaatikkoja siivotessa läytyneet puolivalmiit villasukat loppuun – malli on oma, tapanani on käyttää lankojen jämiä neulomalla erilaisia hyvinkin kirjavia varsia sukkiin:

Ja sukkien valmistuttua ehdin vielä aloittaa Regiasta Vauvalle sukkia:

Kas näin – lankatilannetta on hieman korjattu – ja neulomisinspis on taas pitkästä aikaa taivaissa!

Langankierre on tehokkaasti lomaillut heinäkuun. Puikkoihin olen hädin tuskin koskenutkaan, ja ompelusrintamallakin vain aivotyöskentely tuntuu olleen aktiivisena. Yhden lappuhaalarin tosin tein vauvalle, ja yritin pariinkin otteeseen ottaa siitä edustavaa kuvaa, jonka voisin blogiini postata. Ei onnistunut. Milloin salama läikehti lapun konekirjonnassa, milloin koko otos tärähti niin, että kuvasta hädin tuskin selvää sai. Seuraavakaan kuva ei liene edustavimmillaan, neiti kun on jo koekäyttänyt housunsa ja tahrannutkin ne vasemmasta polvesta:

Irkissä yksi jos toinen on alkanut tehdä fifi kakkosta. Jo ensimmäisestä fifistä lähtien olen ollut aivan varma etten moista huivia ala väsäämään. Ohje ei ole kolahtanut minulle ollenkaan, varmaan siksi, etten oikein välitä vinoelementeissä missään kuvioinnissa (voi sitä, joka erehtyy menemään laittamaan vaikka mosaiikkilaatoituksen keittiöönsä tai kylppäriinsä vinoon.. en ymmärrä!). Noh, nyt kun kerta kaikki muutkin.. aloin miettimään voisiko fifi2:n tehdä tuosta mustasta Tangosta, jota minulle on jostain tilaustyöstä jäänyt jonkin verran yli. Riittäisiköhän tuo 150g kuinka pitkälle… ehkä siitä saisikin oivan joululahjan. Kääk.

Minulle on iskenyt kaappiensiivousmania. Muutimme nykyiseen asentoon viime marraskuun lopussa, ja koska meillä oli lainalaatikot, ne piti tyhjentää salamannopeasti miten sattuu kaappeihin. Mies hoisi ahkerana suuren osan tyhjentämisestä, mistä hänelle suuri kiitos, mutta koska meillä on hieman eri tason standardit siisteydessä ja järjestyksessä, kaapit ovat odottaneet järjestävää kättä aina sieltä marraskuun lopusta saakka. Vihdoin tällä viikolla ahkeroiduin, melkein kaikki on käyty läpi. Työhuone ja makuuhuone kaipaa vielä vähän hienosäätöä, ja pahvilaatikoittain kamaa odottaa kirpparille viejäänsä.

Taisi olla Carennah, joka irkissä pyysi kuvaamaan ja laittamaan esille kaikki langat, mitä taloudesta läytyy. Pelkäsin vähän sitä määrää, mitä niitä voisi olla, ja lopulta olin positiivisesti järkyttynyt. Minullahan on vain vähän lankaa! Olen ollut tietoisesti lankadieetillä jo pitkään, ostanut vain tarpeeseen enkä varmuuden vuoksi ”tuosta voisi tehdä jotain kivaa” -tyylillä. Olen pyrkinyt kuluttamaan vanhoja lankoja tehden kirjoneulesukkia ja lapasia tusinoittain. Tadaa, systeemi on tuottanut tulosta, nyt voisi selvästi ostaa jo lisääkin! Tässä on laatikoissa absoluuttisesti kaikki langat, mitä taloudesta läytyy. Ensimmäisessä korissa on yhä kesken (…) oleva rogue, seuraavana on laatikollinen villa- ja villasekoitelankoja (kuvassa myäs yllättäen läytynyt, melkein valmis sukkapari, luonnonvalkoinen seiskaveikka on loppunut kesken, toivottavasti sitä läytää vielä), pienempi boksi puuvilla- ja erikoislankoja (se musta Tango näkyy etualalla), sekä laatikollinen suomalaista ja islantilaista hahtuvaa. Hmm. Mitä tilaisin ensimmäiseksi.. silkkivillaa? Merinoa??! Jotain täytyy saada!

Tsi-kestoilijoiden viisasten kivi tuntuu olevan toimivien tarrahahtuvakuorien neulominen. Minunkin oli sitten pakko yrittää. Neuloin ensin kymmenisen senttiä kunnes hoksasin, että on fiksua neuloa mukaan saman tien käänteet joiden sisään kuminauha pujotetaan. Purin ja neuloin alusta uudestaan uudella systeemillä. Kuvia lopputuloksesta myäs auki ja puoliksi auki. Kuvat ovat surkeita laadultaan, varsinaisen kameran patterit ovat lopussa, joten filmasin videokameran photoshot-toiminnolla.

Miehusta valmistui toissapäivänä:

Eilen oli tarkoitus jatkaa valon nopeudella huppua tai hihoja, mutta ensin juoksin puoli päivää vauvapiirissä (en uskaltautunut vielä neuletta mukaan ottamaan, hyvin olisin voinut, Vauva viihtyi mainiosti lattialla muita vauvoja katselemassa) ja shoppailemassa. Kotiin tultuani aloin tehdä ruokaa ja onnistuin siivuttamaan vasemmasta peukalostani pään irti. Siitä lähti siististi sentin pyörylä ihoa syvältä irtipois. Peukalon pään puuttuminen saa minut tuntemaan itseni puolikuntoiseksi, sormi ei enää varsinaisesti ole kipeä mutta arka kylläkin, saa nähdä joko tänään neulominen onnistuu.

Kävin eilen metsästämässä rogueen vetoketjua. Toinen paikkakunnan nippelipuodeista lopettaa, ja ikävä jää – täällä ei käsityöntekijöiden shoppailuinnostukseen ole paljon muutenkaan panostettu. Vihreänä ei läytynyt kapeampaa kaksilukkoista vetoketjua, ostin kapeamman yksilukkoisen ja leveämmän kaksilukkoisen. Molemmat ovat muovisia ja tuntuvat riitelevän tuon mallin kanssa – metalliketjujakaan ei läytynyt. Olen kyllä pettynyt täkäläisiin valikoimiin, roguen lankakin on tosiaan ihan tavallista seitsemää veljestä, sitähän oli joku kysynyt. Täällä ei tosiaan juuri valinnan varaa ole, enkä äkillisessä innostuksen puuskassa malttanut alkaa tilailemaan netistä saati odottaa Tampereen tai Helsingin retkeä.

Kirja-alesta läytyi herkullinen neulekirja, Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit, joka sisältää yli 300 erilaista kuvioneuletta. Teen harvoin suoraan ohjeesta neuleita, yleensä vähintään muuntelen mallia jonkin verran, jolloin eniten käyttöä on kirjoilla jotka avustavat muokkauksessa mm. juuri esittelemällä erilaisia mallineuleita. Ostamassani kirjassa ei siis ole ainoatakaan varsinaista neuleohjetta, erilaisten pintaneuleiden mallikertoja vain. Niitä selaillessa taas tulee lukemattomia uusia ideoita mitä olisi kiva tehdä.

Uusimman Suuren käsityälehden kahdella puikolla neulottavaa sormikasmalliakin olisi kiva kokeilla. Visioin sen jo hahtuvasta, kevyesti huovutettuna. Huokaus. Tein äitiyslomani alussa kaikki keskeneräiset käsityöni loppuun (!!!), ja vannoin pyhästi että keskittyisin tästä lähtien vain yhteen työhän kerrallaan. Isompiin neuleisiin kuitenkin tahtoo kyllästyä ja joku pieni välityö silloin tällöin houkuttelisi. Tarvitsisin muuten hatunkin (kenties siitä hahtuvalangasta, huovutettuna, niihin sormikkaisiin mätsäävänä), vaikka kohtahan tämä talvi jo loppuu.

Mitä tulee siihen isoon neuletyöhön, sivupalmikot ovat viimein valmiit ja neule siis kainaloissa asti:

Sanoin ircissä katsovani, mitä saisin aikaan jos pysyttelisin sieltä edes hetken pois. Ja mitä tekee Iona – kirjoittaa blogia. Myönnän – olen nettiaddikti – mutta onko se lopultakaan niin huono asia kuin monesta paikasta, vaikkapa päihdelinkin nettiriippuvuustestistä voisi ymmärtää. Netin kautta olen saanut paitsi kullanarvoisia neuvoja hyvin monelta elämän osa-alueelta, myäs ystäviä joita tapaan paitsi virtuaalisesti, myäs ”irl”. Voisin kuvitella että kotiäitiys ilman aikuiskontakteja – vaikkapa sitten vain netitse – voisi olla aika uuvuttavaa, mutta nyt viihdyn roolissani mainiosti.

Kyllä nettaaminen saa aikaan sen että moni asia jää välillä tekemättä kun istuksin vain läppäri sylissä ja höpöttelen jonnin joutavia, tai pelaan jotain addiktoivaa peliä netissä tai irkissä, uusin villitys on kanava nimeltä #visailu, jossa taidetaan lopulta kilpailla enemmän hyvästä muistista kuin yleistiedosta. Kuitenkin, niin kauan kun perheeni hoidan en taida jaksaa olla huolissani.

Irkkikansa on vaatinut kuvia valmistuvasta roguesta, siispä tässä yksi:

Sivun palmikkopaneelista (ja ihanista silmukkamerkeistä, kiitokset vielä Kristel ja ystävänsä!) on vielä lähikuva täällä. Salama polttaa kuvan ja työpöydän lamppu vääristää värejä – note to self: opettele säätämään värejä kuvankäsittelyohjelmalla, siitä ei tullut nyt ns. mitään.

Aloitin vauvan makuupussin neulomisen jo jonkun verran ennenkuin vauva edes syntyi, ajatuksena ”tätä en ainakaan ehdi saada valmiiksi ennen synnytystä”. Oikeassa olin ;). Pelkäsin jo ettei vaavi enää edes mahdu tuohon 60/70 kokoa olevaan makuupussiin mutta onneksi se on varsin väljä ja sopinee ainakin vähän aikaa.

Voisiko sanoa että inhoan neuletöiden viimeistelyä, ainakin saumojen käsin ompeleminen on vihoviimeistä. No tässä työssä viimeisteltävää riitti, ja kappaleiden valmiiksi saamisen jälkeen kesti vielä tolkuttoman pitkään ennenkuin makuupussi oli käyttökunnossa. Piti neuloa reunuksia, ommella vetoketjua, neuloa putkineuletta nyöriksi, virkata korvia, tehdä tupsuja… Mutta olin vakaasti päättänyt tehdä neuleen täysin valmiiksi ennen himoitun roguen aloittamista. Vihdoinkin pääsen sen kimppuun, näin mallitilkun neulomisesta (!) viime yönä jo untakin!

Pari tärkeintä harrastustani ovat neulominen ja nettaaminen. Nyt kun vauvan makuupussi -ikuisuusprojekti on vihdoin loppusuoralla, langat roguen vetoketjulliseen versioon ovat ostettuna ja upouudet silmukkamerkitkin (kiitokset Kristelille diilauksesta) saapuneet tänään postissa, en ole ehtinyt juuri puikkoihin tarttua! Tietokonekin on saanut olla melko rauhassa pari päivää.

Ja viikonlopuksikin on tiedossa sosiaalista elämää.. omg, mitä minulle on tapahtumassa 😉 Yritän kuitenkin viimeistellä makuupussin pikavauhtia että vauva ehtii sitä edes hetken käyttää ennen kuin se jo jää pieneksi. Kuviakin on tiedossa, sekä pussista, langoista että ihkuista silmukkamerkeistä – kunhan ehdin a) valokuvaamaan ja sitten, vielä haasteellisempaa, b) purkamaan kuvat kamerasta (puhumattakaan siitä että kuvat on vielä sen jälkeen jaksettava käsitellä nettisivuille sopiviksi, jos nyt ei muuta niin ainakin pienentää…)