langankierre

Markkina-Mayflower muuntui pinkiksi kesäpipoksi alta aikayksikän. Kesäsää on ollut aivan ihana, eikä ulkona auringonpaisteessa tee mieli neuloa villaa. Neiti oli myäs päähänpantavan tarpeessa, huivit ovat saaneet kyytiä eikä muita sopivia kesähattuja kaapista läytynyt. Niinpä istuimme takapihalla leikkiteltassa, neiti ja minä, neiti selaten kirjaa ja äiti neuloen.

Pipon malli on oma. Pinkin langan neulominen mustilla ebenpuisilla sukkapuikoilla oli villiä, keskeneräinen neule oli sisustusesine sinällään. Puikkojen koko oli 3mm ja silmukoita pipossa 90. Pitsineuleen mallin läysin Lesley Stanfieldin kirjasta ”Kauneimmat neulemallit” – paitsi että valitsemani mallin kaavio ei vastannut valokuvaa ja kehittelin mallineuleenkin lopulta itse. Löysin kirjasta toisenkin virheen, heti seuraavasta mallineuleesta!

Pipon reunaröyhelän neuloin jälkikäteen reunasta poimimillani silmukoilla. Kovin pitkään ei tämäkään pysy neiti 1v 9kk:n päässä pihaleikkien vauhdissa – nauhat tuskin paljon asiaa auttaisivat, punnitsenkin tässä jeesusteipin ja kontaktiliiman hyöty- ja haittapuolia.

Yksi ufo valmiina, se ikuisuuden kaapissa marinoituneista moppilangan jämistä poiskulutustarkoituksessa aloitettu kassi, jonka kanssa kävi hassusti. Löysin lopulta luonnonvalkoista moppilankaa lisää, mutta eihän se tietenkään ollut samaa sävyä kuin entinen – lähellekään. Pohdin jo koko kassin upottamista väriliemeen värinvaihtokohdan himmentämiseksi, mutta lopulta päätin että tuo saa olla ”tarkoituksellinen” tehokeino.
Simppeli malli, päällinen siis moppilankaa ja vuori halpaa, valkaisematonta lakanakangasta. Pyöröpuikko oisko ollut 5,5. Laukku kutistui valtavasti pesussa etenkin korkeussuunnasta (pesin ennen vuoren kiinnittämistä ettei tule jälkikäteen yllätyksiä), tarkoitus oli tehdä isompikin. Valmiit mitat ovat korkeus 25cm, leveys 29 cm, syvyys 11 cm. Hihnakin on koko mitaltaan 11 senttiä leveää, pituutta sillä on 75 senttiä.

Kassista pilkottaa sunnuntaiset markkinaostokset: kaksi pinkkiä Mayflower-kerää, jotka oli pakko ostaa ihan vaan siksi kun ne oli niin halpoja: vain euron kerä. Ehkä noista tulee neidille kesäpipo, ehkä ne jää marinoitumaan ikuisuuksiksi kaappiin, sillä minusta alkaa tuntua ettei puikot tottele minua ensinkään! Ompelukoneen kanssa tulen toimeen, aiotusta takista tulee takki eikä tuluskukkaro ja lopputuloskin myätäilee pitkälti alkuperäistä ajatusta. Puikkojen kanssa käy yleensä ihan päinvastoin, ellen sitten tee orjallisesti ohjeesta, mistä en tykkää. Moppilankalaukkuunkaan en ole alkuunkaan tyytyväinen, se alkuidea oli jotain aivan muuta. Pitäs kai vaan jaksaa harjoitella, mutku neulominen on niin hidastakin – monimutkaisenkin ompeluksen kuitenkin tekee korkeintaan muutamassa illassa, neuleiden valmistuminen minulla venyy ja venyy.

Moppilankaa minulla on nyt enemmän kuin mistä aloitin. Mites tässä näin kävi?

PS. Muutaman laukun kuva uupuu vielä, informoisitteko minua valmistumisasteesta ja/tai paiskaatte kuvalla tahi kuvalinkillä?

Neidille juhlamekko lauantaisiin häihin. Kangas valkaisematonta ja valkaistua pellavaa, kaava Suuri Käsityölehti 10/2005. Valkoiset polvisukat ja mustat kiiltonahkakengät on jo ostettu!

PS. Laukkukuvia on jälleen lisää.

Tämä kuva on kaverille tiedoksi, että kyllä täällä jotain tapahtuu, hitaasti, mutta varmasti. Samalla tämä on muistutukseksi itselle, että sarjatyönä samanlaisten tekeminen on puuduttavaa, eikä meinaa valmistua! Tästä lähtien Ateljee Langankierteestä on saatavilla vain uniikkeja tuotteita ;).

Arpajaisissani pariksi osui Miia, joka sähköpostitiedustelussa antoi minulle vapaat kädet laukun suunnitteluun. Miia kertoili kuitenkin vähän värimieltymyksistään ja sanoi murrettujen värien lisäksi pitävänsä myös kirkkaista väreistä. Olin antanut vaihtoehtoja laukun tyyliin (söpö, hauska, ladylike, käytännöllinen jne.), ja näistä parhaiten Miian makuun sopii kuulemma hauskasti käytännöllinen. Saaja kertoi olevansa farkkutyyppiä, ja näiden tietojen perusteella kaapissa asuvat puuvillakankaiden jämät alkoivat kertoa haluavansa chenilletekniikalla toteutetuksi jämäkäksi kassiksi, johon mahtuu tavaraa.

Väriopinkin tunneilla joskus istuttuani olen itse alkanut tykätä tosi paljon vastaväriharmoniasta: meillä on olohuoneessa oranssia ja sinistä, keittiössä vihreää ja punaista ja työhuoneessa violettia ja keltaista. Olen aika rohkeakin värien käyttäjä. Toivottavasti saajalle värivalintani eivät ole liiankin räikeät – vapaat kädet saatuani uskalsin räväyttää.

Laukun molemmilla puolilla on chenilletekniikalla toteutettu yksinkertainen geometrinen pinta. Chenillessähän asetetaan useita erivärisiä kankaita kerroksiksi pohjakankaan päälle, ja ommellaan täysvinoon suoria ompeleita tasaisin välimatkoin vieri viereen. Laukussa on pohjakankaan lisäksi kolme kerrosta kangasta. Kangas on jaettu ensin neljään neliöön, ja ompeleet ommeltu näiden sisään noin sentin välimatkoin. kuvista näkee, että chenilleompeleet kulkevat neliöihin jaetuilla alueilla toisella puolella eri suuntaan kuin toisella puolella. Ompeleiden välissä päällimmäiset kangaskerrokset leikataan auki saksilla tai chenilleleikkurilla, jonka jälkeen työ pestään ja/tai harjataan, jolloin leikkausreunat alkavat rispaantua ja muodostavat pörröistä pintaa.

Laukku on vuoritettu ja siinä on pieni tasku kännykälle. Hihnoihin antaa pyöreää muotoa sisälle piilotettu nyäri.

Ja juu, galleriassa on taas monta muutakin uutta laukkua, käykääpä kurkistamassa!