langankierre

Aurinko on kanssani piilosilla. Näin sen tänään pilkahtavan esille pilven takaa, joten keräsin kaikki neulokset ja säntäsin pihalle kameran kanssa, koska ei ole mitään takeita siitä, minä päivänä aurinkoa taas seuraavan kerran saa tavata. No, tietty se meni heti piiloon pilven taakse ja irvistelee tuolta mulle taas nyt, kun olen jo sisällä siirtämässä kuvia kamerasta koneelle.

Olen kuullut kaksi määritelmää startiitille, yhdelle neulojien ammattisairauksista (siis kai te nää tiedätte, neuloosi, lankaasi jne.). Ykköstyypin startiitissa neulojalla on vaikka mitä ideoita, mutta hän ei pääse missään alkuun. Jos neuleen vain saisi aloitettua, se kyllä edistyisi, mutta startiittia potevalle aloittaminen on miltei mahdotonta. Tätä muunnosta sairastan yleensä itse, mutta nyt olen tunnistanut oireet kakkostyypin startiitista, jossa neuloja aloittaa maanisen vimman vallassa aina vaan uusia neuleita, vaikka entisiä on kesken jo.. joko käytin sanaa kiljoona tässä blogissa? Taisin. Uups.

Korissa vasemmalla reunalla on kesken Hourglass Sweater, jota olis kyllä kiva jatkaa, mutku lankaa (Rowanspun DK) pitäisi keriä lisää vyyhdiltä. Uutta puikoille siis:

Lahjaksi saadusta Trekking XXL:sta kakkosen puikoilla sukkaa itselle/miehelle/itselle/miehelle.. ilmeisesti lopulta itselle. En ole ihan varma mitoituksesta, uutta puikoille siis:

Leikin taas Aran Paintilla, jota olen hypettänyt aiemminkin, ja josta on nyt tullut uusi versio, jonka ostamista harkitsen jo vakavasti. Uusi versio osaa jo kavennukset, lisäykset, nostetut ja kierretyt silmukatkin, joten se on paljon edeltäjäänsä monipuolisempi. Toki puutteitakin on yhä: mm. ohjelma lisää aina automaattisesti nurjan kerroksen jossa oikeat silmukat neulotaan oikein ja nurjat nurin eli esim. kavennuksia tai palmikonkiertoja on mahdoton maalata perättäisille kerroksille. Netistä saa ladattua toimivan demon, mutta suunnitelmia ei pysty tallettamaan eikä muuttamaan ohjeiksi. Noh, demoversiollakin tehtyjä suunnitelmia saa print screenillä talteen (kannattaa ensin laittaa ohjelma erase-moodiin jolloin näkee silmukkaryhmät paremmin), mutta tuota ohjelmaa vois ehkä jo kannattaa rahallisestikin.

Siispä, langankierre proudly presents, puolikas Aran Paintin avulla itse suunniteltua palmikkolapasparia lahjaksi saadusta Knitpicksin Merino Stylesta 3,5mm puikoilla. Tätä vaivaa nyt lähinnä toisen parin syndrooma, mutta se kuuluu jo eri tautiluokitukseen…

Ei tässä nyt toki ollu kaikki keskeneräiset, mut en kai mä nyt kaikkea tunnusta. Ja viimeistelykorissa itkee mm. yksi langanloppumisesta kärsivä palmikkopipo (neuleetkin vissiin sairastavat, siis):

Perus-palmikkopipo korvaläpillä (ohje takaraivosta) Starskysta yli jääneistä Gjestalin Topp’t Tä:ista (miten toi langannimihirviä taipuu). Ei jäänyt yli tarpeeksi, hattu suorastaan vaatii isoa tupsua päälaelle ja nauhoja leuan alle. Olen jo muutamassakin mediassa huudellut, mutta yritetäänny vielä tässä: ei kellään olis luonnonvalkoista Topp’t TÃ¥:ta (argh) yhtä tai jopa kahta kerää vaihdettavaksi johonkin lanka-arkistoni aarteeseen? (Voin ostaakin mut vasta tammikuussa, tää liittyy koipalloon ja housuihin, siitä lisää myöhemmin). Huutele kommenteissa tai sähköpostitse.

Hmm. Minkäs neuleen sitten aloittaisin…

Yksi kaappimarinoinnin ikuisuuskohde on vihdoin pois puikoilta!

”Karkkipäivä” -neuletakki, lankana Idena Bamboo, puikot 5, ohje takaraivosta.

Onhan tää aika karkki. Jotenkin tosi ei-minun-värinen, ehkä nyt kuitenkin ”melko kiva”. En olis kyllä mitenkään viisi vuotta sitten uskonut tekeväni tällaisia neuleita, lasten saanti turruttaa pään. Langat on sieltä täältä, ensimmäiset kaksi kerää sain vuosi sitten SNY:lta, toiset kaksi (pinkit) olin ostanut omalleni mutta unohtanut lankakoriin. Lopulta vaihdoin alkuvuodesta MarjaV:lta hänen Kepleristään jäljelle jääneet jämäkerät keltaista, että lanka riittäisi johonkin isompaan.

Olin ostanut takkiin myös oranssi-keltaiset perhosnapit, joilla olisi kieltämättä ollut camp-arvoa, mutta onneksi Neiti meni hävittämään osan napeista leikkiessään. (Ei, en yleensä pidä hahmonapeista.) Yksi kauppa periferiassa möi noin kymmentä eri nappivaihtoehtoa joista takkiin päätyneet puiset olivat loppujen lopuksi varsin kivat. Silmäni tosin sairastaa koko ajan etureunuksissa, joista päällimmäinen on oranssi ja toinen keltainen (en pidä keltaisesta). Alkuperäisenä Ideana oli neuloa kaikki reunukset pinkillä, mutta lanka ei riittänyt. Harkitsen vakavasti nappilistojen purkamista kokonaan pois – tilalle voisi neuloa kapeat reunukset oranssilla ja ommella vetskarin. Todennäköisesti moinen ponnistus jää kuitenkin tekemättä, kun ei neule muutenkaan mikään varsinainen suosikki ole.

Bamboo on ihanan pehmeää mutta myös aika luirua valmiina neuleena – virahtaakohan tämä? Ylivoimaisesti kamalinta oli langanpäiden päätteleminen – ensinnäkin niitä oli kiljoona tsiljardia ja toisekseen lanka niin liukasta että pelkään langanpäiden kiemurtelevan esiin yöllä salaa kun kaikki ovat nukkumassa. Todennäköisesti niin tulee myös tapahtumaan, vaikka ovelana tyttönä jaoinkin jokaisen langanpään kahtia (tämähän pirstoutuu säikeisiin melkein ajatuksen voimasta) ja päättelin langanpäät kahdessa osassa. (Eli loppujen lopuksi pääteltävää oli kaksi kiljoonaa tsiljardia, miettikääpä sitä).

Loppukaneetiksi kiteyttäisin vain että ”tulipahan tehtyä”.

Perhe-elämä on vissiin pätevä tekosyy sille, ettei mitään valmista tunnu syntyvän. Ratkaisuna kokeilen päänsisäisen Haasteellisuusvaatimuksen hylkäämistä. Tämäkin päänlämmitin valmistui alle päivässä, sisältäen nappiostostelun kahden muksun kanssa (kenties aikaavievin vaihe). Aikaansaannoksesta voi sitten ottaa kiljoona kuvaa, niin tuntuu kuin olisi saanut aikaiseksi jotain Suurta ja Mahtavaa.

Calorimetry, lanka nettitutulta saatu Karlstadt Naturwolle, 4mm puikot, silmukoita ohjeesta poiketen 84. En laskenut lyhennettyjen kerrosten määrää, tein niitä ”sopivasti”. Lopputulos on toistaiseksi aika napakka, mutta saa nähdä venähtääkö käytässä.

Puunlehti? Näitä vois tehdä Monta, joka takkiin mätsäävän!

Jatkan Ravelryn kanssa leikkimistä, sain kutsun jo jokunen viikko sitten mutta koukuttuminen on tapahtunut salakavalasti. Minut läytää sieltä tunnuksella ionna, joku törkimys oli jo vohkinut ionan. Grr.

Kai te jo tiedätte, kuinka monta neulojaa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Uusi, upea Ulla on siis täällä. Ei mulla muuta. (Paitsi että olen Tampereella ja unohdin neuleen kotiin, kriisi. Aili Jokinen vallan jo huutelee, mutta en sorru, en en, kun lakkoa olisi jäljellä enää VAIN vajaa kolme kuukautta. Eihän se ole kuin vajaa neljännesvuosi!)

Huoh joo, nykypostaukset näköjään liittyvät kaikki aina jollain tavalla vauvoihin. Sori…

Mulla on uusi lelu, joten kaivelin kaapeista Erään Tunnetun Vaippamerkin S-koon vaipan ja tein siitä piraattikopioita (ihan vaan omaan käyttään)

Näiden vois kuvitella tulleen halvoiksi, kun ostin jämä-PUL-palan kaverilta edullisesti ja fleecet oli varastojen uumenista, vanhemman blogiprinsessan kummitädin vaippatilauksesta yli jääneitä paloja. Selittää siis epäprinsessamaiset värivalinnat. Kuminauhatkin oli hankittu joskus aikaa sitten. Onneksi en sentään usko itsekään tuota halvaksi tulemista, pitää tehdä taas eräskin ompelutyö että voi perustella uusimman hankinnan itselleen…

Enivei, nehän on ihan kuin kaupasta ostettuja, eikäs olekin!!!!1

Miksi muuten nälkä kasvaa aina syödessä? Tuskin oli paketti avattuna kun jo surffasin intopiukeena ERIKOISNEPPAREITA netistä.. Ja pian 20 vuotta palvelleesta saumurista katkesi lankatappi, sehän on oiva syy alkaa EDES AJATELLA uutta, sellaista joka osaisi peitetikkiäkin… Huoh.