langankierre

Ilmoittauduin minäkin Mystery Stole 3:een ja sitä varten pengoin lankavarastoani. Parhaimmaksi huivilankakandidaatiksi ylsi Kalen lahjapaketista läytynyt Hipknitsin ihq hopeanvärinen 100% laceweight -silkkilanka (lääh).

Minulla ei ole kokemusta kiiltävän, sileän silkin neulomisesta – ei edes kerimisestä, niin kuin pian tulin huomanneeksi. Hyväuskoisesti virittelin vyyhdin viipsinpuille, asettelin anopin vanhan kerijälaitteen polvien väliin (juu, se on vähän risa mutta ajaa asiansa) ja aloin pyörittää kammesta. Jossain vaiheessa lanka lipsahti vähän väärään paikkaan, yritin korjata ja päästin samalla ärräpään. P***, tämähän purkautuu ajatuksesta! Ajatustakin liukkaampi silkkilanka ei halunnut pysyä kauniisti kerällä vaan kierros toisensa jälkeen alkoi luisua pois. Sain homman jotakuinkin pelastettua ja kerimällä lankaa välillä käsin vaakasuoraan kerän ympärille, pitämällä langan suht kireällä ja olemalla päästämättä langasta irti kerä pysyi suunnilleen kuosissaan loppuun asti, mutta elin jo valmiiksi kauhukuvia millainen mytty silkkilankaa minulla olisi, kun yrittäisin lopulta irrottaa valmiin kerän kerijälaitteesta – saati säilyttää ja neuloa kerältä!

Kyselin vinkkejä irkissä #neulonnalla ja sain ehdotuksia niin muovipussin kuin kondominkin käytöstä kerän ympärillä. Edellinen ei kuitenkaan ole tarpeeksi joustava estääkseen langan nuhjaantumista ja sotkeutumista pussin sisällä ja jälkimmäisestä puolestaan voi tarttua ikäviä liukaste-efektejä lankaan, joten omatoimisesti päädyin erään suuren suomalaisen kauppaketjun asiakaslehden niksipalstan suosikkimateriaaliin: käytettyihin sukkahousuihin.

Leikkasin sukkahousun lahkeesta noin 30cm pätkän ja taitoin sen pituussuunnassa kaksinkerroin jotta lopputulos olisi napakampi. Pujotin sukkiksen pätkän kerän päälle leikkausreuna edellä kerän ollessa vielä kerijässä, irroitin kerän varovaisesti ja työnsin sukkahousun leikkauspäät kerän sisään. Toimii! Lanka purkautuu nätisti kerän sisältä mutta kerä pysyy kasassa, ainakin toistaiseksi, kop kop.

Kuvan puikoilla on tulossa mallitilkku Mystery Stole 3:a varten. Tein jo yhden 3,5mm puikoilla ja lopputulos ei ole vielä paras mahdollinen, joskin pingoituksen jälkeen jo huomattavasti parempi kuin mitä kesken tilkun teon pelkäsin.

Neule ei näyttänyt puikoilla pitsiltä lainkaan, pikemminkin epämääräiseltä mytyltä. Pingotus tasoitti ja venytti neuletta uskomattoman paljon, mutta tilkun leveys on yhä vain 14,5cm, eli mikäli jostain kuulemani huhu, että varsinaisessa ohjeessa olisi 99 silmukkaa, pitäisi paikkansa, ei huivistani todellakaan tule 60cm leveää. Mallitilkussahan on jo 35 silmukkaa. Pitsikuvio ei 3,5mm puikoilla tehden tunnu erottuvan parhaalla mahdollisella tavalla, joten testaan vielä myäs 3mm puikkoja, mutta sitten huivista oletettavasti vasta kapea tulee…

Tein myäs jotain, mitä joskus taisin vannoa olevani koskaan tekemättä: tilasin helmiä MS3:a varten. Helmien yhdistäminen neuleeseen on muutenkin alkanut varovaisesti kiinnostaa, pelastakaa minut tältä! Mutta koruja en ala moisista ikinä tekemään, en en en en en!

Lapsonen on saanut pihalle keinut ja hiekkalaatikon, ja loman alun hektisyys alkaa hellittää. Varustelin itselleni puuhakorin pihamaalle: keskeneräisiä neuleita, sakset, neuloja, mittanauha, puhelin ja kamera mukaan ja neidin kaveriksi ulkoleikkeihin. Aika menee kuin siivillä, vajaa kolmevee viihdyttää hienosti jo itse itseäänkin kunhan vain äiti on mukana valvovana silmänä ja molemmilla on kivaa.

Pihapuussa kasvaa lapasia… eiku. Suutarin lapsen uudet lapaset. Nämä aloitin joskus huhtikuussako? kun huomasin ettei neidin lapasvarasto päätä huimaa. Piti olla päivässä parissa valmistuvat pikalapaset mutku. Parahiksi heinähelteille kuitenkin. Joka tapauksessa, peruslapaset Opalin Regenwald-sarjan Flamingosta, puikot 2,5mm, silmukoita 44. Peukalokiilassa valmiina 12s ja kämmenosan korkeus 25 krs ennen kärjen nauhakavennuksia. Ovat ehkä tipan reilut tuolle vajaa kolmevee tenavalle mutta menevätpähän todennäkäisesti vielä ensi keväänäkin.

Ihana kesä <3 !

Niin kovasti jo kuvittelin postaavani seuraavaksi jotain valmista mutta eih! Kaupungilta palatessani portailla odotti postipojan (tai -tytön, mistäs minä tiedän) tuoma laatikko. Mietin jo kenkälaatikon ulkopinnan tekstien perusteella mitä Antistressia mieheni on mahtanut tilata, kunnes tajusin osoitelapussa lukevan oman nimeni.

Olen tainnut tietämättäni osallistua uuteen neuleystäväkierrokseen?

Laatikko sisälsi lankaa: ihanaa, paksua vihreää saksalaista sataprosenttista villalankaa, Lana Grossan Easy-merinolankaa kauniin luumun värisenä, Regian itseraidoittuvaa sukkalankaa, mystistä, pehmeää Schewe Bambus -lankaa josta ei oikein ota selvää onko langassa bambua muutenkin kuin nimessä (65% Schurwolle, 35% Viscose ((aus Bambus))!), Butterflya ja Tango Fania. Lisäksi mukana oli tummaa ja tositummaa suklaata (nam!) sekä itse askarrellut silmukkamerkit:

Niisk. Kyllä mua nyt lahjotaan. Kiitos Jaana – ja sitten vielä väitetään että intternetti syö sosiaalisia kontakteja! ((Ja kannattaa näköjään olla lankalakossa kun neuletutut alkavat selkeesti huolestua mielenterveyteni puolesta – ellen saa lankaa)).

”Lomailu” on hektistä, hädin tuskin olen hengähtämään ehtinyt. Lisäksi, niinkuin Susannan kommenttiraidallakin totesin, en käsitä missä vaiheessa sitä ”ennen vanhaan” on ehtinyt käsitöitä vääntää!

Jotta materiaalipula ei olisi esteenä, ja koska lankaa ei saa(* ostaa, poikkesin Tampereella suosikkikangaskauppaani. Mukaan lähti läjä yksiväristä trikoota:

…ja kuviollista trikoota:

Yhteensä kaksi kassillista ja metritolkulla tavaraa, osa noista ei ole mitään pieniä palasia, ja kaikki tämä vain 38 euroa! Taidan käydä kohta uudestaan. Ilmaisena mainoksena, Triteks Oy Tesomalla, Kohmankaari 3. TJEU.

Koska Triteksillä pääsi niin halvalla niin hain ökysisustuskankaita siitä suomalaisesta disainkaupasta (olkoonkin että niillä sisustaminen on ilmeisesti junttia, ainakin aivovapaan mielestä):

Hevoskastanja (siis tuo alempi) huutelee kyllä minulle että siitä tulisi upee kesähame, mutta tämän valasmaisen olemuksen peitoksi en sen huuteluihin suostu.

Materiaalien lisäksi ei puitteissakaan pitäisi enää olla valittamista, tässä vielä hieman vaiheessa oleva ateljee Langankierre:

Nyt ei taas puuttuisi muuta kuin sitä aikaa. Ai niin, minähän olen lomalla. MIHIN se aika oikein menee?

(* Lankaa ei saa ostaa, koska lankalakkoa on tämän kuun lopussa kestänyt jo puoli vuotta. Viimeisin lankaostos tapahtui 27.12.2006 Novitan tehtaanmyymälässä Korialla. Vuodenvaihteessa puhuin irkissä, että lankavarantoja riittää niin pitkälle ettei uutta lankaa tarvitse ostaa koko vuonna. Kukaanhan ei tietenkään uskonut, että ostamattomuuteen kykenisin, mistä sisuuntuneena päätin näyttää moisille naureskelijoille! Kun koipallo vielä lupasi syödä housunsa mikäli vuoden lankalakkoon kykenisin, asia oli pihvi ja sillä sipuli. Enää puolet jäljellä, pikkujuttu (ja kiitos kalen ylläripaketin, vieläkin pienempi)!

Työn, perheen (etenkin uhmaikäisen äitinä olemisen), uuden vauvan odottamisen, muuton, käsitöiden ja bloggaamisen yhdistäminen ei todellakaan onnistunut minulta tänä keväänä. En ymmärrä kuinka toiset venyvät siihen, tunnustan tappioni! Listaa oli pakko karsia niin että loppukeväästä tuntui että olin joko töissä, nukuin, siivosin, laitoin ruokaa tai tappe..neuvottelin vajaa kolmeveen kanssa. Sitten taas alusta uudelleen.

Mitä ehtii tapahtua kun ei bloggaa kolmeen kuukauteen? Noh.. bloggaaja ehtii bland annat:

• aloittaa ja lopettaa uudessa työpaikassa
• saada ko. työpaikasta viran
• hakea ja saada uudesta virasta (joka ei ole vielä edes alkanut) virkavapaata
• täyttää pyöreitä vuosikymmeniä
• siirtyä syntymäpäivälahjan myätä digijärkkäri-aikaan (ja haaveilla ajasta opetella kuvaamaankin. Kannattaa ((vaikka sitten ano))nillittää jos otokset uhkaavat mennä liian daideellisiksi, vissiin niistä pitäisi näkyä itse asiaakin eikä vain hieno bokeh?)
• kasvatella mahaa ainakin parikymmentä senttiä
• muuttaa
• saada ompeluhuoneen (ja haaveilla ajasta ommella).

Mitä puolestaan EI ole ehtinyt tapahtua on käyt kats mitään käsityörintamalla. Nämä sukat taitavat olla ainoat jotka ovat valmiiksi asti ehtineet:

Yarrow ribbed socks kirjasta Knitting Vintage Socks (Nancy Bush), lanka Austermann Step, puikot 2,5mm sekä lankahamsterisaldoon tarkoitetut mutta sieltä pois jääneet jämälankasukat seiskaveikkaa, ohje takaraivosta ja puikot 3,5mm.

Säälittävää.

Jotain pientä olen aloitellut, mutta lähinnä olen henkisesti valmistautunut pitkään ”lomaan” pohdiskelemalla mielessäni mitä kaikkea sitten teenkään, kun se suuri päivä koittaa. Nyt on lähinnä tyhjä olo, mistäs oikein aloittaisinkaan! Jopa Blogistaniasta olen suhteellisen out, onko täällä edes sekoiteltu vesilasia viime aikoina?

Varoitus on tarpeen tälläkin kertaa: mikäli podet vakavaa lanka-addiktiota tai neuloosia, jatka eteenpäin omalla vastuulla. Myös lankakäyttäytymisen suhteen ns. normaaleilla tämänkertainen postaus voi aiheuttaa leukanivelongelmia, suun sulkemisen vaikeutta, lisääntynyttä syljeneritystä sekä vihertävää väriä yläruumiissa.

Blogihiljaisuuden katkaisee toissapäivänä saapunut laatikko. Lusin kolmanneksi viimeistä työpäivää pitkään aikaan, stressiä, kiirettä ja hampaidenkiristelyä oli piisannut jo useita viikkoja ja istuin koneella vääntämässä viimeisiä todistuksia printtauskelpoisiksi, kun huomasin tuntemattomasta numerosta saapuneen tekstiviestin. Viestin sisältönä oli pelkkä JJFI-alkuinen koodisarja. Epäilin jo hetken viestin tulleen väärään numeroon, sillä en odottanut keneltäkään pakettia, mutta kliketi kliketi Postin lähetystenseurantaan antoi jo vinkkejä mahdollisesta lähettäjästä. Salapoliisityö Eniron henkilöhaussa ei tuottanut vahvistusta epäilylle, sillä kännykkänumerolla ei löytynyt yhtään osumaa. Kuten arvata saattaa, Posti kutsui saman tien töiden jälkeen.

Onnistuin odottelemaan laatikon avaamisen kanssa kotiin asti, jolloin syöksyin teräaseiden kanssa teippien kimppuun. Pakettiosoitekortista lähettäjäksi varmistui Kaleidoskooppi, ja sisällästäkin minulla oli jo ennakkoaavistus, olihan hän muistanut minua langalla ennenkin (harmi kun niitä lahjuksia ei ole tullut blogattua *tirsk*.. sanottakoon että kahden ”lankanäyte”postituksen yhteisgrammamäärä on varmaan jo enemmän kuin yksi gramma, mutta tuskin vielä yli kymmentä grammaa?) Kalen aiempi lankalakonhorjutusjäynä mielessä siis kyllä jo epäilin, että paketissa on pienen pieni lankanöttänen ja lisäksi painona jotain tyyliin kiviä. Toisaalta pidin kyllä mahdollisena lankalahjan saamista Ihan Oikeasti, mutta paketin avattuani olin lähestulkoon ambulanssin tarpeessa. Leukalihakset ovat hellinä vieläkin ja rytmihäiriöitä hoidetaan varmaan vuoden loppuun:

Laatikko oli täynnä lankaa.

Ihanaa, pehmeää, siliteltävää, kuolattavaa lankaa.

Ja MILLAISTA lankaa!

Nostelin paketista herkkuja toisen perään: valikoima minulle vain kuvista tuttua Knitpicksiä: KP Merino Stylea väreissä Hollyberry, Storm ja Fog, KP Shadow’ta värinä Campfire ja KP Alpaca Cloudia värinä Stream. Lorna’s Lacesin Helen’s Lacea väri Bittersweet. Englantilaista käsinvärjättyä laceweight silkkilankaa hopeanvärisenä. Novitan Bambua, jota olin jo hiplannut neidin kesähattu mielessä, mutta jonka luulin jäävän itseltäni tänä vuonna testaamatta lankalakon vuoksi. Lanettia beigenä ja vaaleanvihreänä, sinisävyistä Trekking XXL:ää ja…

…kahden vuoden kuolaamisen päätteeksi, ihan ikiomat kerät Noro Kureyonia, väri 180.

Mukana seuranneessa kirjeessä Kale toivotteli minulle antoisaa lomaa lankojen parissa. Maanittelin talvemmalla irkissä Kalea odotuskaveriksi lupaamalla vauvalahjaksi lapsen painon verran lankaa. Kale ei kuulemma itse ollut ihan neljään kiloon ehtinyt hankinnoissaan, mutta toivoo ettei minun tulokkaani pienemmäksi jäisi. Sen näemme syksyllä. Isot Kiitokset Ystävälle kertakaikkisen hämmennyttävästä ja mieltäilahduttavasta lahjasta. Tällainen vetää sanattomaksi! Ja mikä parasta, tänään vihdoin alkoi se odotettu loma, joka omalla kohdallani jatkunee ”lomana” ainakin vuoden -09 tammikuuhun asti. Nyt on taas käsitöiden vuoro!