langankierre

Varoitus: Tämä viesti sisältää aggressiivista mielipiteenilmaisua. Kehoitamme ystävällisesti käyttämään välittömästi selaimen Back-nappulaa, mikäli kävijä on a) allerginen aggressiiviselle mielipiteenilmaisulle b) huonolla tuulella tai c) Snap Preview Anywheren vankkumaton kannattaja. Kuitenkin, jos olet kohdassa c) päinvastaista mieltä, kannattanee lukea loppuun. Kiitos.

Blogistaniassa, eikä edes vain neuleblogien keskuudessa, on levinnyt uusi tarttuva tauti järkyttävällä vauhdilla. Myäs monet luottoblogaajani näyttävät sairastuneen siihen, aiheuttaen lukijoilleen angstia, aggressioita ja ärsytyskynnyksen alenemista, olettaen, ettei lukija itse ole vielä tartuntaa saanut. Tartunnan saaminen kuitenkin ilmeisesti muokkaa mielipiteitä niin, että sairastuneiden mielestä kyseessä on ilmeisesti uusi tosi leet -ominaisuus, wauuu, kun viet hiiren linkin päälle, siitä pompsahtaa tosi hieeeno puhekupla jossa on kuva siitä sivusta, mille linkki johtaa. Upeeta, mahtavaa. Vilkkuvaloja ja teknisiä kilkkeitä. Paitsi että…

• se puhekupla pompsahtaa monesti ärsyttävän hitaasti
• se puhekupla pompsahtaa useimmiten just väärään aikaan, kun hiiri vahingossa osuu linkin päälle, peittäen sen, mistä oikeasti olin kiinnostunut, eli blogin tekstin
• se puhekupla pompsahtaa yleensä myäs blogin kuvista, jos ne ovat linkkejä isompiin kuviin, näyttäen sitten siinä puhekuplassa vain, ylläri ylläri, toisen kappaleen samaista kuvaa
• se hieeeno puhekuplapompsautus heikentää välillä itse linkin toimintaa, linkki ei toimikaan kun kone jää etsimään snap.comia, ja siinähän sitten kliketät linkkiä monta kertaa päästäksesi sinne minne itse haluat
• se puhekuplapompsautus on niin pieni, että jos oikeasti haluan nähdä mitä linkin takana on, on kivempi vaan mennä sinne linkin osoittamalle sivulle ja palata sitten takaisin jos kyseessä oli pettymys
• ei, en minä usko että blogaajat, keiden tekstejä säännöllisesti seuraan, linkittävät minnekään täysin epämääräisille sivuille
• se puhekuplapompsautus on täysin tarpeeton.

Olen tässä kiristellyt leukaperiäni epidemian leviämisen ajan, ja ollut hiljaa, sillä on ihan turha mälistä moisesta ja aiheuttaa snap preview-tartunnan saaneille pahaa mieltä, joidenkin mielestä kun se ilmeisesti on oikeesti upee juttu. Kunnes sitten tänään, hurraa, läysin konstin jolla koko turhakkeen saa keksien avuilla POIS PääLTä ja se toimii! Kokeilin jo javascriptin kieltämistä, mutta siitä seuraa lisäangsteja, kun se pitää sitten joillakin sivuilla uudelleen sallia. Mutta tämä konsti tepsii! Aaltoja!

Siltä varalta siis, etten ole ainoa jonka hermoille Snap Preview Anywhere käy (ilmeisesti en), toiminnon saa pois päältä seuraavasti: mene snapin FAQ-sivulle ja klikkaa keltaisella pohjalla olevassa laatikossa kohtaa ”Click here to disable Snap Preview Anywhere.” Ta daa, nuo raivostuttavat puhekuplat eivät kiusaa sinua enää! Kiitos ja ylistys!

Tweed Beret, suunnitellut Kristen Tendyke, Interweave Knits Winter 2006. Lanka epämääräistä marinoitunutta villalankaa, muistaakseni 90-luvun alkupuolelta, jolloin kudoin (siis ihan niinku kangaspuilla) ponchon jostain (Wetterhoff, Vuorelma…) tilatusta 100% villalangasta, kulutus 60g. Puikot 3,5mm pitkään palvelleet bambuiset sukkapuikot ja sny-Minnan lähettämät 60-senttiset 3,5mm addipyöröt.

Minulla on hintsusti päänpeitettä ja töihin (nii-in, sain töitä, uraputki avautuu ensi viikolla) tarvitsee talvella (juu-u, täälläkin on vihdoin lunta) jotain nupinlämmikettä jo ihan Esimerkin vuoksi. Päähineideoita on muitakin, saa nähdä tuleeko niitä toteutettua ennen kuin lumet ehtivät sulaa.

Jatkan hamsterikuukautta sen ongelmajätelankasäkin kanssa, nyt kun alkuun pääsin. Mieli tekisi aloittaa jotain isompaakin, mutta hengähdän nyt ainakin hetken Starskyn jäljiltä. Ainakin päivän. Tai kaksi.

Lahkahamsteritaktiikassa on toivomisen varaa: olen aloittanut tänään jo kahdet sukat, toisia ehdin neuloa muutaman kerroksen, toisia oli tämän verran. Voihan sammakko.

Mikämussaonvikana? Lukioikäisenä tikutin kevyesti kirjoneuleen jos toisenkin, niistä tuli heittämällä nättejä ja tasaisia. Ja aika kultaa muistot. Ja ruostuttaa taidot. Olin ajatellut upottaa kassillisen sekalaisia jämäongelmajäteseiskaveikkoja upeisiin ja mahtaviin kirjoneulesukkiin/lapasiin mut emmänysitten tiedäkään. Purkuun meni ja menen miettimään kisastrategiaa uudestaan.

Kirjoneulekuvioita pohdiskellessa en laiskuuttani jaksanut nousta hakemaan kynää ja paperia ja mietin että jos mulla on läppäri edessä niin täytyyhän netistä läytyä jotain apukeinoja. Läytyi kaksi hätävaraa: tämä java-ohjelma, joka tosin ei osaa värejä, ja tämä nettisivu, jossa on väritkin osaava pieni suunnittelukilke. Passaa kynän ja ruutupaperin tilalle ihan hyvin, jos ei kovin monimutkaista suunnittele. Lopputuloksesta screenshot (Print Scr-napin painallus kopioi ruutukaappauksen leikepäydälle), avaa haluamasi kuvankäsittelyohjelma, liitä, rajaus, tallennus, kirjoneulemalli on valmis. Jos osaa suunnitella. Mur.

Starsky, suunnitellut Jordana Paige

Lanka Gjestal Topp’t Tä, n. 950g koossa S. Puikot 6mm Hongkong-bambupyöröt ja 5,5mm Hongkong-bambusukkapuikot

Työhän kulutettu aika sisältäen kaappimarinoinnin: pieni ikuisuus.

Voittajan kommentit maalilinjalla: ”The race went well and the car was good..” eiku. Pitkään siinä kesti, mutta lopussa kiitos seisoo… uuh, set klisee_generaattori OFF. Starskyn toteutus on ollut alusta loppuun aikamoista junnaamista. Kunnon flow-kokemusta ei syntynyt missään vaiheessa siitäkään huolimatta, että paksusta langasta työ sujui nopeasti silloin kun sitä sain neulottua. Malli ei minusta ollut mitenkään erityisen vaikea, vaikka se siltä ehkä näyttääkin, ainoastaan mallikerta oli sen verran epäsymmetrinen etten sitä missään vaiheessa oppinut ulkoa.

Langan valitseminen neuleeseen oli prosessi sekin. Starsky pääsi ToDo-listalle saman tien ohjeen ilmestyttyä Knittyssä, mutta ärrinmurrin KnitPicks ei edelleenkään toimita lankoja Suomeen eikä minulla asu siellä edes nakitettavia sukulaisia, jotain muuta oli keksittävä. Lopulta Gjestalin Topp’t TÃ¥ osoittautui nappivalinnaksi. Langan suosituspuikkokoko on 7, mutta kutosillakaan ei tullut ollenkaan peltiä, itse asiassa seiskoilla olisi varmaan tullut turhankin läperää. Tiheydessä pääsin hyvin lähelle suositusta, ja lopputulos on oikein pehmoinen ja ihana. Työtä kasatessa pelkäsin tehneeni liian pienen koon, mutta kastelun ja oikomisen jälkeen huoli hälveni, isommasta koosta olisi voinut tulla jo teltta. Ainoastaan hihat ovat aavistuksen makkarankuoret.

Kaikin puolin olen takkiin erittäin tyytyväinen, yksi onnistuneimpia isoja neuleita ja varmasti suosikkivillatakki!

P.S. Kristel.. olkoonkin että viimeistelyspurtti alkoi jo vähän ennen hamsterikuuta, saanko viimeisistä ponnisteluista vähän säälipisteitä hamsterisaldoon *anel*.