langankierre

Nostin islantilaiset hahtuvani luonnonvaloon kuvattavaksi, että nuo ihanat värit olisivat oikein edukseen. Langat ovat marinoituneet kaapissa jo monta vuotta, ne ovat siis ihka aitoja islannintuliaisia vanhemmiltani. Yhden perulaispipon olen langoista aiemmin tehnyt, samoin ensimmäinen sophieni on juuri tuota vihreää lankaa.

Näistä tulee nyt neuleolympialaisten kisatyöni: islantilaisneule tuolle käsityöharrastustani parhaansa mukaan jarruttavalle pikkuihanuudelle. Selasin eilen lehtipinojani (niitä muuten piisaa). Turhan paljon läytyi kaarrokeneuleohjeita jollekin Sandnes Smartin kaltaiselle ohuemmalle superwash-langalle mutta yhtään paksummille langoille oli hintsusti malleja tarjolla. Lopulta Suuren Käsityölehden numero 11/1997 palkitsi tällaisella ohjeella:

Pienin koko ohjeessa on 110cm, mutta järkeilin tässä ettei pienempää kantsine oikeastaan tehdäkään. Lapsi käyttää nyt noin 90 cm puseroita, eikä tänä talvena ole enää kauan tarvetta jäljellä paksuille villapuseroille. Ensi talvenakin satakymmensenttinen on vielä reilu, mutta hihoja voi kääntää ja mahtuupahan vielä seuraavanakin talvena.

Ohje on Lett-Lopille, tiheys 18s ja 24 krs. Treenasin mallitilkun vitosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta, enkä ihan päässyt tuohon tiheyteen, tulos oli jotain 15s ja 20 krs. Pitää vielä kokeilla, tuleeko puoli numeroa pienemmillä puikoilla kuinka panssarinen lopputulos.

Vähän alkaa jo puikkokädet kutista, ja olympialaisiin on kuitenkin vielä kymmenen päivää aikaa. Huomenna sentään alkaa hamsterikuukausi, taidankin mennä tuijottelemaan lankalaatikosta mitkä jämäkerät pääsevät huomenna muotoutumaan kirjoneulekuvioiksi sukkiin tummanharmaan Gjestalin Jannen sekaan. Bambinoiden ja Woolien jämätkin pitää kaivaa esille, ystäväni sai muutama päivä sitten pienen pojan, joten yksi hamsterityä on varmasti jonkinlainen vauvalahjomus, ehkäpä täppäset ja siksakmyssy. Pää on täynnä ideoita, mistä ihmeestä saisin toisen käsiparin ja 48-tuntisen vuorokauden? Nukkuminenhan on oikeastaan ihan turhaa, siinä menee aikaa aivan hukkaan…

Irkissä kiersi hurja huhu, että ebaysta saa bambuisia puikkoja hurjan halvalla. Tein sitten minäkin lopulta sen, mitä minun ei pitänyt ikinä tehdä – loin ebay-tunnukset ja lähdin mukaan hurjaan huutokisaan. Tänään posti kantoi minulle viidettoista bambuiset pyöröpuikot, kokoja 2-12. Yhteensä koko läjä kustansi minulle postikuluineen yhteensä 31 euroa, toinen huhu kertoo että joku on onnistunut pääsemään vieläkin halvemmalla, mutten ole ollenkaan tyytymätän omaan lopputulokseeni! Ja kuinka sopivasti ennen hamsterikisaa ja neuleolympialaisia. Jipii!

(Ja tuo hemmetin kamera ei tarkentunut kunnolla tähänkään kuvaan, &%$#&@#!!!)

Sainpas aikaan jotain ompelukoneellakin. Kaava on Ottobren numerosta 1/2005, lehden malli oli tehty velourista mutta vaihdoin kankaan collegeksi ja siirsin vetoketjun eteen. Lahkeeseen on brodeerattu kuvio joka ei sit sattunut ihan keskelle kun leikkelin kiireessä kankaasta paloja. Mitenniin nykyisin ei enää ehdi keskittyä täyteen pedanttiuteensa asti? Ei kerrota kellekään myöskään sitä, etteivät taskut ole millilleen samassa kohtaa, ja että toisen etukappaleen langansuunta ei ole aivan suora. Pesty college kiertää inhottavasti kaavoja asetellessa, en tykkää. Niin joo, kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan suurempaa kuvaa, joka muuten sekin on sumea, kamerani on kyllä hyvä, mutta sen objektiivin valovoima ei tahdo millään riittää sisäkuviin käsivaralta edes kirkkaana kesäpäivänä ilman salamaa, ja salama taas polttaa kuvat rumiksi. On minulla jalustakin, mutkun se on kaapin pohjalla.

Haluaako joku ostaa tipan perfektionismia, täältä löytyisi halvalla! Ihan kaikkea ei kai tarvitsisi säätää millilleen, etenkään kun jaloissa pyärii tuo 1v 4kk hidaste. Sitäpaitsi, lapsikin saisi varmaan enemmän vaatteita kaappiinsa, jos suostuisin joskus tekemään jotain helposti? Minä kun olen sellainen haasteiden etsijä, että jos mallissa lukee ”helppo” tai ”nopea” en suostu sitä vilkaisemaankaan, sellaiset on tylsiä! (Sama kyllä pätee ruoanlaittoonkin, ja sudoku-ristikkojakin aloitin tekemään suoraan hankalimmasta vaikeustasosta.) Hivutankin siis riman aina niin korkealle, ettei ole ihmekään jos neulomukset ja ompelukset ottavat aikaa ainakin tässä elämäntilanteessa…

Menin sitten ilmoittautumaan neuleolympialaisiin, tarkoituksena olisi saada aikaan lapsen kaarrokeneule niistä islantilaisista hahtuvista. Meninköhän haukkaamaan liian ison palan? Ja eihän mulla ole vielä malliakaan! Taitaa muutama ärräpää päästä, kun ensi kuussa nykerrän paitaa seisaaltani baaritiskin ääressä riiviöltä paossa. Susannakos se oli, joka kertoili neulovansa seisaaltaan. Alkaa myös nuo neuleet jakautua minullakin KTN ja KTV-versioihin, termeistä kiitos ilulle.

Ommella en voi enää juuri lainkaan. Alakerrassa säilyy sopu neitokaisen kanssa, mutta yläkerrassa on vaan kerrassaan aivan liian paljon aivan liian mukavia kaappeja ja laatikoita tutkittavaksi. Myös työhuoneen kirjahyllyn tavarat on mukava vetää lattialle. Ja ne käsityötarvikkeet ompelupöydällä! Voi sitä riemua kun pääsee käsiksi ompelulankoihin tai askarteluhileisiin.. äidistä se vaan ei ole ollenkaan niin kivaa. En tue lapseni luovuutta, olen kammomamma.

Palailen nyt kuitenkin Ottobrelehtien pariin, sovittiin näes, että mies saa wowittaa iltaruokaan asti ja minä ommella loppuillan. Jee!

Lankahamsterikisan innoittamana kaivoin tänään vaa’an ja lankalaatikot esiin ja ryhdyin inventoimaan. Itseänikin kiinnosti miten paljon lankaa on ehtinyt nurkkiin kerääntyä. Tulos (5223g, tarkemman erittelyn voi lukea hamsteriblogista) taitaa asettua hamsterikisan kategoriaan ”säälittävä”, sanoinkin jo ircissä, että taidankin tästä lähteä lankakauppaan.

Kuten jo hamsteriblogissa kirjoitin, en ole hamstraajaluonne, pikemminkin sen vastakohta. Minulla on suorastaan pakkomielle päästä eroon kaikesta turhasta roinasta, ja tuo määrä lankaa on minulle jo PALJON. Jännä kyllä, että helmikuinen langanostokielto pukkaa aiheuttamaan langanostopaineita nyt, myös minulle! Blogeista ja ircistä huomaa myäs, että leikkimielisen hamsterikisan voi varmaan käsittää kilpailuksi siitä, kuka hamstraa eniten ennen tammikuun loppua? No, itse olen jo kahdesti käynyt lankakaupassa kuolaamassa, mutta olen huono törsäämään ilman selvää kuvaa siitä mihin langat lopulta käyttäisin. Pari kerää Gjestalin tummanharmaata Jannea lähti viime viikolla mukaan pohjaväriksi kirjoneulesukkiin, joihin toivottavasti saan upotettua mahdollisimman paljon noita epämääräisiä villalankojen jäämäntähteitä.

Ilmoittauduin mukaan maaliskuiseen neulevaihtoon, neulo mitä haluat 100g:sta lankaa. En olekaan aikaisemmin neulevaihtoihin osallistunut. Myäs neuleolympialaiset kiinnostaisivat, mutta menevät pahasti päällekäin hamsterikisan kanssa. En haluaisi ostaa lisää lankaa olympialaisia varten. Ellei sitten… lapsen kaarrokeneule niistä islantilaisista hahtuvista?

Hamsterikuukausi lähestyy, ja se on aiheuttanut minulle vimman viimeistellä rästitöitä – että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kisatikutuksen!

Päättelin mm. vihdoin ja viimein lapsen Regiaiset sukat ja lapaset. Taidan pitää tuota edelleen vauvana, olisin voinut tehdä asusteista isommatkin, nyt ne ovat nippanappa sopivan kokoiset eli tuolla kasvuvauhdilla eivät takuulla mahdu pitkään. Toisaalta, lanka riitti nytkin juuri ja juuri, lapasten peukaloihin jouduin käyttämään ikivanhoja Bambinon jämiä.

Ikuisuuden kaapissa puolivalmiina odotellut sophiekin on nyt huovutettu. Huovuttamista vaille valmiiksi sain sen joskus alkusyksystä ennen lumen tuloa, kuten tästä kuvasta näkyy. Nyt minulla on pulma mitä tuolla tekisin, siitä tuli tosi pieni eikä oikein minun tyylinen. Kellehän tuo kelpaisi lahjaksi.

Lankana käytin vanhempieni joskus ajat sitten Islannista tuomaa hahtuvaa, joka on turhan karkeaa villavaippahousuihin ja tahtoo kutittaa asusteissakin.

Tein toiset tarravillikset omalla ohjeellani. Tsi-kestolistalla ja kestovaippainfossa olleissa tarravillisohjeissa ei miellyttänyt se, että kuminauhat jäivät näkyviin ja painamaan lapsen reisiä. Ratkaisuna neuloin kuminauhoille kujat, takareunaan taitereunana ja reisikuminauhoihin 3o 1n 3o -reunuksella kauttaaltaan koko vaipan mitalta, nurja silmukka on merkkinä taitekohdasta ja vaippaosan valmistuttua reunat taitetaan ja ommellaan kujiksi. Lisäykset ja kavennukset tein tuon reunuksen sisäpuolella. Oikein toimiva ratkaisu.

Lankana Piikun liukuvärjätty hahtuva jonka neuloin kaksisäikeisenä. Värien osuminen noin hyvin yhteen oli silkkaa sattumaa! Täällä kuva vaipasta auki.

Marja haastoi minut listaamaan omituisia tapojani, kyseessä on siis se meemi joka on tainnut pian kiertää koko Blogistanin. Yritin pohdiskella löytyykö minusta mitään erityisen omituista (Read on …)

Uuden vuoden kunniaksi blogi on saanut uuden puvun. Langankierre yrittää aktivoitua taas käsitöidenkin alueella, loppuvuosi oli vähintäänkin hmm… ”mielenkiintoinen” eikä jaksuja räpeltämiseen oikein riittänyt vaikka se sinänsä kivaa onkin. Muutama blogaamaton viritelmä tuli kyllä tehtyä mutta ehkä niistä lisää myöhemmin.