langankierre

Olen blogannut jo kolme kertaa materiaalihankinnoista ja kerran kaappien sisällöistä sitten edellisen valmiin työn esittelyn *punastus*. Olisikohan aika taas rajoittaa tuota ostelua ja panostaa tekemiseenkin… Väänsin nyt takin, jossa aluksi tuntui kaikki menevän pieleen, sisulla valmiiksi, sillä kesken jättäminenhän on luovuttamista. Etsi kuvasta viisi virhettä ;). No joo, loppujen lopuksi tuosta tuli ihan pitokalu arkikäyttään. Kankaat ovat siis haalarin jämäkankaita, itse asiassa ostin takkia varten vain pätkän 25 millistä kuminauhaa hihansuihin, loput tarveaineet läytyivät kaapeista. Kaava on Ottobren lehdestä 1/06 pienin muutoksin (mm. vetskari oli liian lyhyt, siksi tuo tarratamppi hupun alla). Ja tulppaaniteema jatkuu!

Pientä panostusta yksityiskohtiin: ripustuslenkkiä ei saa unohtaa ja pienen käyttäjän takissa on hyvä olla nimilappu (nimilapuista kiitos Ottobrelle, mistä sain niitä lahjuksina tilauksen yhteydessä). Olisi kiva, jos omiin ompeluksiin saisi ”pesulapun” omin tekstein ja kuvioin – jaksaisikohan niitä väsätä itse tai saisikohan jostain edullisesti tilaamalla.

Puolet päivästä kului Jyväskylän käsityömessuilla ja sieltä läytyi mm. lankaa *tähän punastuva hymiö*. Violettikirjavat ovat 70% lampaanvillaa ja 30% angoraa, niistä voisi ehkä tulla vaikkapa Clapotis. Vihreä (miten mulle nyt pesiytyykään tätä väriä näin valtavasti) vyyhti on 70% lampaanvillaa ja 30% pellavaa ja haluaa ilmeisesti sukiksi.

Olin tipan pettynyt valmiiden tuotteiden ja materiaalien myyjien suhteeseen. Itse käsityöntekijänä ei ole NIIN innostunut ostamaan valmiita tuotteita, aina huomaa vaan ajattelevansa että osaisihan tuon tehdä itsekin. Kurja ajattelutapa sinänsä, kun kuitenkin pitäisi osata arvostaa ja kannattaa muidenkin tekemisiä, mutta kun… ”Liian valmiit” materiaalipaketit eivät nekään liiemmin kiehdo: jos ostaa laukunsangat, huolitellun kankaan, lankaa ja työohjeet yhdessä pussissa jää se kaikkein mielenkiintoisin työvaihe, suunnittelu, kokonaan itseltä pois. Jännä kuitenkin huomata, miten monenlaisia käsityöntekijäitä on, kaikki eivät nauti samoista asioista. Toiset pitävät siitä, että joku muu on jo huolehtinut työn suunnittelusta, jolloin itse tekeminen, niin ettei tarvitse ajatella on heistä terapeuttista ja nautittavaa. Minä taas pitäisin juuri siitä suunnittelemisesta, pohtimisesta ja ideoimisesta, piirtämisestä, mittailemisesta ja säätämisestä. Sitten kun päästään siihen mekaaniseen totutukseen se käykin nopeasti puuduttavaksi. Tästä syystä olen huono valmiiden mallien kanssa (pahus vain kun nettiyhteisön myötä saa nähtävilleen toinen toistaan ihanampia juttuja jotka vaan onkin pakko saada).

Sain onneksi rahaa tuhlattua ihan kiitettävästi, lankojen lisäksi mukaan tarttui laukunsankoja ilman materiaalipakkausta, ja moniväristä konekirjontalankaa. Inspiraatiota sai messulipun hinnalla kaupan päälle ison kasan, mutta ajan ja kärsivällisyyden myyjiä paikalla ei nytkään näkynyt. Pahus.