langankierre

Netin neule- ja käsityöyhteisässä on viime aikoina singahdellut kantaaottavia kirjoituksia paljonkin. Ensin neulontalistalla tapelt… keskusteltiin mainonnasta ja sittemmin moni on blogissaan tai Ihan Itse -foorumilla ilmaissut närkästyksensä Suuren Käsityölehden helmikuun numeron pääkirjoitukseen. Silläkin uhalla, että joku vetää palkokasvin hengityselimeensä ja että olen mielipiteeni kanssa yksin, minun tekee mieli nyt äsähtää itseäni ärsyttävästä asiasta.

Neuleolympialaiset ovat käynnissä, perjantai-iltana sääntötulkinnoista riippuen joko kahdelta iltapäivällä, kisalähetyksen alkaessa yhdeksältä tai viimeistään olympiatulen sytyttyä oli lupa kohottaa puikot ja antautua kisakoitokseen olympia-aatteen hengessä: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Nyt näyttää siltä, että jotkut kilpailijajoukkueen jäsenet ovat sisäistäneet iskulauseesta vain ensimmäisen kohdan: nopeammin.

Yarn Harlotin alkuperäinen ajatus oli, että itse kukin valitsisi olympiatyökseen jotain sellaista, joka kilpailijan taitotason ja elämäntilanteen huomioon ottaen olisi haasteellista, mutta mahdollista toteuttaa kuudessatoista päivässä. Tästä kunniakkaasta itseään vastaan kamppailusta määräajassa työnsä valmiiksi saattaneet saavat kultamitalinapin blogiinsa.

Itselläni on tapana laittaa rima yleensä liian korkealle. Jotkut näyttävät laittaneen sen kovin matalalle – alisuoriutumisestako on kyse, jos kisatyö on valmis jo nyt, kun olympialaisista on vasta pari päivää takana. Eihän me kisailtu siitä, kuka on ekana valmis, eihän?

Mikä minua tässä sitten eniten ärsyttää? Eihän se ole minulta pois, mikäli toiset näin tekevät – vai himmentääkö se mahdollisen oman kultamitalini kiiltoa, että olen sen itselleni haasteellisemmalla työllä saavuttanut kuin se parissa päivässä jotain valmiiksi saanut mitalisti. Toivottavasti en sentään ole niin pikkusieluinen. Se mikä minua harmittaa on se, että pikakirijät itse menettävät jotain koko neuleolympialaisten ideasta. Koko kisan taka-ajatus ei toteudu.

Oma starttini meni vähän pitkäksi, perjantaina olin pitkästä aikaa taas ompelukoneen kimpussa ja väsäsin yätä myöten anopin housuja valmiiksi (ikävä kyllä kuvaa ei ole, mustat perushousut, ihan tylsät, ette menetä mitään 😉 ). Lauantai menikin sitten reissatessa yli kahdensadan kilometrin päähän kummitytön nimppareille ja siskonsa synttäreille. Tänään ehdin jo aloitella vähän hihaa, lisää mittaa siihen on luvassa viimeistään kunhan käsityöhidaste menee yöunille.

Lanka Novita Aino, puikot 5,5, 36 s. Kiilaton, peukalon merkiksi neuloin erivärisellä langalla 7s ja peukalossa silmukoita oli 15. Kärkikavennukset nauhakavennuksina 1 ja 3 puikon alussa nostaen, 2 ja 4 silmukan lopussa 2 yhteen joka kerroksella. Peukalossa joka puikon (neulottu kolmella puikolla) alussa 2 yhteen. Hamsterisaldo karttui 75 grammalla. Tuli hyvän kokoiset, siksipä tuossa muistiinpanot itsellenikin.

Yksinkertaisten tumppujen neulomiseen meni kyllä taas sietämättämän pitkään :D. Ensimmäiset, puoltatoista peukaloa vaille valmiit versiot olivat kokonaan kirjoneuletta ja kiilalliset. Tästä onnistuneesta versiosta piti tehdä täysin erilainen että jaksoin vielä väkertää loppuun. Varsi sai vain kukkasia koristeeksi, kiitokset Marja V:lle kuvioaihevinkistä!

Olen hionut lankahamsterikisastrategiaani aloittamalla monta uutta työtä yhtä aikaa. Valmiiksi saatettujen grammamäärä ei kumma kyllä ole tällä taktiikalla noussut yhtään, mistähän moinen mahtaa johtua! Saan roppakaupalla ideoita, mitä haluaisin toteuttaa, mutta joka aamu herään samaan pettymykseen – minulle ei vieläkään ole yön aikana kasvanut toista käsiparia. Itse asiassa yksi paritonkin käsi auttaisi kummasti, pieni neiti on ollut kipeänä, ei mitenkään pahasti, mutta riittävästi, että haluaisi vain istua sylissä tai vierestä ja pitää kädestä kiinni. Yksikätisenä ei voi neuloa!

Neuleolympialaisten alkuun on enää kolme päivää ja islantilaishahtuvani huutelevat pianon päältä yhä kovaäänisemmin. Viime hetken kisajännitystä vain edesauttoi eilen postilaatikkoon kannetun Suuren Käsityölehden tämä malli:

Ja tässä blogikoira Becky eli Peki – eikä näytäkin selvästi viluisen näköiseltä näillä pakkasilla? Vaikuttaa siltä että minun selkeesti täytyy neuloa villapaidat molemmille lapsilleni ;).

Olen viettänyt pari päivää Ainon seurassa, eikä me ole tultu oikein juttuun keskenämme. Ensin meillä tuntui menevän kaikki ihan solmuun, sitten Aino vain luikerteli edessäni. Lopulta kuviot alkoivat sujumaan, mutta koko ajan minulla oli sellainen tunne, että kaikki ei ole ihan niinkuin pitää. En ollut kuitenkaan valmis luovuttamaan ajoissa, jatkoin ja jatkoin kunnes asiat tuntuivat menneen jo liian pitkälle. Lopulta minun oli kuitenkin tunnustettava tappioni.

Taidan mennä tutkimaan onko Janne yhtään mukavampi tapaus.

(Kirjoneuletumput Novitan Ainosta olivat puoltatoista peukaloa ja päättelyä vaille valmiit, kun purin ne takaisin keriksi. Ei mitenkään hyvä lankahamsterikisastrategia ;). Aloitin uutta tumppua, mutten tiedä tuleeko tuostakaan erittäin hyvä ellei täydellinen. Gjestalin Jannea odottaa iloisenkirjavien sukkien pohjaväriksi, taidan jatkaa niillä.)

Valmiina viemisiä ystäväni tuoreelle poikavauvalle. Siksakmyssy on merinowoolia, puikot 3,5, ohje vyätteestä. Tossut ovat myäs merinowoolia, korvat bambinoa, puikot 3, ohje SK 11-12/2005. Lankaa kului 69g ja näpertämiseen tuhrautui aikaa aivan kamalasti! Täytyy varmaan hioa kisastrategiaa, tai sitten perustan oman sarjan nykertäjille (ei se määrä vaan se laatu… 😉 ).

Nyt puikoilla on lapaset Ainosta, enkä oikein tule juttuun koko neulomuksen kanssa. Mitähän aloittaisin rinnalle… Silkegarn huutelee haluavansa päästä lapselle pitsineuleeksi, mutta ehdinkä oikeesti kaksi paitaa tässä kuussa kun se olympiakisakin kolkuttelee ovella. Täällä on muuten jo aikamoinen sotku kun olen vaan neulonut kaiken riiviöltä liikenevän ajan, ja mikä on tulos? Kaksi päivää ja vasta 69 grammaa, voi puuh.

Blogin rss- ja atom-syötteissä on jotain hämminkiä, mutten ehdi niitä nyt korjata, kun pitää hei neuloa. Palaan ongelman kimppuun kun nörtityttää tarpeeksi. IE aiheuttaa kanssa säännöllisesti ongelmia, jos olen tipankin huolimaton ja/tai erehdyn yrittämäänkään pistää liian isoa kuvaa, hyppää blogitekstit puolisen metriä alaspäin tuon sivupalkin alapuolelle. Huoh. Käyttäkää Firefoxia ;).

Ainiin ja huttupäiseksihän tässä jo tulee, johan tuo edellisen postauksen meemi oli toinen johon olen osallistunut. Niistähän uhkaa tulla tapa?

Onkohan tämä ensimmäinen meemi johon osallistun? Naputtelenpa vastaukseni Riinuzkan haasteeseen sormijumpaksi kesken ekaa hamsterityötä (vauvan siksakmyssy tuttavan uudelle tulokkaalle on muutamaa kerrosta, nauhoja ja kasausta vaille valmis – kaveriksi pitää etsiä kohta töppösohje).

Neljän meemi

(Read on …)

Nostin islantilaiset hahtuvani luonnonvaloon kuvattavaksi, että nuo ihanat värit olisivat oikein edukseen. Langat ovat marinoituneet kaapissa jo monta vuotta, ne ovat siis ihka aitoja islannintuliaisia vanhemmiltani. Yhden perulaispipon olen langoista aiemmin tehnyt, samoin ensimmäinen sophieni on juuri tuota vihreää lankaa.

Näistä tulee nyt neuleolympialaisten kisatyöni: islantilaisneule tuolle käsityöharrastustani parhaansa mukaan jarruttavalle pikkuihanuudelle. Selasin eilen lehtipinojani (niitä muuten piisaa). Turhan paljon läytyi kaarrokeneuleohjeita jollekin Sandnes Smartin kaltaiselle ohuemmalle superwash-langalle mutta yhtään paksummille langoille oli hintsusti malleja tarjolla. Lopulta Suuren Käsityölehden numero 11/1997 palkitsi tällaisella ohjeella:

Pienin koko ohjeessa on 110cm, mutta järkeilin tässä ettei pienempää kantsine oikeastaan tehdäkään. Lapsi käyttää nyt noin 90 cm puseroita, eikä tänä talvena ole enää kauan tarvetta jäljellä paksuille villapuseroille. Ensi talvenakin satakymmensenttinen on vielä reilu, mutta hihoja voi kääntää ja mahtuupahan vielä seuraavanakin talvena.

Ohje on Lett-Lopille, tiheys 18s ja 24 krs. Treenasin mallitilkun vitosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta, enkä ihan päässyt tuohon tiheyteen, tulos oli jotain 15s ja 20 krs. Pitää vielä kokeilla, tuleeko puoli numeroa pienemmillä puikoilla kuinka panssarinen lopputulos.

Vähän alkaa jo puikkokädet kutista, ja olympialaisiin on kuitenkin vielä kymmenen päivää aikaa. Huomenna sentään alkaa hamsterikuukausi, taidankin mennä tuijottelemaan lankalaatikosta mitkä jämäkerät pääsevät huomenna muotoutumaan kirjoneulekuvioiksi sukkiin tummanharmaan Gjestalin Jannen sekaan. Bambinoiden ja Woolien jämätkin pitää kaivaa esille, ystäväni sai muutama päivä sitten pienen pojan, joten yksi hamsterityä on varmasti jonkinlainen vauvalahjomus, ehkäpä täppäset ja siksakmyssy. Pää on täynnä ideoita, mistä ihmeestä saisin toisen käsiparin ja 48-tuntisen vuorokauden? Nukkuminenhan on oikeastaan ihan turhaa, siinä menee aikaa aivan hukkaan…

Irkissä kiersi hurja huhu, että ebaysta saa bambuisia puikkoja hurjan halvalla. Tein sitten minäkin lopulta sen, mitä minun ei pitänyt ikinä tehdä – loin ebay-tunnukset ja lähdin mukaan hurjaan huutokisaan. Tänään posti kantoi minulle viidettoista bambuiset pyöröpuikot, kokoja 2-12. Yhteensä koko läjä kustansi minulle postikuluineen yhteensä 31 euroa, toinen huhu kertoo että joku on onnistunut pääsemään vieläkin halvemmalla, mutten ole ollenkaan tyytymätän omaan lopputulokseeni! Ja kuinka sopivasti ennen hamsterikisaa ja neuleolympialaisia. Jipii!

(Ja tuo hemmetin kamera ei tarkentunut kunnolla tähänkään kuvaan, &%$#&@#!!!)

Sainpas aikaan jotain ompelukoneellakin. Kaava on Ottobren numerosta 1/2005, lehden malli oli tehty velourista mutta vaihdoin kankaan collegeksi ja siirsin vetoketjun eteen. Lahkeeseen on brodeerattu kuvio joka ei sit sattunut ihan keskelle kun leikkelin kiireessä kankaasta paloja. Mitenniin nykyisin ei enää ehdi keskittyä täyteen pedanttiuteensa asti? Ei kerrota kellekään myöskään sitä, etteivät taskut ole millilleen samassa kohtaa, ja että toisen etukappaleen langansuunta ei ole aivan suora. Pesty college kiertää inhottavasti kaavoja asetellessa, en tykkää. Niin joo, kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan suurempaa kuvaa, joka muuten sekin on sumea, kamerani on kyllä hyvä, mutta sen objektiivin valovoima ei tahdo millään riittää sisäkuviin käsivaralta edes kirkkaana kesäpäivänä ilman salamaa, ja salama taas polttaa kuvat rumiksi. On minulla jalustakin, mutkun se on kaapin pohjalla.

Haluaako joku ostaa tipan perfektionismia, täältä löytyisi halvalla! Ihan kaikkea ei kai tarvitsisi säätää millilleen, etenkään kun jaloissa pyärii tuo 1v 4kk hidaste. Sitäpaitsi, lapsikin saisi varmaan enemmän vaatteita kaappiinsa, jos suostuisin joskus tekemään jotain helposti? Minä kun olen sellainen haasteiden etsijä, että jos mallissa lukee ”helppo” tai ”nopea” en suostu sitä vilkaisemaankaan, sellaiset on tylsiä! (Sama kyllä pätee ruoanlaittoonkin, ja sudoku-ristikkojakin aloitin tekemään suoraan hankalimmasta vaikeustasosta.) Hivutankin siis riman aina niin korkealle, ettei ole ihmekään jos neulomukset ja ompelukset ottavat aikaa ainakin tässä elämäntilanteessa…