langankierre

Mitääntekemättömyys on vaivannut jo toista kuukautta, lieneekä meri-ilmastolla minuun passivoiva vaikutus. Kangasvuoret ovat muuton jäljiltä vielä jätesäkeissä häpeämässä, en uskalla vilkaista niihin päinkään (etten muistaisi mitä kaikkea minulla jo on, ja voin hyvällä omatunnolla huomenna käydä naapurikaupungin valikoimia hiplaamassa?) ja viime aikoina huomattavasti kartutettu lankavarasto huutelee syyttävästi: ”Jonkun muun korissa olisimme päässeet jo puikoille!” Olen pohtinut aiheen perusteellista filosofista analyysia blogiin jo pidemmän aikaa, mutten ole saanut sitäkään aikaiseksi. Lopulta en jaksanut edes viritellä tähän mitään kuvituskuvaa, olkoon tylsä kuvaton nillipostaus.

Arkistosta huomaa että vastaava käsityöalavireisyys vaivasi samoihin aikoihin viime vuonna ja vuodenvaihteesta lähdettiin taas uuteen nousuun. Tällä hetkelläkin ideoita kyllä olisi, mutta ajatuskin jonkun työn aloittamisesta saa niskakarvat pystyyn: sitähän pitäisi sitten jaksaa jatkaakin, entäs jos se jää kesken. Kamalaa! Lähestyvä joulu aikaansaa myäs tietynlaisia paineita. Eikä käsityöntekijän pitäisi jaksaa tehdä lahjat itse! Ensi vuonna perustan lahjapajan hyvissä ajoin jo tammikuussa! Lyön Alpacakilosta vetoa että samassa tilanteessa ollaan jälleen ensi joulukuussa.

Siispä en ota paineita. Joululahjojen funktio ei ole toimia stressitekijänä keskellä synkintä talvea, ne keitä haluan muistaa, eivät varmasti aseta minulle samanlaista rimaa kuin mitä itse väen vängällä yritän pitää ylhäällä. Blogi on ollut varsin vähäpäivityksinen, mutta onneksi Neuleblogistaniasta ei tekstit lopu. Stay tuned, ehkä täältäkin vielä jotain taas irtoaa.

Valopillkkuja talven (minkä talven?) harmauden (mustuuden, sanoisin) keskelle toi eilen (eikä päivääkään liian aikaisin, tarkentaisin) saapunut Interweave Knits Winter. Arwen ei lehden sivuilla enää aivan vakuuttanutkaan. Se on liian lyhyt ja liian laatikkomainen. Jos neule päätyy puikoille, teen varmasti muutamia sooloiluja. Sekä Enid Cardigan että Venezia Pullover ovat ihkuja mutta tähän mielentilaan aivan liian tyäläitä. Tweed Beret puolestaan on paitsi aivan minun näköinen, myäs simppeli. Ehkä siitä olisi helppo aloittaa neulepläähistä toipuminen?

Nyt tänään ilmestyneen Knittyn pariin!

Kuukausi ehti jo vaihtumaan (hui kauheeta, miten voi olla taas jo joulukuu), joten Salainen neuleystävä 2006 on päättynyt. Niisk. Kivaa oli. Erityiskiitos Kristelille emännöinnistä, hommassa riitti varmasti tekemistä!
Olin viikonloppuna reissussa ja tiistaina kotiin palatessa odotti upea viimeinen ylläri omalta ystävältäni:

Olen turhaan odotellut kirkkaampia säitä, tässä harmaudessa ei taidekuvausta tarvitse haaveilla opettelevansa. Tämäkin kuva kuitenkin kertoo pakkauksen sisällän! Sain vihdoin ja viimein oman Chibin, en ole missään niihin törmännyt enkä ole saanut aikaiseksi verkosta tilata. Paketissa oli myäs Cloverin vieterin muotoiset puikkostopparit, tuoksukynttiläitä, sinistä Kitten Mohairia, joulukalenterikortti, sekä Alpacaa Juuri Sitä Väriä, jota olen jo monta kertaa hiplannut kaupassa, mutten ole raskinut ostaa. Kiitos, Lankavuoren Minna – pakettejasi on ollut kiva avata!

Omaksi salaiseksi ystäväkseni arpoutui heinäkuun lopussa Palasia elämästäni -blogin Johanna, ja hänen blogistaan voi käydä kurkkimassa, mitä lähettämistäni paketeista läytyi elo-, syys-, loka- ja marraskuussa. Pakettien miettiminen oli tosi hauskaa, kaikenkaikkiaan tämä tempaus on ollut hyvin mukavaa, osallistunen toistekin, mikäli emäntä vain jaksaa järjestää!