langankierre

Joskus kauan sitten (mutta ihan tässä ikiomassa galaksissa) sain vaippaompeluinspiksen ja silppusin sitten trikoota monen vaipan verran päällisiksi. Imumateriaaleja ei riittänyt silloin leikata kuin kahteen vaippaan, joten siihen innostus sitten hiipuikin – olisi kai muka pitänyt saada leikata kaikki tarvemateriaalit ja ommella vaipat sitten sarjatyönä. Nyt olen vähän kironnut tuota aikaisempaa inspiraationpuuskaa, mitä järkeä oli leikata M-kokoisia vaipanpäällyksiä tusina ja jättää homma sitten kesken? Nyt olisi tuolla puoliksi leikattuja M-koon vaippoja vielä vino pino, mutta vaipatettava tarvitsisi vaippansa vähintään kokoa L. Huoh.

Ompelin kuitenkin ne kaksi kokonaan leikattua vihdoin valmiiksi ja nettitutuista niille läytyi jo käyttäjäkin. Mitähän teen noille lopuille, mahtaakohan lähipiirissä olla vielä tarpeeksi tuon kokoisia nyyttejä.

Tässä vielä kuva josta selviää millaisia vaipat ovat sisältä. Trikoisen kuosikankaan kätköissä on siis 2 kerrosta froteeta ja 1 kerros flanellia imuna, sisäpinta flanellia ja läpässä 2 kerrosta flanellia ja 1 kerros froteeta.

Tänään sain inspiksen (kuosikankaiden puutteessa, huoh) kokeilla kauan suunnittelemaani brodeeratulla kuvalla varustettua vaippaa Lapselle. Tällainen siitä tuli:

Ja tästä kuvasta pääsee taas silmäilemään millainen tuo vaippa on sisäpuolelta. Vaippa on ulkopinnalta paksua froteeta, sisäpinta ohutta hampputrikoota ja sisällä imuna 2 kerrosta froteeta ja 2 kerrosta hamppufleeceä.

Tilaustyö Lapsen kummitädille:

Taskuvaippoja ekopirpanasta tilatuista PUL:ista ja microfleecestä, kaava oma. Hamppuimuja saman putiikin hamppufleecestä, kolminkertainen kangas, koko noin 12x40cm.

Äidille…

…ja tyttärelle

Kankaat Kangastukusta Reimatecia ja FOV:ia, kaava Suuren Käsityölehden huhtikuun 2005 numerosta pienin muokkauksin. Haalarin alaosan saumat teipattu.

Olen jo päästänyt deadlinet liian lähelle monessa projektissa, tekemättämien töiden pinoa oli pakko alkaa tänään keventämään. Harrastuksestakin saa näköjään stressin, kun suunnittelee vaikka mitä, hankkii niihin tarvikkeet ja sitten onkin jo ”pakko” ne toteuttaakin. Kun on laittanut rahaa materiaaleihin ei viitsisi ostaa sen lisäksi vielä vaikkapa juhlamekkoa. Sinänsä kurjaa, että tekemättämät työt alkavat vaivata, kun kuitenkin pidän käsitöistä ja niitä mielelläni teen. Minä olen kuitenkin selvästi harrastukseni kanssa kovin kausieläjä, välillä tulee tehtyä paljonkin, välillä vaan mietittyä mitä kaikkea voisi tehdä.

Aloittamisessa se suurin vaikeus yleensä piileekin, kun pääsee vauhtiin, tekeminen on mukavaa. Tänään siis tein lopultakin Lapselle pellavamekon, johon piirsin kaavat ja kirjoin kankaan jo kesällä. Alun perin suunnittelin mekosta hihatonta, mutta koska nyt on jo syksy, tein pienet hihatkin. Mekkosen neiti saa pukea päälleen ylihuomenna, kun sukulaisia tulee juhlimaan hänen 1-vuotissynttäreitään. Virallinen juhlapäivä on vasta ensi viikolla.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, ja saumurissa oli valmiina punaiset langat, tein yhden tilaustyön. Minulta oli pyydetty eräässä mainoksessa lapsella päässä olleen fleecehatun imitaatiota, tällaisen sain aikaan.