Mielipidekirjoitus, osa 2.
Pitää oikein miettiä, miten sanani asettelisin. Muutamia pieniä vihreitä palloja on sittenkin eksynyt vääriin onteloihin, ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten minäkään olisi osannut täysin neutraalisti aikaisempaan postaukseeni suhtautua, jos olisin kokenut olevani sen kohteena.
En sinänsä halua tuottaa kenellekään mielipahaa. Halusin kuitenkin ilmaista mielipiteeni, kisatyön valmistuminen tosi nopeasti ja kehujen kerääminen nopeudesta tuntui minusta oikeasti hassulta. ”Ei näin”, ajattelin. Tässä oli kyse jostain muusta. En näköjään ole mielipiteeni kanssa yksin, mutta kuten nettiyhteisöjen luonteeseen kuuluu, nyt otetaan puolia. Toiset tukevat kritiikin kohteeksi joutunutta ja pitävät minua kisahengen pilaajana ja leikkimielisen kisan liian vakavasti ottajana. Kateellinenkin olen, kuulemma.
Lex kirjoitti edelliseen kirjoitukseeni antamassaan kommentissa samantyyppisiä asioita, kuin mitä itse tässä olen mietiskellyt. Rouva Päätoimittaja nostatti monen neulojan niskakarvat pystyyn ja sai aikaan aika ilkeitäkin kommentteja. Taustalla nähtiin jo lehtitalon salaliittoteorioita sen tulevaisuutta uhkaavaa mediaa vastaan, vaikka oikeasti kyseessä mitä todennäköisimmin on netin vivahteita liiemmin tuntemattoman naisen ajattelematon kirjoitus. ”Netinlukutaidottomuutta” näkee paljon – nettiä ei pidetä yhteisöllisenä eikä sosiaalisena, vaikka se mielestäni mitä suuremmassa määrin on sitä, mutta kovin eri tavalla kuin mitä perinteiset ompeluseurat. Toisaalta, nettiyhteisöt käyttäytyvät myäs kovin eri tavalla kuin perinteiset ompeluseurat. Negatiivisen palautteen antaminen on helpompaa, kun ei tarvitse nähdä silmästä silmään kritiikin vastaanottajaa, ei tarvitse olla todistamassa sitä, tuliko kohteena olevalle paha mieli. Rakentavan negatiivisen palautteen antaminen taas on vaikeampaa. Ei ole ilmeitä ja eleitä pehmentämässä sanojen antamaa iskua, eikä voi tehdä nopeaa korjausliikettä, jos sanojen sävy ymmärretään väärin tai otetaan kovin vakavasti. Kysyikö joku, tuliko Rouva Päätoimittajalle paha mieli?
Jos toteuttaisimme samaa kaavaa mitä nettitappe…keskusteluissa perinteisesti kuuluu, minun tulisi huutaa kuuluvasti ”Pitäkää tunkkinne!” ja tehdä näyttävä lähtö Team Finlandista. Kuitenkin, tällainen sinänsä pikkuasian vieminen äärimmäisyyksiin on aika lapsellista. Olen aidosti pahoillani siitä pahasta mielestä mitä mielipiteelläni aiheutin, ja samalla kiitän, että sain sen sanoa. Lasketaan syyttävät puikot alas nyt, jatketaan leikkimielistä kisailua aurinkoisella mielellä.