Karkkipäivä -neuletakki
Yksi kaappimarinoinnin ikuisuuskohde on vihdoin pois puikoilta!
”Karkkipäivä” -neuletakki, lankana Idena Bamboo, puikot 5, ohje takaraivosta.
Onhan tää aika karkki. Jotenkin tosi ei-minun-värinen, ehkä nyt kuitenkin ”melko kiva”. En olis kyllä mitenkään viisi vuotta sitten uskonut tekeväni tällaisia neuleita, lasten saanti turruttaa pään. Langat on sieltä täältä, ensimmäiset kaksi kerää sain vuosi sitten SNY:lta, toiset kaksi (pinkit) olin ostanut omalleni mutta unohtanut lankakoriin. Lopulta vaihdoin alkuvuodesta MarjaV:lta hänen Kepleristään jäljelle jääneet jämäkerät keltaista, että lanka riittäisi johonkin isompaan.
Olin ostanut takkiin myös oranssi-keltaiset perhosnapit, joilla olisi kieltämättä ollut camp-arvoa, mutta onneksi Neiti meni hävittämään osan napeista leikkiessään. (Ei, en yleensä pidä hahmonapeista.) Yksi kauppa periferiassa möi noin kymmentä eri nappivaihtoehtoa joista takkiin päätyneet puiset olivat loppujen lopuksi varsin kivat. Silmäni tosin sairastaa koko ajan etureunuksissa, joista päällimmäinen on oranssi ja toinen keltainen (en pidä keltaisesta). Alkuperäisenä Ideana oli neuloa kaikki reunukset pinkillä, mutta lanka ei riittänyt. Harkitsen vakavasti nappilistojen purkamista kokonaan pois – tilalle voisi neuloa kapeat reunukset oranssilla ja ommella vetskarin. Todennäköisesti moinen ponnistus jää kuitenkin tekemättä, kun ei neule muutenkaan mikään varsinainen suosikki ole.
Bamboo on ihanan pehmeää mutta myös aika luirua valmiina neuleena – virahtaakohan tämä? Ylivoimaisesti kamalinta oli langanpäiden päätteleminen – ensinnäkin niitä oli kiljoona tsiljardia ja toisekseen lanka niin liukasta että pelkään langanpäiden kiemurtelevan esiin yöllä salaa kun kaikki ovat nukkumassa. Todennäköisesti niin tulee myös tapahtumaan, vaikka ovelana tyttönä jaoinkin jokaisen langanpään kahtia (tämähän pirstoutuu säikeisiin melkein ajatuksen voimasta) ja päättelin langanpäät kahdessa osassa. (Eli loppujen lopuksi pääteltävää oli kaksi kiljoonaa tsiljardia, miettikääpä sitä).
Loppukaneetiksi kiteyttäisin vain että ”tulipahan tehtyä”.